Pop-up Company – uusi yrittäjyyden malli?

Olin eilen Savoy-teatterissa Taivas + Helvetti –nimisen kirjan julkistustilaisuudessa. Kirja kertoo elämänmakuisia tarinoita yrittäjyydestä ja se kannattaa lukea jos tulee vastaan, mutta tämän kirjoituksen kannalta se on sivuseikka. Samassa tilaisuudessa tietooni tuli Pop-up Company niminen yhteiskunnallinen yritys.

Pop-up Companyn kunnianhimoisena tavoitteena on auttaa tuhansia suomalaisia nuoria lähtemään niin sanotuiksi pop-up –yrittäjiksi ilman isoja investointeja ja valtavaa byrokratiaa. Ilman sen tarkempaa tietoa, kyseessä lienee pohjimmiltaan jo jonkin aikaa toimineiden Ukko.fi ja Eezy –palveluiden kaltainen malli, jossa yrittäjä voi laskuttaa yksityishenkilönä ja saa työnsä tuloksen palkkana käteen.

Tausta-ajatuksena näissä kaikissa on se, että yritystä ei usein kannata perustaa satunnaisten keikkojen vuoksi tai yrityksen perustaminen ja sen pyörittämiseen liittyvä byrokratia voi tuntua henkilöstä ylitsepääsemättömältä. Yrityksen hoitaessa osan byrokratiasta, on kynnys myydä osaamistaan matalampi.

Tilaisuudessa monet kehuivat tätä uudeksi, innovatiiviseksi ja hienoksi malliksi. Facebookissa kansanedustaja Lasse Männistökin hehkutti hanketta: ”Olen täysin vakuuttunut, että tällaisilla teoilla ja puheenvuoroilla muutetaan kulttuuriamme paljon enemmän ja nopeammin, kuin lainsäädännöllä voidaan tehdä”.

Olen Lassen kanssa täysin samaa mieltä, kyseessä on hieno konsepti, joka muuttaa kulttuuria positiivisempaan suuntaan kuin lainsäätäjä koskaan, mutta mikä tässä yhtälössä oikein mättää?

Pop-up Companyn esittelytilaisuudessa käytettiin esimerkkinä nuorta, jotka voivat käydä vaikkapa auttamassa juuri muuttanutta yritystä toimistokalusteiden kasaamisessa.  Uransa alussa olevat nuoret voisivat siis tehdä jotain ainakin aluksi simppeliä keikkahommaa, josta myöhemmin voisi ammattitaidon kehittyessä tulla ”oikea” yritys.

Vanhemmat ihmiset saattavat muistaa vielä ajan kun Suomessakin oli käytännössä täystyöllisyys. Työsuhteet saattoivat olla usein kausiluontoisia ja lyhyitä, päivänkin mittaisia. Töihin saattoi päästä kävelemällä työmaalle, tekemällä päivän töitä ja palkan sai käteisenä päivän päätteeksi käteen. Ennen nykyistä byrokratiaa alkoi ihmisen työura tyypillisesti ”pop-up” -yrittäjänä vaikka rankametsässä.

Nyt idioottimainen työehtosopimusten yleissitovuus, korkeat verot ja veroluontoiset maksut, sekä muut työllistymisen esteet, kuten sosiaaliturvan monimutkaisuus ovat tehneet työn teosta hankalaa ja kallista. Mitään esimerkin kaltaista ”kalusteiden kasaamista” tai vastaavaa hanttihommaa varten ei oikein ketään saa, eikä edes kannata ottaa.

Ihmiselle luontaiseen tapaan, myös tämä valtion aiheuttama ongelma synnyttää yrityksiä, jotka auttavat kiertämään tarpeetonta lainsäädännön aiheuttamaa taakkaa. Pop-up Company, Ukko.fi ja muut vastaavat ovat sellaisia yrityksiä, joita järkevästi rakennetussa yhteiskunnassa ei koskaan syntyisi. Aivan samoin kuin ravintolapäivän pitäisi olla joka päivä, ei näillekään pitäisi olla mitään tarvetta.

Toivon kaikkea parasta Pop-up Companylle ja kaltaisilleen, jotka auttavat meitä suomalaisia, valtion pyrkimyksistä huolimatta, tekemään töitä ja elättämään itsemme. Tämä työllistää varmasti paremmin kuin joku valtion satojen miljoonien nuorisotakuu. On vain mielenkiintoista nähdä, saako edes byrokratian kiertäminen sosiaaliturvan ja viikkorahojen pullamössöyttämiä suomalaisnuoria lähtemään yrittäjiksi.