Henri HeikkinenViime päivinä lehtien palstoja on hallinnut kilpailu dramaattisimmasta ylireaktiosta siihen, että Ruotsissa sikäläiset persut saivat kaikkien realististen ennakko-odotusten mukaisesti joitakin paikkoja valtiopäiville. Dramatiikassaan vielä pidemmälle ovat tietenkin menneet ruotsalaiset itse järjestämällä tuhansien ihmisten mielenosoituksia ja surumarsseja Ruotsidemokraatteja vastaan.
Ruotsalaiset ovat syvästi tyrmistyneitä siitä, että kansalaiset ovat äänestäneet aivan väärin. Ei auttanut, vaikka koneisto teki kaikkensa pitääkseen pimeyden voimat ulkona demokraattisesta päätöksenteosta. Vaalimainokset pantiin esityskieltoon, vaalitilaisuuksia häirittiin ja estettiin eikä niiden turvallisuutta pystytty takaamaan. Äänestyspaikoilla Ruotsidemokraattien äänestyslippuja piilotettiin tai äänestäjille annettiin parempien puolueiden lippuja valmiiksi kuoriin laitettuina. Hädintuskin luku- ja kirjoitustaitoisia maahanmuuttajia ohjeistettiin äänestämään demareita, kun nämä eivät ehkä muuten olisi ymmärtäneet niin tehdä. Kaikki muut puolueet kieltäytyivät näyttävästi etukäteen yhteistyöstä Ruotsidemokraattien kanssa. Kumma juttu, että kaiken tämän hyvää tarkoittavan toiminnan jälkeenkin löytyi ruotsalaisia, jotka eivät osanneet äänestää oikein.
Vaalitulosten selvittyä eräs mies joutui puukotetuksi, koska joukko vaalituloksesta suuttuneita kansalaisia oli luullut häntä ruotsidemokraatiksi. Ruotsidemokraattien sivut on hakkeroitu ja siellä olleita puolueeseen yhteyttä ottaneiden henkilöiden nimiä julkistettu. Jos maan ja puolueiden nimet muutettaisiin, meininki olisi kuin mistä tahansa sissisotaa käyvästä banaanitasavallasta. Mutta kyseessä on Ruotsi, maailman ihanin hyvinvointivaltio, jossa kaikki ovat kilttejä kaikille ja joka mielellään esiintyy koko muulle maailmalle jonkinlaisena opettajana ja malliesimerkkinä ties mistä.
Mitä Ruotsidemokraatit sitten ajavat, kun hyvät ihmiset ovat niin huolissaan heidän pääsystään valtiopäiville? Ruotsidemokraattien mukaan Ruotsin pitäisi kiristää maahanpääsyn edellytyksiä tuntuvasti ja ottaa siinä mallia Suomen (hui!) ja Tanskan ulkomaalaispolitiikasta. Puolue on vaatinut, että maahanmuuttajien pitää sopeutua ruotsalaiseen yhteiskuntaan eikä päinvastoin (eihän sellaista nyt voi keneltäkään vaatia!). Puolue ajaa myös maaseudun elivoimaisuuden vaalimista ja sen kulttuuriympäristön säilyttämistä (kamalaa!). Lisäksi se on vaatinut veronkevennyksiä eläkeläisille (hyi olkoon!). Ruotsidemokraatit on myös EU-vastainen puolue (hirvittävää!).
Äkkinäisempi voisi pitää näitä kaikkia tavanomaiseen poliittiseen keskusteluun kuuluvina asioina. Tosiasia on, että ruotsidemokraattien tavoitteista kaikki ovat demokraattisessa yhteiskunnassa normaalin poliittisen keskustelun piiriin kuuluvia asioita. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikista ruotsidemokraattien tavoitteista tarvitsisi pitää. Ruotsidemokraatit ovat joutuneet jo useiden vuosien ajan erilaisten hyökkäysten kohteiksi. Valtiopäivävaalien alla häirintä on kärjistynyt. Puheenjohtaja Jimmie Åkesson liikkuu nykyään usean turvamiehen ympäröimänä, koska hän on jatkuvan väkivallanuhan alla.
Ruotsissa, ja jossain määrin myös Suomessa, poliittisesti motivoitunutta katuväkivaltaa harjoittavat lähes pelkästään vasemmistolaiset. Suomessa ei ole radikaalia oikeistoa käytännössä ollenkaan, varsinkaan järjestäytynyttä sellaista. Perussuomalaisia en laske oikeistopuolueeksi ensinkään. Itse asiassa oman ajattelutapani mukaan suurin osa ”oikeistolaisiksi” luokitelluista terroristijoukkioistakin on todellisuudessa vasemmistolaisia. Kansallissosialismi on yksi sosialismin alalaji. Yksilön alistaminen kollektiivisille päämäärille on vasemmistolaista, ei oikeistolaista ajattelua.
Wikipedia kertoo seuraavaa: ”Poliittisista ryhmistä terrorismiin ovat syyllistyneet erityisesti vasemmistolaiset ryhmät. Vuosina 1962–2005 vasemmistolaisten ryhmien laskettiin tehneen 3738 terrori-iskua, joissa kuoli 2576 uhria. Samalla aikavälillä oikeistolaiset ryhmät tekivät 141 iskua, joissa kuoli 289 uhria.”
Vaikka punavihreiden hulinointia ja länsimaiden vihertävän nuorison ”antifasismia” ei ehkä voi täysin kohtuudella kutsuakaan terrorismiksi, nämä luvut kertovat osaltaan, miltä suunnalta yhteiskuntarauhaa ja demokratiaa uhkaavat voimat todellisuudessa tulevat. Oikeistolaisten ryhmien uhreja en halua vähäisimmässäkään määrin väheksyä. Silti se vain on niin, että heitä näyttäisi vertailun perusteella olevan yksi jokaista yhdeksää vasemmistolaisten ryhmien uhria kohti. Sitä paitsi noista ”oikeistolaisistakin” suurin osa todennäköisesti on oikeasti jonkin sortin sosialisteja. Ei tule heti mieleen sellaista terrori-iskua, jolla olisi pyritty edistämään klassisen liberalismin toteutumista yhteiskunnassa.
Herää kysymys, miksi vasemmistolaisten jatkuvasta rähinöinnistä uutisoidaan niin vähän, ja se vähäinenkin uutisointi on vähintäänkin ymmärtävää, jos ei suorastaan myönteistä. Jos maailmasta onnistuttaisiin poistamaan uskonnollinen ja vasemmistolainen terrorismi, tänne ei jäisi terrorismia käytännössä ollenkaan. Sitä voi jokainen miettiä, kun luetaan lehdistä, miten jonkin ruotsalaisen pienpuolueen saavuttamat muutamat kansanedustajan paikat lähes rehellisissä vaaleissa merkitsisivät suunnilleen samaa kuin Hitler ajamassa tuomiopäivän luurankohevosten vetämillä tulivaunuilla ylös Helvetistä rankaisemaan meitä kaikkia.
Lopuksi vielä wikipediassa oleva luettelo Ruotsin antifasistien eräistä edesottamuksista. Jos hyvien toiminta on tällaista, täytyy pelätyn ”pimeyden” olla jo jotain todella synkeää:
– Säpon mukaan AFA-aktivistit vahingoittivat Kyllä-puolen kiinteistöjä EU-kansanäänestyksessä 1994.
– AFA on tunnustanut syyllisuutensä Tråvadin kutomon polttamiseen (DN:n otsikon mukaan ”murhapoltto”) joulukuussa 2005. Paikka oli aiemmin ollut kansallissosialistien käytössä.
– Tammikuussa 2006 AFA hyökkäsi Norrköpingin maahanmuuttovirastoon ja uhkaili yksittäisiä työntekijöitä.
– Ruotsin radio raportoi vuonna 2006 raiskauksista, seksismistä ja naisten mitätöinnistä AFA:ssa.
– Kansallispäivänä 2006 AFA hyökkäsi Jönköpingissä Ruotsi-demokraattien kimppuun ”pesäpallomailalla tai vastaavalla” poliisin mukaan.
– Kesäkuussa 2006 AFA löi rikki kristillisdemokraattien huoneiston ikkunaruutuja Kalmarissa.
– Lokakuussa 2006 AFA uhkasi estää kunnanvaltuuston kokouksen Göteborgissa, koska Ruotsi-demokraatteja oli valittu. Kokouksen pitäminen vaati miljoona kruunua vaatineen poliisioperaation.
– Elokuussa 2008 AFA levitti Uppsalassa ilmoituksia, joissa oli uhrin nimi ja kuva ja ihmisiä kehotettiin pahoinpitelemään tätä. Palkkioksi AFA lupasi 500 kruunua ja ilmaisen nyrkkiraudan.
– Helmikuussa 2009 AFA pahoinpiteli kansallisdemokraattisen poliitikon nimeltä Vávra Suk. Poliisi otsikoi tapahtuman ”murhayritys”.
– 8.3.2009 AFA-Tukholman ja Vallankumouksellisen rintaman väki heitti väripommeja kristillisdemokraattien kansliaan
– Heinäkuussa 2007 AFA uhkaili ja hyökkäsi maahanmuuttoasioiden tuomarin kimppuun Göteborgissa. Tuomarin ulko-oveen löytiin kirves, talo spraymaalattiin. Internetiin levitettiin tuomarin ja hänen kollegoittensa henkilötietoja.
Kommentoi