Suomesta on huumori kuollut

Televisiosta tulee Putous –niminen ”huumoriohjelma”. Tovin katsottuani tuli väkisin mieleeni, että sen tekeminen on varmasti hauskempaa kuin sen katsominen, joka ei ole lainkaan hauskaa. Piti tarkistaa, onko huumorintajuni mennyt, ja onko minusta tullut elitistinen hipsteri, mutta pikainen Youtube-kierros 80/90-luvun kotimaisiin klassikoihin todisti, että ennen kaikki vain oli paremmin.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että kaipaan niitä aikoja kun television hupiohjelmissa vitsit oli vaivauduttu edes käsikirjoitamaan etukäteen. Ei suomalaisen tv-huumorin surkea taso voi kuitenkaan siitä johtua. Stand-up –komiikkaskene täällä on kuitenkin aivan vireä ja joukkoon mahtuu useampikin loistava viihdyttäjä – jopa Oulun kokoisessa tuppukylässä.

Kaverini Janin Facebook-kommentista ymmärsinkin huumoriongelman todellinen syy: Elämme tyhjästä loukkaantumisen ja suvaitsemattomuuden aikaa. Joku pieruvitsikin saa nykyään aikaan kohun. Ei Suomessa voi enää tehdä hauskaa tv-viihdettä, koska aina joku loukkaantuisi. Minusta tuntuu, että huumorin tila on tämän täydellisen suvaitsemattomuuden ja muun kukkahattutäteilyn syytä.

Mietitään vaikka erilaisia huumorin lajeja (lista Wikipediasta):

– Slapstick on väkivaltaisena vahingollista lapsille

– Satiiri on Suomessa nykyään niin kilttiä, ettei se naurata ketään

– Ironiaa edusti Speden naisen logiikka, onnistuisiko enää? Ei

– Sarkastinen huumori on liian ilkeää valittajille

– Parodia on nykyään Suomessa mahdotonta kun niin moni on jo kaukana parodiahorisontin yläpuolella

– Musta huumori kielletään ensimmäisenä. Esimerkiksi Fingerporin juutalaissaippua

– Anarkistiselle huumorille on mm. Monty Python asettanut liian korkean riman

– Eritehuumori naurattaa kaikkia, mutta tuomittaisiin heti lapsellisena

– Seksistinen huumori taas saisi heti militantit feministit barrikadeille

Lisäksi kaikkien oikeasti hauskojen stereotyyppien käyttäminen on nykyään pahasti kiellettyä. Vaikka kuinka hyväntahtoisesti koittaisi nauraa jollekin stereotyypille – oli se sitten blondi, ruotsalainen, tummaihoinen tai aasialainen, tulee heti joku läski vinkumaan rasismia ja syrjintää, tai vähintäänkin lasten etua. Onneksi hikisille läskeille valkoisille miehille saa vielä nauraa, heidän tunteensa eivät kiinnosta ketään.

Kaikki suomalaiset eivät tietenkään ole ahdasmielisiä vinkujia, ei edes merkittävä osa. Valitettavasti pelkuruus ahdasmielisyyden edessä estää ihmisiä tekemästä aidosti hauskaa julkista huumoria. Jos nykyään haluaa nauraa, ei hupiaan ainakaan televisiosta löydä. Onneksi on internet ja Youtube.