Henri HeikkinenHelsingin Sanomiin oli kaikkien ”mansplaining” ja ”manspreading” -artikkelien väliin mahtunut myös yksi juttu nalkutuksesta. Joskin siinäkin uutisoitiin, miten naiset tutkivat naisten nalkutusta ja totesivat senkin olevan pohjimmiltaan miesten syytä.
Mansplaining on käsittääkseni feministien keksimä termi sille, miten heitä ärsyttää, kun miehet tietävät kaiken aina paremmin ja selittävät sen sitten naisille. Otan sen kohteliaisuutena, koska tietysti miehen selittämänä asia menee paremmin perille ja pitää todennäköisemmin paikkansa. Onhan Kazakstanin valtiontiedemies Tri Yamuka todistanut, että naisen aivot ovat saman kokoiset kuin oravalla (Borat 2006).
Myös tässä tapauksessa on ilmiselvää, että naispuoliset tutkijat eivät kykene ymmärtämään, saati tutkimaan nalkutuksen syvintä olemusta ja miehen täytyy se heille selittää.
Väitöskirjatutkija Tiina Sihto kertoo artikkelissa, miten naiset tekevät edelleen suurimman osan kotitöistä, lastenhoidosta ja parisuhteen eteen tehtävästä ”työstä”. Tämä koettu epäoikeudenmukaisuus taas aikaansaa turhautumista, joka purkautuu nalkutuksena.
Nalkutus taas on miehille hengenvaarallista, kuten pari vuotta takaperin uutisoitu tanskalaistutkimus osoittaa. Naisen mäkätys voi kolminkertaistaa miehen riskin kuolla ennenaikaisesti. On varsin hyvä syy olettaa, että miesten lyhyempi elinajanodote selittyykin osaltaan sillä, että niin monet elävät parisuhteessa nalkuttavan naisen kanssa.
Jossain vaiheessa sitä vain elämänilo loppuu, stressihormoni kortisolia erittyy kuin kylmää hikeä krapulassa ja onneton mies kuolee pois.
Toki täytyy myös myöntää, että onnellisessa parisuhteessa olevat miehet taas elävät pidempään. Ehkä samasta syystä kuin leikatut sisäkissat. Ilman tarpeetonta hormonitoimintaa tulee miehestäkin säyseä ja pitkäikäinen.
Nalkutus ei ole seurausta epätasa-arvosta
Sihto ja kumppanit tietysti käsittelevät asiaa täysin naisnäkökulmasta. On ihan selvää, että naiset tekevät suurimman osan kotitöistä ja näkevät enemmän vaivaa parisuhteen eteen. Kuitenkin jos tämän hyväksyy nalkutuksen syyksi, ei ole tarpeeksi syvällä aiheessa.
Paljon lähempänä totuutta kuin Helsingin Sanomien nalkutusjutussa puhuneet tutkijat oli Väestöliitön parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen. Hänen mukaansa nalkutuksen taustalla on naisen täydellisyydentavoittelu ja siitä juontuva kriittisyys puolisoitaan kohtaan.
Vaaranen sanoi miehen turhautuvan suhteessa, sillä hän ei päätä juuri mistään. Miehen tehtävänä on ottaa vastaan käskyjä – eikä hän siitä huolimatta useinkaan saa asiasta kiitosta. Nainen puolestaan on kiukkuinen, koska kokee kantavansa liikaa vastuuta.
Heli Vaaranen on mielestäni tässä oikeilla jäljillä. Kotitöiden jakautumista ei todellisuudessa selitä mikään epätasa-arvo, vaan osapuolten erilaiset odotukset tehtävien kotitöiden määrästä, joka JOHTAA koettuun epätasa-arvoon ja kriittisyyteen miestä kohtaan. Pohjaan tämän väittämän luonnollisesti omaan kokemukseeni, koska se on paljon parempi tietolähde kuin yksikään tutkimus. Ainakin omasta mielestäni.
Miehet eivät nalkuta toisilleen
Kun kaksi heteromiestä asuu keskenään (muusta ei ole kokemusperäistä tietoa), molemmilla on kutakuinkin samanlaiset odotukset siitä, miten paljon kotitöitä täytyy tehdä ja mikä on hyväksyttävä siisteyden taso. Yleensä se on aika matala. Vaatteet voi jättää mihin tahtoo, tiskit ovat tiskialtaassa, kunnes homehtuneet astiat heitetään roskiin ja siivotaan vain silloin, jos vanhemmat tai joku nainen on tulossa kylään.
Asunnossa on yleensä omasta mielestä aivan riittävän siistiä ja molemmat asukkaat ovat aivan tyytyväisiä. Oleellista on, että molemmat ovat samalla sivulla sen suhteen, mitä kotitöitä pitäisi tehdä, eli ei juuri mitään ja vain silloin kun on ihan pakko. Grillin puhdistus ja Alkossa käyminen ovat ehkä tärkeimmästä päästä.
Ensimmäisessä asunnossani 16 -vuotiaana verhojen virkaa tekivät mustat jätesäkit ja ainoat astiat olivat kertakäyttöastioita, jotka kerättiin isoon jätesäkkiin keittiön lattialle. Kylpyhuone oli varattu kotikaljan tekoon ja suihkussa piti väistellä käymässä olevia juomia. Asunnossa siivottiin kahdesti – kerran kun vanhemmat tulivat käymään ja toisen kerran pois muuttaessa. Ei siellä toki pahemmin naisia näkynyt, mutta ei ollut tarvekaan.
Tästä olen vuosien varrella kasvanut tasoon, jossa yksin asuessani käytän yleensä ruokailuvälineitä, ikkunassa on verhot ja peseydyn lähes päivittäin. Olen myös opetellut pesemään itse pyykkiä (kaikki sekaisin koneeseen ja pesuohjelma 40 astetta). Omistin myös kahdet lakanat, jotta sain puhtaat petivaatteet vaihdettua silloin tällöin. Pitsalaatikot ja tyhjät kaljatölkit menevät roskiin yleensä viimeistään seuraavana päivänä. En ole kavereihin verrattuna erityisen epäsiisti, mutta en siistikään. Ihan tavallinen kolmekymppinen mies.
Sitten kuvioihin tulee nainen
Naisen mielestä pitää imuroida hyvin, tuulettaa matot, pestä vessa, pyyhkiä pölyt ja lasipinnat ainakin kerran viikossa. Joka toinen viikko pitää pestä lattia ja suihkuverho. Astioita ei saa jättää tiskialtaaseen, vaan allas pitää pestä säännöllisesti. Vaatteiden paikka ei ole lattialla tai tuolin selkämyksessä vaan korissa – valkoiset ja värilliset erikseen. Pihanurmikko on kasvanut vaarallisen pitkäksi. Lakanat pitää pestä ja tuulettaa ainakin kerran viikossa. Lisäksi pyykinpesukone, astianpesukone, vedenkeitin ja kahvinkeitin pitää pestä 2 kertaa vuodessa sitruunahapolla.
Täydellinen lista naisen mielestä tärkeistä kotitöistä venyttäisi tämän kirjoituksen vähintään kaksinkertaiseksi (erehdyin kysymään).
Naisen mielestä kaikkialla on pölyistä ja sotkuista. Koko ajan pitää siivota ja mies ei tee mitään muuta kuin sotkee. Alkaahan se keljuttamaan kuin pientä oravaa.
Samaan aikaan mies vain ihmettelee, että mikä pakko sillä on koko ajan pyöriä rätti kädessä ja nalkuttaa kun joka paikassa on kuitenkin ihan riittävän puhdasta. Jopa epämukavan puhdasta. Miehen näkökulmasta se siivoaa, joka haluaa niin epätodellisen siistissä asunnossa olla. Mies olisi tyytyväinen paljon vähempään. Ei se ole mitään epätasa-arvoa. Kotitöitä ei ole mikään kiinteä määrä joka jakautuu epätasaisesti. Nainen keksii omasta päästään kotitöitä, joiden olemassaolosta mies ei edes aiemmin tiennyt ja valittaa kun toinen ei niitä tee.
Kyse ei ole pelkästään kotitöistä
Mies ottaisi mielellään välillä rennosti ja istuisi sohvalla tai tietokoneella. Pleikkarin pelaaminen olisi mukavaa. Naisen mielestä olisi kamalasti kaikkea mitä pitäisi tehdä, eikä mies osallistu lainkaan. Tekisi jotain hyödyllistä eikä pelaisi niitä tyhmiä pelejään, nainen ajattelee. Kaikki miehen tekemiset ja rakkaat harrastukset ovat naisen mielestä arvotonta, lapsellista ajanhukkaa.
Hyödyllinen tässä kohtaa tarkoittaa naisen huomioimista ja osallistuminen sen tekemistä mitä nainen kulloinkin haluaa.
Alkaa nalkutus miehen ajankäytöstä. Mies ei ymmärrä, koska hän tuli juuri töistä ja olisi hyvin aikaa olla tekemättä mitään. Mikään tärkeä ei ole jäänyt hoitamatta. Autoonkin on vaihdettu jo talvirenkaat ja puhelinlasku on maksettu. Miksei voi muka pelata rauhassa. Mies ei ymmärrä, että nainen elää huomiosta kuin Libera lahjoituksista.
Sama ongelma lasten kanssa. Nainen pyörii lasten ympärillä kuin helikopteri pakenevan roiston perässä Jenkkilän poliisi-tv:ssä. Lapset pitää pukea, hampaat harjata, kylvettää, juottaa ja syöttää. Lasten koulunkäyntiä pitää seurata, läksyjen tekoa vahtia, viedä aamulla kouluun, hakea koulusta, viedä harrastuksiin ja keksiä harrastuksia, jos niitä ei ole.
Nainen on sitä mieltä, että mies ei osaa hoitaa mitään yksin, eikä varmasti uskalla jättää sitä kahdestaan lapsen kanssa. Naisen mielestä mies ei tee lapsenkaan suhteen kaikkea mitä pitäisi ja löytää siitä taas uuden nalkutuksen aiheen.
Mies taas on sitä mieltä, että lapsi kyllä pärjää vähemmälläkin huolenpidolla. Mies on paljon rennompi koko lapsiasian suhteen. Kun antaa välillä ruokaa, ottaa muksun pienestä pitäen syliin pleikkaria pelatessa, vaihtaa vaipan, kun hajua ei enää kestä ja pelleilee säännöllisesti lapsen kanssa, niin on aika pitkällä. Miehen näkökulmasta kouluikäinen pärjää jo ihan hyvin itsekseen ja osaa ottaa ruokaa jääkaapista, jos tulee nälkä.
Tähän voidaan vielä lisätä jossain tapauksissa esiintyvä naisen ja miehen erilainen näkemys suunnitelmallisuudesta. Nainen on täyttä päätä suunnittelemassa vuoden päästä tapahtuvaa viikonloppureissua, kun mies ei yhtään tiedä mitä tekisi edes ylihuomenna. Naista ärsyttää miehen suunnitelmallisuuden puute ja miestä ahdistaa sopia asioita kauas tulevaisuuteen, kun ei edes tiedä onko silloin hengissä enää. Mies haluaa pitää kalenterin tyhjänä siltä varalta, että tulee jotain hauskempaa vastaan kuin naisen tekemät suunnitelmat. Esimerkiksi suolihuuhtelu.
Tämä on ehkä harvinaisempi kuin edelliset, mutta myös varsin toimiva nalkutuksen ja riitelyn aihe.
Summa summarum
Ongelman ydin ei ole siis missään epätasa-arvossa vaan pohjimmiltaan hyvin erilaisissa näkemyksissä siitä, millainen ympäristö kodin pitäisi olla ja mitä siellä pitäisi tehdä. Naisella on selkeä näkemys siitä, miten paljon miehen tulisi siivota, pelata, työskennellä, harrastaa, käydä suihkussa, juoda kaljaa ja ylipäänsä elää elämäänsä yhteisessä taloudessa.
Miehellä on samoista asioista oma näkemyksensä, mutta naisen mielestä se on väärä. Koska nainen ei näe miehen näkemystä eikä kykene sitä ymmärtämään, on seurauksena usein nalkutus. Miehet nalkuttavat harvoin, koska heidän näkemyksensä asioista ja elämästä ei ole yhtä jäykkä kuin naisilla. On kohtuullisen hankalaa löytää naista joka ottaa niin ”löysin rantein”, että jopa keskimääräistä miestä alkaa kyrsimään.
Ei voida siis sanoa, että nalkutus on naisten syytä tai miesten syytä. Huijasin otsikossa saadakseni paljon klikkejä (ja nähdäkseni moniko lukee pelkän otsikon ja suuttuu siitä). Minun todellisuudessani nalkutus on ilmiö, joka johtuu erilaisista odotuksista yhteisen elämän ja asumisen suhteen.
Onnellinen mies on sellainen, joka löytää naisen joka on joko samalla aaltopituudella hänen kanssaan asioista tai ymmärtää näkemysten eroavaisuuden ja hoitaa itse keksimänsä kotityöt mukisematta. Kummankin löytäminen lienee nykyään kutakuinkin yhtä helppoa kuin yksisarvisen pyydystäminen. Onneksi olen aika hyvä pyydystämään.
Kommentoi