Kansantottelemattomuus kunniaan

Ehkä maailman rumimman risuparran kasvattanut yhdysvaltalainen Henry Thoreau esitteli 1800-luvulla kansalaistottelemattomuuden käsitteen. Kyseessähän on toiminta, jossa lakia rauhanomaisesti rikkomalla pyritään johonkin yhteiskunnalliseen päämäärään. Kaveri itse toteutti aatettaan jättämällä verot maksamatta protestoidakseen sotaa. Myöhemmin esimerkkiä ovat näyttäneet Mahatma Gandhi ja Martin Luther King.

Suomeen ilmiö tuli Koijärvi-liikkeen myötä, jossa aikansa luontoaktivistit estivät Forssan Koijärven kuivaamisen. Nykyisellään kansalaistottelemattomuus näkyykin lähinnä erilaisten hippien öykkäröintinä yksityisomaisuutta ja elinkeinovapautta vastaan. Kaikkea kansalaistottelemattomuutta kuitenkin yhdistää taistelu ”systeemiä”, eli poliittista järjestelmää ja yksityisiä yrityksiä vastaan.

Määritelmällisesti voitaisiin sanoa, että tähän asti kansalaistottelemattomuus on ollut yksittäisten kansalaisten yksin tai yhdessä harjottamaa lain rikkomista kohtuuttomiksi kokemiaan poliittisia päätöksiä tai yritysten vääränlaisena pidettyä toimintaa vastaan.

Kansalaistottelemattomuudelle on toki paikkansa, mutta minä haluaisin tuoda esille käsitteen kuvaamaan sellaisia tilanteita, joissa kansalaisia ei totella.

Demokraattinen valtio täyttyy nopeasti ammattivalittajista ja –vaatijoista, joita poliittiset päättäjät, yksityishenkilöt ja yritykset joutuvat myötäilemään.

Nimeän käsitteen kansantottelemattomuudeksi, joka tässä tarkoittakoon aktiivisten kansalaisten kohtuuttomien, röyhkeiden ja moralististen vaatimusten huomiotta jättämistä.

Näitä aktiivisia kansalaisia voi olla myös julkishallinnon puolella erilaisten etuliite-valtuutettujen toimistoissa, jolloin kyseeseen voi tulla myös lain rikkominen.

Tätä kansalaisvastaista aktivismia olisi tarvittu, kun mainonnan eettisen neuvoston naiset kielsivät ravintola Rymy-Eetua mainostamasta Oktoberfestiään. Vähemmistövaltuutetun toimiston ylitarkastaja Annika Parsonsille olisi voinut myös näyttää hieman aktivismia hänen kritisoidessaan halventaviksi kokemiaan paikannimiä Savon Sanomissa.

Kintaalla viittaamisen jaloa taitoa olisin kaivannut Helsingin Sanomilta ja Pertti Jarlalta, kun äänekkään palautteen vuoksi vapaan juutalaisen saippualle irvaillut Fingerpori –strippi päätettiin poistaa. Oululaisen kulttuurilehti Kaltion taannoinen Muhammed-sarjakuvakohu ja siitä johtunut päätoimittajan erottaminen oli surullinen esimerkki siitä, miten valittajien valta vaikuttaa jo suuryrityksiin kuten Tapiolaan, Sampoon ja Pohjolaan.

Tänään Helsingin Sanomissa rikosylikomisario Ilkka Laasanen kertoi, ettei turkulaisvitseistä saa millään rikosta. Edes kiihottaminen kansanryhmää vastaan ei sovellu tähän, koska toisen paikkakunnan asukkaista vitsailu ei ole rikos vaan kuuluu suomalaiseen kansanperinteeseen.

Mielestäni mikään vitsailu ei voi olla rikollista, mutta auta armias, jos kyseessä olisi jokin vähemmistö. Vuonna 2005 suomalainen vitsisivusto suljettiin, koska närkästynyt kansalainen ilmoitti viranomaisille sivustolla olleista juutalaisvitseistä, mikä johti rikostutkintaan. En tiedä, tuliko tapauksesta tuomiota, mutta mielestäni kyseisen itkijän kohdalla olisi voinut soveltaa kansantottelemattomuutta.

Myös poliitikoilla tulisi olla rohkeutta kansantottelemattomuuteen. Päättäjien pitäisi kuunnella päätöksiä tehdessään enemmän tosiasioita ja omaatuntoaan kuin aina uusia vaatimuksia esittäviä kansalaisia. Jos jokaista valittajaa kuunneltaisiin, olisi aseet jo kielletty, kaikki paikat aidattu puolitoistametrisillä kaiteilla, yhtään uutta rakennusta ei koskaan rakennettaisi, Internet olisi suljettu, videopelit kielletty, kaupoista saisi vain kotimaisia banaaneja ja valtion budjetti olisi yli 50 miljardia euroa. Eiku.

Paljon niitä valittajia on kuitenkin kuunneltu ja monet ovat päässeet asioista itse päättämäänkin, mikä valitettavasti näkyy lainsäädännössä erilaisina rajoitus- ja kieltopykälinä. Lakien avulla pystytään siirtämään rahaa toisten taskuista omiin taskuihin, jos osataan tarpeeksi hyvin vaatia. Monilla aloilla bisneksen harjoittajat pystyvät kiskomaan ylihintaa kilpailulta suojassa, kun ovat onnistuneet röyhkeällä vaatimisella ja raa’alla lobbausvoimalla kieltämään kilpailijoita tulemasta markkinoille. Tätä voi jokainen miettiä vaikka sairaana ajaessaan taksilla apteekkiin.

Monilta historiallisilta onnettomuuksilta oltaisiin vältytty, jos kiljukaulaisimpia vaatimusten esittäjiä olisi ajoissa kehotettu vetämään hattu päähänsä ja murisemaan.

Myöntyväisyyspolitiikan päästämistä liian pitkälle on pidetty yhtenä keskeisenä syynä toisen maailmansodan syttymiselle. Syyskuussa 1938 Hitler sai Tsekkoslovakian sudeettialueet Saksan haltuun, kun osasi vaatia tarpeeksi kovalla äänellä. Jo pari vuotta aikaisemmin tapahtuneesta Reininmaan miehityksestä tiedetään, että Saksa olisi perääntynyt, mikäli se olisi kohdannut vähäistäkään vastarintaa Ranskan taholta. Ei kohdannut.

Voin sanoa tässä kansantottelemattomuusasiassa eläväni samoin kuin opetan. Yrittäjänä olen menettänyt asiakkaita, kun en ole myöntynyt kohtuuttomiin valituksiin. On muuten hieno tunne, kun valittaja pyytää toimitusjohtajaa puhelimeen ja voi sanoa, että ”minä olen, mitä asiaa?”. Asiakaspalvelutyöstä saisin varmasti heti potkut, kun toivoittaisin ensimmäisen aiheettomasti valittajan sinne itseensä.

Opetuslautakunnassa olen ollut lakkauttamassa kouluja, mistä on noussut paljon äänekästä valitusta. Olen puolueeni edustajille sanonut, että kaiken aiheeseen liittyvän negatiivisen palautteen voi ohjata suoraan minulle.

Kehotankin tämän blogin lukijoita aktiivisen kansantottelemattomuuteen. Jos joku tulee kitisemään teille ilman syytä, kehottakaa kitisijää soittamaan Hannu Karpolle. Kun kyttääjänaapuri tulee valittamaan normaaleista elämisen äänistä, on hänelle syytä hymyillä ystävällisesti ja lärpättää alahuulta etusormella. Röyhkeät vaatimukset jatkuvat niin kauan kuin on niitä, jotka myöntyvät niihin.