Olen keski-ikäistynyt ja ylipainoinen kolmen lapsen (joista yksi on jo lähes aikuinen) isä, yrittäjä, veronmaksaja ja asuntovelkainen omakotitalon asuja. Ajan autolla, koska voin ja koska nautin siitä. Vapaa-aikani käytän Puolangalla kykkiessä, kotona tietokonepelejä pelaten, kirjoja lukien tai matkustellen – silloin kun budjetti (ja puoliso) sallii.
Lähdin ehdolle, koska kukaan muu ei tunnu ajavan minun asioitani. En edusta mitään eturyhmää – ajan omia asioitani. Näihin kuuluu toimiva kaavoitus, järkevästi käytetyt verovarat ja se, että päätökset tehdään arjen tarpeista järjellä, ei hippien utopioista. Jos jaat samanlaiset huolet – lapset, työ, ruuhkat ja alati kohoavat kustannukset – ajan myös sinun asioitasi. Ylipäänsä keski-ikäistä miestä ärsyttää verojen maksu ja kaikki arjen sujuvuutta haittaavat asiat.
Jos taas haluat enemmän autotien tukkeena istumista tai lisää tuhlausta, et todennäköisesti pidä minusta.
”Vituttaa, että noin paljon mua nuorempi maalainen osaa kirjoittaa noin saatanan hauskasti ja oivaltavasti.” – Tuomas Enbuske
Hyvinvointivaltio on kannattajiensa mielestä suorastaan vientituotteeksi kelpaava menestystarina, jonka erinomaisuutta opetetaan meille lapsesta saakka.
Tässä ”täydellisessä” mallissa valtio ja kunnat velkaantuvat huimaa vauhtia. Eläkejärjestelmä on yksi suuri pyramidihuijaus. Työttömiä on satoja tuhansia. Veroja ihmiset maksavat yli puolet tuloistaan. Sääntely puuttuu jo huussin käyttöönkin. Suomesta on tullut sääntelyn ja holhouksen luvattu maa, jossa kaikenlainen oma-aloitteisuus on pyritty tehokkaasti hävittämään.
Onko elämä hyvinvointivaltiossa sittenkään niin auvoista? Henri Heikkinen ja Antti Vesala tuovat esiin sosialistisen hyvinvointivaltion epäkohtia ja tarjoavat tilalle liberaaleja vaihtoehtoja. Tämä 2013 julkaistu kirja on osin vanhentunut, mutta useimmat asiat ovat edelleen ajankohtaisia – mikäpä täällä sarvikuonojen maassa olisi muuttunut.
Suomessa on kunnallisvaalit huhtikuussa 2025, ja minä olen ehdolla Oulussa. Rehellisesti sanoen en ole kokenut suurta poliittista heräämistä, mutta pidän kunnallispolitiikkaa sopivan porvarillisena harrastuksena keski-ikäiselle. Olen ollut ehdokkaana aiemminkin, muun muassa eduskuntavaaleissa, jolloin asiat tuntuivat olevan teoriassa helpompia. Eduskunnassa päätetään…
Vastasin Sanoman vaalikoneeseen. Osa kysymyksistä oli tyhmiä ja harva liittyi suoraan Oulun tilanteeseen, mutta ehkä näistä näkee kuitenkin aika hyvin sen, mitä mieltä olen mistäkin käytännön asiasta.
Näillä main on koronakriisiä kestänyt meillä noin vuosi, jonka aikana kutakuinkin koko maailmassa on saatu totutella erilaisiin rajoituksiin ja toimenpiteisiin taudin taltuttamiseksi. Kriisitilanteita ja niiden aikaista toimintaa voidaan rehellisesti ja edes millään tavalla tarkasti arvioida aina vasta vuosien päästä jälkikäteen,…
Ilmastonmuutostakin pahempi uhka on, että erilaiset sosialistit käyttävät sitä keppihevosena oman ihmisvihamielisen agendansa ajamiseen. Tämä näkyy paitsi mielenosoituksissa, sosiaalisessa mediassa kuin myös enemmän tai vähemmän virallisissa julkituloissa. Esimerkiksi Vasemmisto-opiskelijat väläyttää kannanotossaan kuinka ”ilmastoliikkeen on oltava naimisissa sosialismin kanssa, jotta meillä…
Taantuma on tulossa, eläkepommi räjähtää käsiin ja näiden kriteerit on tällaisia. Ajattelin kuitenkin leikkiä mukana ja naputtelin joutessani omat vastaukseni Rinteen kysymyksiin, jos leikisti saisin päättää jostain. Eli näin vastaisi Henrin Puolue kysymyksiin. Olen tarvittaessa käytettävissä ministeriksi tai vielä mielummin…
Viime aikojen keskeinen poliittinen puheenaihe on ollut IPCC:n uusin maailmanlopun ennuste. Raportin mukaan maailmanlaajuiset hiilidioksidin nettopäästöt täytyisi pudottaa nollaan noin vuoteen 2050 mennessä, jotta ilmaston lämpeneminen saadaan rajattua 1,5 asteeseen. Nettopäästöjen pudottaminen nollaan tarkoittaa sitä, että ihmiset tuottavat enintään sen…
