Korona-annaali

Näillä main on koronakriisiä kestänyt meillä noin vuosi, jonka aikana kutakuinkin koko maailmassa on saatu totutella erilaisiin rajoituksiin ja toimenpiteisiin taudin taltuttamiseksi.

Kriisitilanteita ja niiden aikaista toimintaa voidaan rehellisesti ja edes millään tavalla tarkasti arvioida aina vasta vuosien päästä jälkikäteen, mutta ajankuluksi halusin tuoda esiin näkemykseni meneillä olevasta tilanteesta.

Tarkoituksena ei ole – enkä ole siihen kyvykäs – arvioida taudin vaarallisuutta tai ovatko koronan “taltuttamiseksi” tehdyt toimenpiteet olleet riittäviä vai liian löysiä, eikä ole tarkoituskaan. Pohdin sitä, miksi ja miten olemme tässä tilanteessa kuin nyt olemme.

1. Media aiheutti hysterian

Koronavirus on verrattain vaarallinen ja helposti leviävä tauti joka on aiheuttanut maailmanlaajuisesti paljon kuolonuhreja. Historiallisesti poikkeuksellisen koronasta tekee uutisoinnin määrä. Viimeisen vuoden aikana media on kansainvälisesti tuonut esiin ”ainakin miljoona” artikkelia päivässä koronaviruksen vaarallisuudesta ja tappavuudesta.

Aina kun alkaa olla valoa tunnelin päässä, tuodaan esiin jotain uutta ja “raflaavaa”. Jos tautiin kuolleisuus vähenee, tuodaan esiin testauksen myötä kasvaneet tartuntaluvut. Jos tartuntojakaan ei ole, niin vähintäänkin kerrotaan altistumisista. Yhtä aikaa Britanniassa pelottaa suomalainen koronaviruksen muunnos ja Suomessa taas uhkaillaan brittiläisellä muunnoksella. Rokotteet on keksitty, mutta mediassa ne aiheuttivat sivuvaikutuksia Jarnolle ja Marja-Petterille, eivätkä välttämättä edes estä taudin leviämistä.

Esimerkki uutisoinnin sävystä. Sanotaan, että korona on saanut levitä vapaasti, on pelottava mutaatio ja rokoteannoksia on jaettu ”vasta” 10 miljoonaa.  Todellisuudessa Brasiliassa on tosin tehty aikalailla kaikki samat toimenpiteet kuin muuallakin, mutta paikkallistasolla. Maaliskuun alkuun mennessä on rokotettu 4% väestöstä (Suomessa 3%), ja rokote on todettu toimivaksi myös mutaatiota vastaan. Brasilian suhteellinen kuolleisuus koronaan on pienempi kuin monessa EU-maassa, vertailussa sijoittuu Ruotsin ja Ranskan väliin. Ydinpommi on ehkä vähän väärä termi.  Kuva: Iltalehti

Lähes kaikkia koronauutisia yhdistää sensaatiohakuisuus, joka ei kestä lähempää tarkastelua. Jos tutkija toteaa, että “emme tiedä toimiiko rokote testaamattomaan uuteen viruskantaan” (koska eivät ole testanneet), kirjoittavat toimittajat, että on uusi viruskanta johon rokotteet eivät välttämättä toimi. Jos viruksen jonkun muunnoksen tilastollinen kuolleisuus kasvaa lyhyen seurannan aikana 2,6 promillesta 4,1 promilleen, uutisoidaan siitä “100% tappavampana”, vaikka muutos menee vielä tilastovirheeseen yhdessä otannassa.

En väitä, että mediassa tahallaan valehdellaan tai liioitellaan. Median tehtävä on tuoda esiin tietoa, joka lukijoita voisi kiinnostaa. Lukijoita taas kiinnostavat sensaatiot. Tämä tapa uutisoida kissankokoisin kirjaimin erilaisista kauhuskenaarioista kuinka jotain pahaa X voi tapahtua, teki koronaviruksesta lyhyessä ajassa maailman pelottavimman taudin ja aiheutti maailmanlaajuisen paniikin.

Vaikka kyseessä on vaarallinen tauti, kriisi on kuitenkin ensisijaisesti median aiheuttama joukkohysteria ja vasta toissijaisesti itse taudin aiheuttama. Vasta jälkikäteen voidaan asettaa tilastot historialliseen kontekstiin.

2. Kiina keksi lockdownit

Väitän, että ilman kiinalaisten nopeaa toimintaa, olisi korona maailmalla käsitelty lähinnä laittamalla julkisille paikoille kylttejä, että “pesethän kädet ja aivastathan hihaan”. Kriisin alkuvaiheessa Kiina totalitarismissa lanseerasi yhden mahdollisen toimintatavan, eli lockdownin. Laitettiin Wuhan kiinni, minkä jälkeen uutisoitiin että korona on siellä voitettu. Toinen “mallimaa” on saarivaltio Uusi-Seelanti, jonka tehokasta poliisivaltiota on globaalisti kiitelty.

Uusi Seelanti on ollut koronan ”mallimaa”. Kuva: Iltalehti

Kun media uutisoi , että ”kaikki kuolevat”, kaikki muut tavat toimia- poislukien täysi lockdown – tässä kriisissä johtavat ns. ”ylimääräisiin” kuolemiin. Ruotsissa yritettiin tehdä toisin, mutta maailmanlaajuinen ja sisäinen painostus “tehdä jotain” oli valtava. Kukaan poliitikko ei halua olla ”murhaaja” ja kielto on helpompi perustella kuin vapaus ja yksilön vastuu tai sanoa, että ”nyt valitettavasti osa kuolee”.

Sen takia esim Ano Turtiaisen puhe eduskunnassa nosti hirveän haloon, koska hän yritti sanoa, että kaikille kuolemille ei voi tehdä mitään ja rajoitustoimet luultavasti aihettavat kokonaisuudessaan suuremman haitan. Todellisuudessa suurin osa poliitikoista ja virkamiehistä luultavasti ajattelee kuin Turtiainen sanoi, minkä vuoksi hallitus on ollut verrattain nihkeä erilaisiin pakkotoimiin vuoden 2020 aikana.

Suomessa onkin saatu elää suhteellisen vapaasti verrattuna muuhun maailmaan eikä edes rajoille ole tietääkseni tullut pakkotestausta tai muuta kuin omaehtoista karanteenia. Hallituksen kokemattomuus ja kyvyttömyys ei näy siinä, että onko rajoituksia liikaa vai liian vähän (koskaan ei ole kaikkien mielestä oikein). Epäpätevyys näkyy lähinnä poukkoiluna, määrätietoisuuden puutteena ja sekavana viestintänä.

Turtiainen ei poliittisen älykkyyden puutteessa ymmärtänyt miten maailma toimii. Ei asioiden voi koskaan vain voi antaa olla, vaan politiikassa on pakko aina tehdä ”jotain”, koska tekemättömyys on heikkoutta ja kyvyttömyyttä. Tämä sama on ollut koko ihmiskunnan historian. On aina parempi mennä virsta väärään kuin vaaksa vaaraan.

Jos itse olisin pääministeri, olisin aivan varmasti laittanut tiukat koronarajoitukset maahan – täysin riippumatta siitä mitä mieltä olisin asiasta itse ollut, koska oikeastaan muuta vaihtoehtoa ei poliitikon pelikirjassa ole.

3. Rajoituksia tulee varmasti lisää

Poliitikoilla ei ole nyt helppoa. Jussi Halla-aho toi koronakriisin ristiriitaisuuden hyvin esille: “Ihmiset eivät kuitenkaan aina ymmärrä sitä, että kansa ei ole asioista yhtä mieltä. Yksi palautteen lähettäjä on sitä mieltä, että yhteiskunta on suljettava kokonaan, koulut ja kaupat on pantava kiinni, ihmiset on pakkorokotettava, ja tarvitaan ulkonaliikkumiskielto. Toinen kokee, että on luotettava ihmisten omaan vastuullisuuteen ja pidettävä yhteiskunnan pyörät pyörimässä. Kolmas pitää koko koronaa turhana hysteriana tai jopa huijauksena ja rokotteita ja maskeja juonena ihmisten orjuuttamiseksi. Kaikki kolme ovat sitä mieltä, että heidän kansanedustajansa ja heidän puolueensa pitäisi ajaa juuri heidän koronalinjaansa”.

Politiikan näkökulmasta virus on täydellinen olkiukko, jota kaikki poliittisesta kannastaan riippumatta voivat syyttää ja hakata. Kaikki virheet ja talouden lamat menevät nyt koronan piikkiin, ei poliitikkojen koronatoimien. Tätä silmälläpitäen poliitikkojen on järkevää kiristää rajoituksia enemmän ja enemmän, koska rajoitusten seuraukset eivät kaadu heidän niskaansa, mutta niiden tekemättä jättäminen nostaa jatkuvaa arvostelua. Koskaan ei voida sanoa, että olisi rajoitettu liian paljon, koska aina voidaan sanoa, että ilman näitä toimenpiteitä olisi kuollut enemmän ihmisiä.

Aina voidaan sanoa, että kuolleita olisi voinut tulla enemmän. Tämän vuoksi rajoitukset ovat ainoa mahdollinen tapa toimia. Kuva: Yle

Tällä hetkellä suuri osa ihmisistä suorastaan toivoo kovia rajoituksia – samaan aikaan kun ei kuitenkaan niitä toivo. Tämä tietysti johtuu siitä, että ihmiset haluaisivat palata normaaliin ja maailmalta on saatu ymmärtää, että tilanne vaan pitkittyy koska ei ole riittävän kovia rajoituksia. Ajatellaan, että jos nyt kaikki laitetaan hetkeksi kiinni, niin koronaviruksen leviäminen pysähtyy ja voidaan sen jälkeen palata normaaliin.

Poliitikkojen on järkevää vaatia uusia rajoituksia. Kuva: Mikko Kärnän Facebook

Minun ymmärrykseni ja kokemukseni politiikasta on se, että siellä pelätään riskejä ja suurin pelko on kasvojen menettäminen. Sen takia tarvitaan joku syy, että voidaan perua jotain mitä aiemmin on sanottu. Eli esimerkiksi ei voida yhtäkkiä todeta, että tilanne on nyt muuttunut tai että “rajoituksista on liikaa haittaa”, vaan tarvitaan joku peruste toimia toisin ja mielellään sellainen, mistä poliitikko voi ottaa kunnian.

Itse olen viimeiset puoli vuotta toivonut, että koronaan annettava rokote – oli se sitten toimiva tai ei – olisi tämä peruste. Poliitikot voisivat todeta, että nyt kansa on rokotettu ja voidaan palata normaaliin. Valitettavasti näyttää siltä, että ensinnäkään rokotetta ei saada tehokkaasti jaettua ja toisekseen, media ei meinaa päästää kriisistä irti, vaan tulee lietsomaan paniikkia ja epäluuloa vielä pitkään.

Luultavasti kriisi on aiheuttanut hallituksille pysyvän toimintamallin, eli vastaavien rajoitusten kanssa saadaan elää jatkossakin. Vaikka nyt rokotteen myötä rentoutuisi, päästään uudestaan vauhtiin aina kun joku uusi samantyyppinen virus lähtee leviämään.

4. Entä salaliitot

Koronakriisi on antanut runsaasti aihetta erilaisille salaliittoteorioille. Vähintäänkin kerrotaan, että koronan vaarallisuutta on suuresti liioiteltu. Lisäksi puhutaan siitä, että tarkoituksena on tappaa kaikki pienyritykset ja siirtää valta korporaatioille. Vastaan on tullut myös erilaisia kansainvälisen sosialismin levittämiseen liittyviä salaliittoteorioita. Aika pitkälti samaa kauraa kuin aikanaan puhuttu juutalaisten kansainvälinen salaliitto. En ihmettelisi, vaikka jostain löytyisi joku teoria, jonka mukaan myös koronakriisi on juutalaisten syytä (ja löytyikin).

Laajamittaisissa globaaleissa salaliitoissa on vain muutama ongelma. Ensimmäinen on tietysti se, että mitään ei suuressa mittakaavassa pystytä tekemään salassa tai varsinkaan koordinoidusti salassa. Toinen ongelma ovat ihmisten eriävät intressit. Laajamittainen salaliitto hajoaisi hyvin nopeasti erilaisiin ristiriitaisiin ja vihamielisiin ryhmiin, vähän kuin Brianin Elämä -elokuvan juutalaisten vastarintaliike.

Toki erilaisille salaliittoteorioille on olemassa ihan pitäviä todisteita, joita voidaan tulkita mistä tahansa foliohattunäkökulmasta. Tiede on hidas prosessi ja poliitikot, media sekä muut sekopäät ovat nopeampia. Varmasti paljon asioita on tehty henkilökohtaisen hyödyn nimissä ja globaalisti paikallisella tasolla on huomattava määrä korruptiota aina maskikaupoista median uutisointitapaan.

Esimerkiksi kunnallisvaalien siirto voi hyvinkin johtua vaalitappion pelosta ihan yhtä paljon kuin koronastakin. Tuskin koskaan saamme tietää, mutta ainahan noita voi pohtia, kunhan pitää järjen päässä. Joskus joku salaliittoteoria voi olla tottakin, onhan historiallisesti sellaisestakin näyttöjä.

Todennäköisesti suurin osa salaliittoteorioista on kuitenkin täyttä humpuukia. Asiat ovat yleensä siten miltä ne näyttävät, eikä takana ole mitään muuta yhdistävää tekijää kuin ihmisten pohjaton ahneus ja typeryys.

Salaliittoteoriat ovat lähtöisin siitä, että ihminen kaipaa selityksiä ympärillä olevaan järjettömyyteen. Rationaalisen ihmisen on vaikea vaikea uskoa, että kaikki tapahtuisi ilman mitään syytä ja suunnitelmaa. Todennäköisin selitys kaikelle tälle on kuitenkin se, että kaikki maailman ihmiset – etenkin poliitikot – ovat vain vitun idiootteja.

Professori Paul Lillrank piti salaliittoa pahempana, että “Päättäjillä on päässyt mopo karkuun, kukaan ei tiedä mistään mitään ja tuherretaan epätoivoisesti ja reaktiivisesti mitä sattuu”.

Minusta tuo taas on ainoa oikea selitys kaikelle mitä tapahtuu nyt ja aina jatkossakin.