Henri Heikkinen Ajan omia asioitani Ne voivat olla
myös sinun asioitasi

Kuka?

Olen syntynyt vuonna 1984 puolankalaisen diplomi-insinööri-maanviljelijän ja brasilialaisen asianajaja-maatilanemännän esikoiseksi. Lapsuuteni kului onnellisesti Puolangan maalaismaisemassa, jossa lehmän lannan tuoksu ja veljeni kanssa kinastelu kuuluivat arkeen.

Tasapainoinen lapsuus kasvatti minusta tavallisen liberaali-konservatiivisen heteromiehen, joka arvostaa lihaa lautasella, huumoria elämässä ja maalaisjärjen käyttöä päätöksenteossa.

Lapsuuden harrastuksiini kuuluivat lentopallo ja tietokoneen näpräys. Lentopallo jäi kuitenkin yläasteella, kun huomasin olevani kahta päätä lyhyempi kuin muut pelaajat. Tietokoneen parissa viihdyin pidempään, ja siitä tulikin enemmän tai vähemmän ammatti. Sittemmin suoritin diplomi-insinöörin tutkinnon tietotekniikasta – ohjelmointia en kuitenkaan hallitse niin hyvin, että kehtaisin siitä palkkaa pyytää.

Työurallani olen ehtinyt nähdä monenlaista: pelialasta investointipankkiin, ammattikorkeakoulun opettajasta EU-projektien pariin. Olen nopea oppimaan ja sopeutumaan, mutta todellinen intohimoni on yrittäjyys.

Viimeiset seitsemän vuotta olen touhunnut perustamani Valco Oy:n parissa, joka valmistaa laadukkaita kuulokkeita huumorilla höystettynä. Yrittäjänä olen oppinut arvostamaan vapautta – ja saanut huomata, että taloudellinen riippumattomuus on vielä aika kaukana edessäpäin.

Vaikka vapaa-aikani kuluu pääasiassa perheen ja työn parissa, osaan myös nauttia elämän pienistä ja arkisista asioista – kuten jahtielämästä Välimerellä, yksityiskoneilla lentelystä ja urheiluautoilla ajamisesta. Taloudellisesti merkittävin harrastukseni on matkailu, johon sijoitan kaikki ylimääräiset varani. Jos minulta joskus jää lapsille perintöä, se on luultavasti ruosteinen peltihalli täynnä vanhoja, pölyisiä urheiluautoja.

Minulla olisi paljon muitakin tapoja viettää aikaani, mutta sisäinen palo ajaa minut mukaan vaikuttamaan. Politiikkaa olen harrastanut aiemminkin. Olin eduskuntavaaleissa ehdolla 2011 ja 2008-2011 Kokoomuksen Oulun valtuustoryhmässä idealistisena kokoomusnuorena.

Nyt en ole enää oikein nuori enkä idealisti.

Haluan tehdä kotikunnastani ja Suomesta paremman paikan elää. Tavoitteeni valtuustossa on tehdä päätöksiä, jotka palvelevat tavallisia ihmisiä ja rakentavat yhteisöä, jossa vapaus, vastuullisuus ja elämän pienet ilot ovat arvossaan – mahdollisimman matalalla veroprosentilla. Samalla uskon, että asioista voidaan puhua myös pilke silmäkulmassa, ilman että asiasisältö kärsii.

Arvot

Elämä, vapaus ja onnen tavoittelu

Yhdysvaltain perustuslakiin kirjattu oikeus elämään, vapauteen ja onnen tavoitteluun on perusarvo, joka resonoi yhä – vaikka en itseäni Amerikan erityiseksi ystäväksi laskekaan. Näitä arvoja täydentää vastuu, ja yhdessä ne muodostavat ihmisyyden perustan.

Oikeus elämään: Jokaisella tulee olla edellytykset ihmisarvoiseen elämään, riippumatta iästä, kyvyistä, sukupuolesta tai taustasta. Tämä tarkoittaa yhteiskuntaa, joka arvostaa yksilöä aidosti ja tarjoaa tukiverkon tarvittaessa.

Vapaus: Vapaus on elämän jälkeen tärkein arvo. Jokaisella on oltava oikeus päättää omasta elämästään, vaikka päätökset olisivat haitallisia itselle – kunhan toisten vapautta ei rajoiteta. Tämä koskee myös mielipiteen- ja yritystoiminnan vapautta ilman turhaa sääntelyä tai ”väärien mielipiteiden” lynkkaamista.

Vastuu: Vapaus tuo mukanaan vastuun. Jokainen on vastuussa itsestään ja lähimmäisistään. Vastuu tarkoittaa auttamista silloin, kun apua tarvitaan, mutta myös sitä, että ihmiset kantavat vastuun omista valinnoistaan – yhteiskunta ei voi ottaa vastuuta kaikesta.

Onnen tavoittelu: Aristoteles totesi, että onnellisuus on elämän päämäärä. Onni on jokaiselle yksilöllistä, mutta yhteiskunnan tehtävä on mahdollistaa se. Tämä tarkoittaa vähemmän sääntelyä ja enemmän vapautta elää omien arvojensa mukaan.

Satunnaisia kuvia