Henri HeikkinenEntinen Valtionrautatiet eli VR Group ilmoitti aloittavansa yhteistoimintaneuvottelut, joiden seurauksena vähennetään jopa 100 henkilöä. Eittämättä henkilöstöä on vuosikymmenet raideliikenteen monopoliasemassa olleen yrityksen palkkalistoilla liikaa, mutta keskeisin syy henkilöstön vähentämiseen on laskenut myynti ja sen myötä tappiollinen tulos.
Uutisen mukaan liikevaihdon laskuun on vaikuttanut etenkin ”kotimaan kaukoliikenteen haastava tilanne”. Tilinpäätöksen mukaan matkustajaliikenteessä markkinatilanne muuttui Suomessa sekä yleisen taloustilanteen, heikentyneen työllisyyden että kiristyneen hintakilpailun vuoksi.
Minulla ei ole mitään erityisiä sympatioita VR:ää kohtaan – pikemminkin päinvastoin. Junat ovat tuotannontekijöiden eivätkä ihmisten kuljettamista varten. Pääkaupunkiseudulla päivittäin töihin kulkevat lasketaan tuotannontekijöiksi. Valtion monopolin soisi kaatuvan ja antavan tilaa terveelle kilpailulle, mutta näinhän se ei käytännössä mene. Käytännössä kaikki VR:n vaikeudet menevät aina veronmaksajien piikkiin.
Jo nyt valtio ostaa kaukoliikenteen vuoroja 33,9 miljoonalla eurolla vuodessa. Alemman sähkö- ja polttoaineverotuksen myötä VR saa yli 30 miljoonan euron verotuet. Nämä ovat tietenkin pisaroita meressä, kun koko konsernin liikevaihto on yli 1,3 miljardia euroa vuodessa. Ylimääräisiä veroja välttäessäni yritän kuitenkin omalta osaltani miettiä, miten valtion junayrityksellä menisi paremmin.
Syyttävän sormen voisi helposti kääntää VR:n työntekijöitä kohtaan, mutta itse asiassa VR:n henkilöstömäärä on liikevaihtoon nähden linjassa esimerkiksi saksalaisen Deutsche Bahnin tai Ranskan SNCF:n kanssa, joten rautatieliikenteestä enempää tietämättä oletan VR:n toimivan verrattain tehokkaasti – ainakin monopoliyhtiöksi.
Kiristynyt hintakilpailu on tosiasia. Esimerkiksi Oulusta pääsee ilman mitään erityisiä alennuksia lentokoneella Helsinkiin 39 eurolla. Onnibus tarjoaa saman välin linja-autolla 15 eurolla. Samaan aikaan junalla harvin normaalihinta oli 70 euroa, Pendolinolla yli 90 euroa. Jopa yksin autolla matkustaminen on edullisempaa kuin junan käyttäminen.
Ei liene mikään ihme, että matkustajat katoavat jos hinnoittelu on päin prinkkalaa. Sitä tällaisena kyökkiekonomistina voisi kuvitella, että julkisessa liikenteessä tärkeintä olisi täyttöaste, jolloin liput kannattaa myydä pilkkahintaan. Jo kauppaopiston peruskurssilla opetetaan vaihtamaan hintaa kysynnän mukaan ja keräämään katetta lisäpalveluista lentokoneiden tyyliin (eri matkustajaluokat, matkatavarat, ravintola, etukäteen varattu istumapaikka jne).
Tavallaan VR on tämän huomannut itsekin, mutta toteuttanut sen päin helvettiä. Kalliiden ja sekavien perushintojen ohella verkkokaupassa mainostetaan erilaisia alennuslippuja. Esimerkiksi Oulu – Helsinki -välin voisi saada halvimmillaan 22 eurolla. Sinänsä hyvä, mutta luvatut ”jos ostat vähintään 7 päivää ennakkoon” -tarjoukset pitävät harvoin paikkaansa, hinnat ovat aina mitä sattuu ja sopivan päivämäärän etsiminen on työlästä.
Sen sijaan, että lentoyhtiöiden käyttämästä hintakalenterista voisi katsoa perushinnat joka päivälle, joista sitten ostohetkellä vähennetään opiskelija- ja eläkealennukset, pitää alennusliput kaivaa järjestelmästä ja hakea joka päivältä erikseen. Jopa Finnairilla osaa etukäteen arvioida paljonko matka suunnilleen maksaa. VR:llä hinta voi olla ihan mitä tahansa ja se tuntuu riippuvan kuun asennosta, lintuparvien liikkeistä ja Paavo Väyrysen kulloisistakin poliittisista tavoitteista.
Asiakkaan tuskaa ei helpota yhtään, että lipputyyppejä on vaikka kuinka paljon ja tarjouskampanjoita on yhtä aikaa yli 20 erilaista. Ketä kiinnostaa? Haluan paikasta A paikkaan B! Mikä helvetti on DuettoPlus -osasto? Kaikkein naurettavinta on se, ettei lippuja ole saanut ostettua yöllä. Kenen verkkokauppa menee kiinni yöllä? Ei kenenkään!
Hinnoittelun lisäksi tulikin sivuttua jo toista suurta ongelmaa. VR:n verkkokauppa ja koko lippujärjestelmä on luvattoman huono. Kuka on niin tyhmä, että tilaa lippujärjestelmän (tai mitään muutakaan) Tiedon ja Accenturen kaltaisilta toimijoilta – vieläpä niin, ettei jälkeenpäin pääse itse sitä muuttamaan, vaan joutuu jokaisesta päivityksestä maksamaan mitä toimittaja ikinä kehtaa pyytää. Tänä keväänä vain 2,7 miljoonaa euroa.
Jos olisin VR:n toimitusjohtaja antaisin tietohallintojohtajalle potkut ja investoisin uuteen – tällä kertaa toimivaan ja avoimeen – lippujärjestelmään. Lisäksi laskisin lippujen hintoja kautta linjan ja pyrkisin virtaviivaistamaan hinnoittelua asiakasystävällisemmäksi. Ei mitään sekavia erikoisalennuksia tai sattumanvaraisia hintoja, vaan selkeä hintakalenteri, josta näkee kulloinkin parhaan hinnan. Mahdolliset alennusmyynnit päivittyvät suoraan kalenteriin ja ovat sieltä sitten varattavissa.
Lisäksi lanseeraisin lentoyhtiöiden kaltaisen edullisen lisähinnoittelun ylimääräiselle kaukoliikenteen matkatavaralle, kuten polkupyörille ja suksille. Samaan syssyyn palauttaisin 1. ja 2. luokan liput, sekä lisäisin 3. luokan karjavankkurin, johon möisin liikaa lippuja ja perisin lisämaksun paikan varaamisesta ennakkoon. Näillä keinoilla myynti lisääntyisi ja matkustajavolyymit lähtisivät kasvuun, joskin minä matkustaisin kyllä edelleen lentokoneella. Kuka hullu nyt junassa muutenkaan jaksaa istua.
Kommentoi