Arvot

“Life, liberty, and the pursuit of happiness “

Oikeus elämään, vapauteen ja onnen tavoitteluun on kirjattu aikoinaan Yhdysvaltain perustuslakiin. Vaikka en erityiseksi Amerikan ystäväksiTM itseäni laske, pidän kyseisiä perusarvoja, vastuulla täydennettynä eräänlaisena ihmisyyden perustana ja oman toimintani lähtökohtana.

Oikeus elämään. Jokaisella ihmisellä tulee olla ihmisarvoisen elämän edellytykset ja jokaista tulee aidosti arvostaa, riippumatta hänen iästään, kyvyistään, sukupuolestaan, syntymäperästään, rodustaan tai mistään muustakaan ominaisuudesta.

Vapaus. Elämän jälkeen vapaus on mielestäni tärkein arvo. Ihmisellä tulee olla vapaus tehdä mitä haluaa, vaikka se olisi haitallista hänelle itselleen, niin kauan kun hän ei rajoita toisten vastaavaa vapautta.

Ihmisellä tulee aina olla oikeus omaan mielipiteeseensä, vaikka se toisten mielestä olisi väärä mielipide.

Myös yrityksillä tulisi olla täysi vapaus päättää omasta toiminnastaan, niin kauan kuin toiminta ei ole vahingollista muille. Tällä hetkellä Suomessa tätä vapautta poljetaan erityisesti mm. rajoittamalla kauppojen aukioloaikoja ja alkoholinmyyntioikeuksia. Sunnuntaiaukiolot saatiin, mutta paljon on vielä tehtävää.

Hesarin keskustelupalstalta bongasin joskus tuntemattoman filosofin kirjoituksen, joka kiteyttää ongelman mielestäni aika hyvin:

”…Niin kauan kun yksilö on valtakoneiston edessä voimaton ja ei saa edes metsästää omaa ruokaansa saati rakentaa majaansa niin kaikki on turhaa. Yksilön onni tulee sen omista tavoitteista, siitä että saa elää ja huolehtii itsestään sekä lähimmäisistään – sillä tavalla kuin sen tuntee parhaimmaksi. Tällä hetkellä melkein kaikki on kiellettyä. Ihminen ei saa edes kulkea siellä missä haluaa vaan sitäkin varten täytyy olla merkatut reitit. Suurin osa masennuksesta johtuu yksinomaan ihmisen heikkouden tunteesta valta/kontrollikoneistoa kohtaan ja siitä ettei koeta mitään asiaa omaksi. Paras lääke masennuksen vähentämiseen on lakien ja säädösten vähentäminen – ihmisen vapauden lisääminen…”

Vastuu. Ei voi olla vapautta ilman vastuuta. Ihminen on aina vastuussa itsestään ja lähimmäisistään. Vahvemman tulee ottaa vastuu heikommasta ja yhteiskunnan yksilöstä – tiettyyn rajaan asti. Yhteiskunnan tulee järjestää perustoimeentulo, joka on ihmisarvoinen ja mahdollisimman vähän byrokraattinen. Mielestäni paras tapa järjestää sosiaaliturva olisi perustulomalli.

Vahvempi ei saa koskaan heikentää heikomman vapautta vastuunsa nimissä. Valitettavasti yhteiskunta (tai no, yleensä demarinaiset) erilaisin rajoituksin ja säännöin pyrkii rajoittamaan yksilönvapautta ja rakentamaan holhousyhteiskuntaa, jossa yhteiskunta ottaa kaikesta vastuun. Pitääkö kaikki reunustaa kaiteilla ja päällystää pumpulilla?

Onnen tavoittelu. Onnellisuus on psykologi David Myersin mukaan läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää. Onni on hyvin subjektiivinen käsite ja jokaisella on oma käsityksensä onnesta, mutta jo Aristoteles totesi onnellisuuden olevan elämän päämäärä. Mielestäni jokaisella ihmisellä tulisi olla mahdollisuus tavoitella tätä päämäärää ja yhteiskunnan tulisi auttaa siinä kaikin tavoin.

ps. tutustu myös blogikirjoitukseeni ”Noin 15 elämänohjetta”

Seuraa somessa

Seuraa somessa, niin tiedät missä menen ja mitä teen milloinkin!

Seuraa somessa

Seuraa somessa, niin tiedät missä menen ja mitä teen milloinkin!

Kategoriat