Henri Heikkinen”Suosikkifilosofini” Karl Marxin kehittelemän kommunismin kulmakivenä on ajatus työvoiman ja pääoman etujen vastakkaisuudesta. Marxilaisen määritelmän mukaan pääoma lisääntyy vain palkkatyötä hyödyntämällä. 
Työläinen, joka ei omista mitään, ei henkensä pitimiksi voi muuta kuin myydä työvoimaansa kapitalistille, joka varastaa työstä syntyneen lisäarvon kootakseen itselleen lisää pääomaa. Pääoman kasvaessa luokkien välinen yhteiskunnallinen juopa laajenee, ja samanaikaisesti kasvaa myös pääoman ylivalta eli työläisen riippuvuus pääomasta. Kaiken lisäksi kun kehitys kehittyy, koneet monimutkaistuvat, ja sitä myöten työ yksinkertaistuu, jolloin työläinen muuttuu tylsäksi tuotantovoimaksi.
Vaikka aika lailla kaikki ylläoleva on mielestäni täyttä hölynpölyä, uskoo yllättävänkin moni suomalainen jonkinlaiseen kapitalistien ja työntekijöiden vastakkainasetteluun. Tämän vuoksi leikin ajatuksella, että Marxin teoria olisikin nerokkaan paikkansapitävä. Palkkatyöstä kasaantuu pääomaa vain kapitalistille, minkä lisäksi työtehtävien jatkuvasti yksinkertaistuessa työläisen asema huononee. Selvä.
Marx eli teollistumisen aikakaudella, jolloin työläisellä todellakin oli käytettävissään vain oma työpanoksensa, mitä tarvittiin lähinnä jatkuvasti yksinkertaistuvien koneiden ”napin painamiseen”. Tässä kontekstissa hänen vastakkainasettelunsa on tietyllä tapaa hyvinkin paikkansa pitävä. Marx ei kuitenkaan kyennyt ennustamaan tulevaisuuteen – jälkiteolliseen yhteiskuntaan.
Nykypäivän Suomesta lähes kaikki jatkuvasti yksinkertaistuvien koneiden käyttöön perustuva, ilman mitään koulutusta tehtävä työ on jo suureksi osaksi paennut vielä teollistumisen aikakaudella eläviin kolmannen maailman maihin.
Päinvastoin kuin Marx ennusti, kehityksen suunta on nykyään täysin vastakkainen. Työtehtävät monimutkaistuvat, vaativat enemmän osaamista ja koulutusta, toisin sanoen henkistä pääomaa. Ajatus jatkuvasti yksinkertaistuvasta työstä ei siis enää päde.
Myös pääoman ja työvoiman vastakkainasettelu on väistymässä. Tämän päivän tärkein pääoma on henkistä. Ilman mitään ihmeempiä työvälineitä voi ”henkisen pääoman kapitalisti” tuottaa huimasti lisäarvoa. Esimerkiksi vaikka alkujaan täysin aineettomat Google ja Facebook.
Vaikka työntekijä tuottaisi tätä lisäarvoa kapitalistille palkkatyöläisenä, hän saa siitä pääomaa myös itselleen. Henkistä pääomaa kertyy vahvistuvan osaamisen myötä kaikesta tehdystä työstä, eikä palkkaa maksava kapitalisti voi sitä riistää itselleen.
Työntekijä ei enää jälkiteollisessa yhteiskunnassa myy työvoimaansa siten kuin Marxin aikana. Hän tarjoaa henkistä pääomaansa työnantajan käyttöön maksua vastaan. Työntekijästä on siis proletaarin sijaan tullut porvari, joka käy kauppaa yksinomaan pääomalla. Aivan kuin vuokraisäntä, joka antaa omistamansa resurssin käyttöön maksua vastaan.
Ainoa marxilainen vastakkainasettelu koskeekin enää sitä – omasta mielestään – epäreilua suhdetta, missä toiset ovat palkalla eläviä työläisiä ja toiset palkkaa maksavia kapitalisteja. Tästä epäsuhdasta on kuitenkin varsin helppo päästä eroon. Koska jokainen on nykyään kapitalisti – ainakin henkisen pääoman suhteen – tulee modernissa yhteiskunnassa luopua kaikesta palkkatyöstä.
Kielletään palkkatyö, jolloin jokainen yksilö on toiminimi, yritys, joka omistaa tietyn määrän henkistä ja materiaalista pääomaa. Kun materiaalista pääomaa vaihdetaan henkiseen, yrittäjä lähettää toiselle laskun. Näin kukaan ei ole enää työsuhteessa toiseen, ainoastaan sopimussuhteessa kuten kapitalistit keskenään.
Ei ole enää muiden pääomasta riippuvaisia työn orjia, koska jokainen voi halutessaan omalla vaivannäöllään kerätä hyvinkin suuren määrän vähintään henkistä pääomaa, toisin sanoen opetella uutta. Yhteiskunnassa kaikki ovat samassa asemassa, eikä luokkaeroja enää ole.
Jatkossa jokainen hoitaa omatoimisesti kaikki nykyiseen malliin kuuluvat työnantajavelvoitteet kuten verojen tilitykset sekä vakuutus- ja eläkemaksut, sekä uuteen malliin kuuluvan laskutuksen ja muun kirjanpidon. Jos byrokratia tuntuu ylivertaiselta, nämäkin palvelut voi toki ostaa joltain muulta tai jättää vaikka hoitamatta. Näin uusi malli myös lisää kunkin henkilökohtaista valinnanvapautta verrattuna nykyiseen tilanteeseen.
Näin jälkiteollinen yhteiskunta minun ylivertaisen älykkyyteni tuella on ratkaissut kaikki Marxin toistasataa vuotta vanhat vastakkainasettelut. Yhteiskunnassa ei ole enää proletariaattia, luokkasota on lopullisesti päättynyt ja Nobelin rauhanpalkinto odottaa.
ps. mikäli ehdottamani malli tuntuu työntekijän kannalta huonommalta kuin nykyinen, putosi kommunismilta juuri pohja siinäkin mielessä ja yrittäjän asemaa kannattaisi miettiä hieman uusiksi.
Kommentoi