Tulin nyt viikonloppuna tuttuihin maisemiin Puolangalle viettämään laatuaikaa perheeni kanssa. Täällä keskellä ei mitään on hyvää tilaa pohdiskella maailman menoa, etenkin nyt käsillä olevaa Ukrainan tilannetta.
Vaikka minulla ei tietenkään ole siihen mitään sellaista sanottavaa, mitä joku muu ei olisi jo minua paljon asiantuntevammin sanonut, on maailman kuuminta uutisaihetta hankala sivuuttaa. Ohessa siis ”viissenttiseni” koskien ehkä hieman vähemmän käsiteltyä aihetta – propagandaa.
Propaganda on tietoa, jota levitetään tarkoituksena muokata kohteen mielipidettä. Se tuo mieleen lähinnä Pohjois-Korean ”suuren johtajan” tai maailmansotien taistelutahdon kohottamisen, mutta propagandan historia on itse asiassa yhtä vanha kuin ihmiskunta itse.
Aina ja kaikkialla on ollut tarpeen saada suuri yleisö puolelleen, hankkia teoilleen oikeutusta tai muuten vain levittää legendaa sankariteoista. Propaganda on läsnä aina ja kaikkialla, mutta erityiesti se viihtyy siellä missä valtaa on tarjolla.
Esimerkkejä löytyy pitkin historiaa, aina muinaisista persialaisista nykypäivään, mutta erityisesti 1930-luvun Saksa on varsin synkällä tavalla osoittanut meille miten vaarallinen työkalu propaganda voi tehokkaasti käytettynä olla. Aikana ennen internetiä tehty propaganda oli kuitenkin jollain tapaa tunnistettavissa ja liitettävissä tekijänsä motiiveihin, kunhan vain tiesi kenen hallussa kulloinenkin lehti tai radiokanava oli.
Nyt kun olemme siirtyneet ”informaation aikakaudelle” on propagandan luonne muuttunut huomattavasti salakavalammaksi. Konkreettisena esimerkkinä juuri ”päällä oleva” Ukrainan kriisi, jossa ”todellisista” tapahtumista on loppujen lopuksi todella vaikea saada riittävää varmuutta.
Tällä hetkellä informaatiota tulee reaaliajassa todella monesta eri lähteestä. Lähtökohtaisesti puolueeton media pyrkii uutisoimaan tapahtumien kulkua, mutta todellisuudessa joku (vähintään) viidestä intressiryhmästä syöttää jatkuvasti omaa näkemystään julkisuuteen. Janukovitšin poppoolla on oma näkemyksensä asioiden kulusta, samoin Ukrainan nykyisellä hallinnolla, EU:lla, Venäjällä ja USA:lla.
Kiinnostuneena sivusta seuraavat – ja omat näkemyksensä kysyttäessä kertovat – myös naapurimaat ja esimerkiksi supervalta Kiina. Kaikki edellä mainitut tahot syöttävät julkisuuteen omaa propagandaansa ja omia näkemyksiään tapahtumien kulusta, jotka ovat aina tavalla tai toisella värittyneitä.
Virallisten lähteiden lisäksi pakkaa sekoittavat kymmenet miljoonat nettikommentaattorit (kuten minä). Niin sanotut faktat ja niiden takana olevat perustelut muuttuvat aina sen perusteella, mihin suuntaan sanoja on kallellaan. Yhden mielestä Krim oikeastaan kuuluu Venäjälle. Toisen mielestä siellä on menossa miehitys. Kolmannen mukaan Krimin asukkaat haluavat liittyä Venäjään. Neljännen mielestä Krim ei oikeastaan ole yhtään venäläinen. Jonkun mielestä Putin on roisto, seuraavan mielestä hän on suuri johtaja.
Erilaisia ”faktoihin perustuvia” mielipiteitä on kuin videoita Youtubessa ja jokainen pyrkii tuomaan omaansa esiin. Tiettävästi ainakin Venäjällä – ja varmasti muuallakin – on käytössä ammattimaisia kommentoijia, jotka täyspäiväisesti kansoittavat Internetin foorumeita ”virallista totuutta” levittäen.
Yleensä olen sitä mieltä, että mielipiteen tulisi muuttua heti kun faktat muuttuvat. Tällaisessa informaatiosodankäynnissä oikeastaan ainoa järkevä mahdollisuus on pyrkiä valitsemaan alustavasti puolensa ja seurata sitä tukevia mielipiteitä”totuutena”, ellei jotain aivan kiistämätöntä tapahdu. Itse olen päättänyt tukeutua muutamaan hyvään henkilö- ja uutislähteeseen joita pidän luotettavina ja riittävän ripeinä. Yksikään niistä ei ole kotimainen media.
Minun näkökulmastani Ukrainassa oli oikeutettu kansannousu jollaisia on hyvä aina välillä olla, Janukovits on roisto ja Putinin toiminta muistuttaa minusta pelottavan paljon erään viiksekkään diktaattorin puuhia 1930-luvulla. Krimiä voisi verrata esimerkiksi Tsekkoslovakian sudeettialueisiin.
Perinteisesti sanotaan, että voittaja kirjoittaa historian mieleisekseen. Tässä tapauksessa historiaa kirjoitetaan koko ajan, ja voittaja on se, joka kertoo parhaan tarinan.
Kommentoi