Työkkäri törsää

En ollut uskoa silmiäni, kun luin Aamulehden jutun (ei enää saatavissa verkossa) työvoimahallinnon resursseista asiakasmääriin suhteutettuna. Jutun tekijät olivat yrittäneet ensin selvittää työ- ja elinkeinoministeriöstä, kuinka paljon työ- ja elinkeinotoimistoissa on väkeä töissä, siis etsimässä työttömille töitä.

Etsimisestä puheen ollen, ministeriöstä ei löytynyt ketään, joka olisi osannut kertoa tarkan lukumäärän. Katsomalla vaikka valtion vuoden 2011 budjettikirjaa ministeriön viestintäpäällikkö olisi voinut havaita, että työ- ja elinkeinotoimistojen henkilötyövuosimäärä on ollut 3466 vuonna 2009, ja vuoden 2011 kohdalla tavoitteena on 3321.

TE-toimistoissa valitellaan resurssipulaa, josta syytetään valtion tuottavuusohjelmaa. Jutussa esimerkkinä käytetyssä Tampereen TE-toimistossa työskentelee 181 henkilöä, joista työvoimaneuvojia 85. Asiakkaita toimistolla on kaikkiaan 4000 kuukaudessa.

Aamulehden mukaan yhtä virkailijaa kohti per työpäivä asiakkaita on keskimäärin 1,1. Jos asiakkaat asioivat pelkästään työvoimaneuvojien kanssa, heitä kertyy yhtä neuvojaa kohti huikeat 2,3 päivässä. Mitähän työvoimaneuvojat tekevät, jos 2,3 asiakasta päivässä aiheuttaa ylipääsemättömän ruuhkan?

Sen verran, mitä itse tunnen työvoimahallinnon palveluita, mol.fi -sivustolla on ihan hyvin toimiva avoimien työpaikkojen hakusivu, mutta siinäpä se sitten oikeastaan onkin. Työnantajat voivat ilmoittaa sinne työpaikkoja, ja ihmiset voivat selailla niitä. Ja kirjoitella sitten itse hakemuksia kiinnostaviin paikkoihin.

Tästä ilmaisesta palvelusta huolimatta suuri osa työpaikoista kuitenkin ilmoitetaan myös maksullisten palveluiden kautta, ja käytetään maksullisia rekrytointipalveluja, koska työnantaja ei koe saavansa mitään hyötyä ”työkkärin” palveluista.

Jutussa kerrotaan myös, että työvoima- ja elinkeinotoimistoissa ei käytännössä kuitenkaan juuri onnistuta töiden löytämisessä ihmisille, ja työnhakijoiden omaa aktiivisuutta painotetaan.

Kannatan itsekin ihmisten omaa aktiivisuutta sellaisissa asioissa kuin nyt vaikkapa töiden löytäminen. Harvaa tullaan kotoa hakemaan muualle kuin asepalvelusta suorittamaan.

Mutta mihin ihmeeseen tuollaista TE-toimistoa sitten tarvitaan, jos se ei etsi tai ainakaan löydä työttömille töitä, ja jos siellä lähinnä kannustetaan työttömiä omaan aktiivisuuteen?
Minäkin osaan kertoa ihmisille, että on tärkeää olla itse aktiivinen, jos meinaa parantaa elämisensä laatua esimerkiksi aineellisessa mielessä. Rahaa saa tekemällä töitä. Tai saa sitä kotona rötväämisestäkin, mutta leikitään nyt, että tätä hyvinvointivaltion ominaisuutta ei ole olemassa.

Työ- ja elinkeinotoimistoissa toki tehdään muutakin kuin etsitään ihmisille töitä. Toimistojen kautta pyöritetään esimerkiksi työvoimapoliittisia toimia kuten erilaisia työllistämiskoulutuksia, tukityöllistämistä ja tusinaa muuta vastaavaa. Toimistojen toimintamenot ovat vajaat 162 miljoonaa euroa, mutta näihin työllistämis- koulutus- ja erityistoimiin menee yli 535 miljoonaa.

Montako oikeaa ja tuottavaa työpaikkaa on Suomesta tuhottu sillä, että joka vuosi nämä 697 miljoonaa euroa otetaan ihmisten ja yritysten taskuista veroina pois?

Kommentoi

Henri Heikkinen

Henri Heikkinen

Kolmekymppinen Oulun kainuulainen, jolla on monenkirjava työhistoria mm. pelialan yrittäjänä, investointipankissa ja ammattikorkeakoulun opettajana.

Esikoiskirjailija, jonka yhdessä Antti Vesalan kanssa kirjoittama teos ”Elämää hyvinvointivaltiossa” käsittelee monia ajankohtaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä liberalismin näkökulmasta.

Kuukauden VALCO -tuote

VALCO -verkkokauppa on minun oma luotettava kauppani. Ostamalla sieltä tuet tätä blogia. t: Henri

Seuraa somessa

Seuraa somessa, niin tiedät missä menen ja mitä teen milloinkin!

Kategoriat