Jos olet kerran noin fiksu, miksi et ole rikas?

Jos olet kerran noin fiksu, miksi et ole rikas?

…kysyi minulta kerran eräs entinen ystävä. Mulkku kysymys, mutta ihan validi pointti (olettaen, että olisin ns. fiksu).

Yksinkertainen vastaus on aikuisiän ADHD ja kyvyttömyys tehdä mitään pitkäjänteisesti. Olen ehtinyt tehdä monenlaista, mutta juuri missään en ole viihtynyt vuotta, paria pidempään – paitsi yliopistossa, jossa ehdin roikkua ainakin 13 vuotta tekemättä yhtään mitään.

Sielun tuhoavaa pankkialaa ja yhtä selkäänpuukotusta lukuun ottamatta en oikeastaan keksinyt aiemmista työpaikoista mitään erityisen negatiivista. Muutamaa ”start-up firmalla ei ole rahaa” -tapausta lukuun ottamatta on työpaikka vaihtunut lähinnä motivaation puutteen vuoksi. Ei ole kiinnostanut, ei ole jaksanut, ei ole innostanut.

Motivaation loppuessa olen joko lähtenyt itse pois tai on ystävällisesti kehotettu tekemään jotain joka kiinnostaa, kun nykyinen työ ei näytä innostavan. Varsinaisesti ei myöskään edistä asiaa, jos ei pahemmin piittaa auktoriteeteista ja sanoo asiansa suoraan.

Ylläolevan tunnustaminen ei varmasti edistä työnsaantia, mutta siitä päästäänkin varsinaiseen aiheeseen.

Muutama viime vuosi ovat olleet aika stressaavia henkisesti. Sen tarkemmin yksityiskohtiin menemättä sanon vain, että välillä oli aika vaikea löytää merkitystä yhtään mistään, kun lähinnä tuntui, että olen tuomittu epäonnistumaan surkeasti kaikessa mihin ryhdyn. Vastoinkäymisiä tuli eteen jatkuvasti ja aina kun vähänkään tuntui siltä, että elämä on hallinnassa kaikki meni taas pahemmin perseelleen.

Voisi sanoa, että uin välillä aika synkissä vesissä. Teki mieli tehdä Kaarlo Vataset ja juosta jäniksen perässä metsään.

Se oli mielettömän hyvä asia ja sai pysähtymään.

Perheen, ystävien ja ihmissuhteiden kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia. Elämä on  muuten aina ollut aika mallillaan. Ystävien ja harrastusten kautta olen päässyt kokemaan ja näkemään paljon enemmän kuin olisin koskaan voinut kuvitella, aina ylettömästä luksuksesta uskomattomiin seikkailuihin. Olen koko aikuisikäni käyttänyt kaikki liikenevät rahani – ja joskus enemmänkin nähdäkseni maailmaa. Pelkästään tänä vuonna olen saanut käydä ainakin tusinassa maassa Ranskasta Singaporeen ja nauttinut jokaisesta reissusta.

Ainoa mikä lopulta nakersi, oli työ- ja koulumenestys.

Kun tajusin masennuksen syyn, aloin miettiä heikkouksiani ja vahvuuksiani. Kuinka voisin olla onnellisempi ja menestyä paremmin.

Ensimmäinen huomioni oli, että rahaa ei oikeastaan tarvitse juuri yhtään. Vapaa-aika on paljon tärkeämpää onnellisuuden kannalta. Aiemmin olin äärettömän kunnianhimoinen, mutta aivan turhaan.

Olin kuin etelä-Amerikkalaisen kansantarinan liikemies, joka neuvoi kalastajaa tekemään enemmän töitä ja kasvattamaan liiketoimintaansa voidakseen 25 vuoden päästä jäädä eläkkeelle – vain tehdäkseen tismalleen samoja asioita kuin kalastaja teki jo nyt.

Buddhalaisin termein minua vaivasi jano (taṇhā), minkä vuoksi en ollut ikinä tyytyväinen ja epäonnistumiset tuntuivat entistä pahemmilta. Kun pääsin siitä eroon, olo helpotti jo kummasti. Jos on varaa maksaa vuokra, käydä reissussa ja ostaa ruokaa, on jo ihan riittävästi rahaa. Minusta tuli tarinan kalastaja.

Tärkeintä on saada ”riittävä raha” itselleen parhaiten sopivalla tavalla ja käyttää aikansa siihen, mistä rahan perässä juoksevat vain haaveilevat.

Jos olet kerran noin rikas, miksi et ole onnellinen?

Toinen, merkittävä ja itsetuntoa merkittävästi parantava huomio oli, että olen äärettömän tehokas kun samaa työtä ei tarvitse tehdä jatkuvasti tai liian toistuvasti. Kun tunnistin itsessäni (diagnosoidun) keskittymishäiriön piirteitä, opin pikkuhiljaa ottamaan niistä niskalenkin.

Keskittymishäiriöistä ei pääse koskaan kokonaan eroon, mutta pikkuhiljaa opin aikatauluttamaan tekemisiäni, tekemään kaikesta ”todo-listoja” ja merkkaamaan pienimmätkin menot kalenteriin. Kun pelaamaan ei pääse ennenkuin aikataulussa näkyvä kouluhomma tai projekti on tehty, tulee se tehtyä. Aiemmin vaivannut aloittamisen vaikeus on suurimmaksi osaksi nitistetty.

Tulokset alkoivat näkyä.

Pitkään yliopistolla roikuttuani ja opinto-oikeuden menetettyäni menin uutena opiskelijana ammattikorkeakouluun tammikuussa 2017. Viisi kuukautta myöhemmin tutkinto oli paketissa ja opinnäytetyö palautettu. Opinnäytetyöstä tuli vitonen ja opintojen keskiarvo ihan kelvollinen kolmepuoli.

Jatkoin samantien maisteriohjelmaan ja tarkoituksena on vuodessa – puolessatoista päästä maisteriksi. Toistaiseksi kaikki opinnot ovat menneet loistavasti. Aivan turhaan olin roikottanut asioita vuosikausia.

Iso apu tässä on ollut avopuolisollani, joka vahtii tekemisiäni kuin pahin orjapiiskuri – mikä on pohjimmiltaan todella hyvä asia.

Kun ihmissuhteet ovat mallillaan ja elämä muuten rullaa, pitää vielä keksiä jostain mistä saisi rahaa. Sen keksiminen oli kolmas oivallus. Olen aina tehnyt pätkätöitä ja erilaisia projekteja joista puoliakaan en ole laittanut CV:hen. Markkinointia, haamukirjoitusta, verkkosivuja, rahoituksen hankintaa start-upeille, Tekes -byrokratiaa jne.

Ymmärsin, että erilaisilla projekteilla olen oikeastaan elättänyt itseni aina ja niissä olen ollut myös parhaimmillani. Tajusin myös, että projekteissa keskittymishäiriö ei ole kuin hyödyksi, kun ideoita sataa ja alkuinnostuksen vallassa vaativatkin projektit tulevat tehtyä tehokkaasti.

Miksi yrittäisin edes saada vakituista työpaikkaa jostain, kun kuitenkin ennen pitkää kyllästyisin siihen ja innostuisin jostain uudesta asiasta? Kaiken lisäksi töissä oleminen rajoittaa ilkeästi vapaa-aikaa. Olen luonteeltani spontaani. Jos ulkona on kylmä haluan lähteä aurinkoon nyt. En halua katsoa toimiston ikkunasta hellepäivää ja miettiä, että olisipa hyvä ilma olla uimassa.

En halua kysellä lupia keltään (muulta kuin vaimolta) siihen, että laitan koneen kiinni ja lähden pihalle tai ostan lennot Rio de Janeiroon. En halua selitellä jollekin esimiesmulkulle sitä, että katsoin Netflixiä aamuviiteen, enkä siksi jaksanut tulla kahdeksaksi töihin.

Mitä teet työksesi? – Juttuja

Perustin siis yrityksen. Olen ollut nyt kuukauden virallisesti itsenäisenä yrittäjänä ja toistaiseksi se tuntuu oikein hyvältä. Epävirallisesti homma alkoi jo muutama kuukausi takaperin. Ilman mitään markkinointia olen saanut jo sen verran ”keikkaa”, että voin parin tunnin työllä elättää itseni (tosin lähinnä työttömän elintasolla). Lisäksi omat ideani elävät ja kasvavat koko ajan.

Mitä yritys tekee? Kaikkea ja ei mitään. Lähinnä juttuja. Kun puhuin kesällä aiheesta, eräs tuttava naureskeli minulle:

Meinaat perustaa yrityksen ilman liikeideaa?

Niin meinasin. Yrityksellä ei ole varsinaista liikeideaa, mutta sillä on suunnaton määrä henkistä pääomaa (minä) ja se tekee ihan mitä mieleen juolahtaa.

Tällä hetkellä työn alla on sisällöntuotantoa, yhtä tuotetta myyvä verkkokauppa (www.valco.fi), asuntoja suoraan sijoittajille tarjoava palvelu (www.asuntorahaksi.com), oma tv-sarja ja monta muuta ideansiementä. Olen edelleen mukana muutamassa bisneksessä (keskeisimpänä foilChat) ja teen toki niitä minkä tarve vaatii. Omia hommia tekee aina ihan eri motivaatiolla. En tietenkään tee kaikkea yksin, vaan kaikessa on yhteistyökumppaneita, jotka tietävät minun heikkouteni ja vahvuuteni. Niin kauan kun joku hoitaa rutiinit ja voin keskittyä projekteihin, kaikki sujuu.

On paljon helpompaa keksiä ja toteuttaa kymmenen juttua joista voi tienata tonnin kuussa kuin tehdä yhden joka tuottaa kymppitonnin kuussa. Lopputulos on silti lähes sama. Sillä erolla, että kymppitonnin juttu yleensä vangitsee tekijänsä täysin yhteen asiaan. Se stresssaa pirusti enemmän.

Tekemistä piisaa ja rahaakin vähän tulee, mutta samaan aikaan olen äärimmäisen paljon vapaampi kuin moni muu. Voin reissata miten huvittaa (miten vaimo päästää), määrittää omat aikatauluni itse ja katsoa aamuviiteen televisiota jos siltä tuntuu. Opiskelu vangitsee vielä toviksi Ouluun, mutta jossain vaiheessa ajattelin kokeilla mitä muulla maailmalla on minulle tarjottavaa.

Ehkä jossain vaiheessa järjestän osakeannin – ”osta Henri-osake ja pääset mukaan kymmeniin ja kymmeniin projekteihin”. Sitä odotellessa voit ehdottaa minulle yhteistyötä. Jos yritykselläsi on projekti mihin kaipaat apua, sinulla on idea johon tarvitset sparrausta tai haluat muuten vain jauhaa paskaa saadaksesi uutta näkökulmaa, ole ihmeessä yhteydessä – ehkä siitä tulee jotain. CV:n löydät täältä. Siitä näet ainakin jotain osaamispohjastani joka venyy verkkosivujen teosta tylsien raporttien vääntämiseen. Paitsi, että en tee tylsiä raportteja. Ei tarvitse.

Laskutan täysin pärstäkertoimen mukaan tai jätän laskuttamatta – koska voin.

Tsekkaa vielä nykyiset bisnekseni: