Henri HeikkinenNaistutkija Kaarina Kailo veti niinsanotusti herneen nenään yhdestä sivulauseesta taannoin myös Kalevassa julkaistussa kirjoituksessani, joka käsitteli koulutusta. Aiheeseen liittymättömässä sivulauseessa piikittelin naistutkimusta, koska pidän alaa lähinnä näennäistieteenä. Naistutkijan silmissä se teki minusta välittömästi naisvihaajan ja Kailo kirjoittikin minulle vastineen, joka julkaistiin myös Kalevan mielipidepalstalla.
Kailon kirjoitus vain vahvistaa näkemystäni naistutkimuksesta aatteellisena mielipidekirjoitteluna. Hän sanoo, että ”Naistutkimusta tarvitaan niin kauan kuin keskiaikaiset naisvihan ilmiöt vaikuttavat jopa politiikassa.” Minkälaisten lasien läpi katsomalla löytää nyky-Suomesta keskiaikaista naisvihaa? Voiko kyseessä olla mitään muuta kuin puolueellinen näennäistiede, joka on luotu vain yhdenlaisen ideologian edistämiseksi?
Ystäväni oli naiivisti mennyt naistutkimuksen luennolle. Kun luennoitsija oli kysynyt tältä salin ainoalta mieheltä ”sanos miesnäkökulma tähän asiaan” oli päässä alkanut soimaan RAY:n pokeripelin tuplausmusiikki. Luennolla mies miettii voiko kysymykseen vastata oikein – tai ennemminkin, onko mielipiteeni väärä ja jos on, miksi?
En ole kritiikissäni ainoa, myös monet feministiset tutkijat ovat alkaneet esittää kritiikkiä naistutkimusta kohtaan. Arvostelijoiden mielestä yksipuoleinen ideologia ei anna kestävää pohjaa tieteelliselle tutkimukselle. Luonnontieteen näkökulmasta naistutkimus täyttää lähes kaikki pseudotieteen tuntomerkit. Kyseessä on politiikan jatke akateemisessa maailmassa.
Naistutkimuksen nimikkeen alla tehdään myös aivan relevanttia tutkimusta, mutta samoja asioita voitaisiin erinomaisen hyvin tutkia ilman naistutkimuksen ideologista painolastia aivan normaalein yhteiskuntatieteellisin menetelmin.
Minua hämmästyttää suuresti miten Kailo jakaa seksistisesti Oulun yliopistossa opetettavat alat miesten ja naisten aloihin.
Naispuoleiset diplomi-insinöörit, joita on myös Oulun kaupunginvaltuustossa tuskin kokevat opiskelleensa ”miestieteitä”.
Lisäksi Kailo niputtaa naistutkimuksen yhteen kaikken naisten tekemään tutkimuksen kanssa ja pitää naistutkimuksen kritiikkiä naisten halventamisena.
Kritiikkini naistutkimusta kohtaan ei kerro mitään asenteestani naisiin, vaan yhteen tieteellisenä esiintyvään oppiin.
En missään nimessä väittäisi, että naisen tekemä diplomityö olisi huonompi kuin miehen, enkä koe loistavasti pärjäävien tietojenkäsittelytieteitä opiskelevien naisten olevan mitenkään väärällä alalla. En epäröi hetkeäkään laittaa henkeäni naislääkärin käsiin ja jopa armeijassa naiset ovat osoittaneet pärjäävänsä.
Vetoan Oulun yliopiston hallituksen edustajiin ja päättäjiin, ettei vähäisiä resursseja käytettäisi logiikan, järjen ja tieteellisten tutkimustulosten kanssa ristiriidassa olevien asioiden tutkimiseen. Suomen kilpailukykyä ja brändiä maailman parhaana maana ei rakenneta pseudotieteillä, eikä vääristelevien tutkimusten tulisi antaa vaikuttaa maan lainsäädäntöön tai koulutuspolitiikkaan.
Miesvihainen, omaa etua tavoitteleva feminismi ei ole yhtään sen parempaa kuin naisia alistava sovinismi, eikä kumpaakaan pidä mielestäni suvaita tasa-arvoon pyrkivässä yhteiskunnassa.
Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Kalevan mielipidesivulla 26.8.2010
Kommentoi