Henri HeikkinenKokoomusnuorten tuoreen tavoiteohjelman ympärillä vellova kohu on saanut jo koomiset mittasuhteet. Nostan hattua tuoreelle puheenjohtajalle, joka uskaltaa seistä kaiken kohun keskellä puolustamassa ohjelmaa, jonka tekemisessä hänellä ei ole osaa eikä arpaa. Yhtään vähempää en Susannalta odottanutkaan kun olin hänen valintaansa tukemassa.
Kohussa minua kuitenkin hämmentää kokoomusnuorten ideologian liittäminen fasismiin tai äärioikeistoon monen poliittisen kommentoijan toimesta. Ymmärrän kyllä, että ehdotus sananvapauden lisäämiseksi on omiaan nostamaan karvat pystyyn nyky-Suomessa, mutta myös talouspuoli ja työllisyyteen sekä sosiaaliturvaan liittyvät ehdotukset saavat kovaa kritiikkiä.
Esimerkiksi keskustalaisten nuoriso- ja opiskelijapoliitikoiden puheissa koko ohjelma leimataan ”heikkoja vastaan iskeväksi” ja kokoomusnuorten maailmankuva ”fasistiseksi”. Samat ihmiset sitten lukevat minun kirjaani, joka hyvin pitkälti edustaa sitä samaa ideologiaa mitä kokoomusnuoretkin, ja kehuvat sen maasta taivaisiin. Kyseessä lienee siis selkeä väärinymmärrys.
Ihmisten typeryys on pohjaton kaivo, eikä sille mitään voi, mutta ainakin tietämättömyyteen ja väärinymmärryksiin voi yrittää vaikuttaa. Eilisessä kirjoituksessani pikaisesti selvitin ”kiihotus kansanryhmää vastaan” -pykälän poistovaateen takana olevaa ideologiaa. Tänään yritän lyhyesti selvittää fasismin ja liberalismin eroja. Etenkin europarlamentissa istuva Hannu Takkula selkeästi kaipaa pientä historian oppituntia.
Liberalismi, jota kokoomusnuoret Suomessa ainoana tahona valitettavasti edustavat, on yksilönvapauteen keskittyvä aate. Sen keskeinen ajatus on, että ihminen omistaa itsensä ja hänellä on vapaus tehdä mitä hän haluaa niin kauan kuin ei aiheuta harmia muille. Kaiku Helsingin toteuttaman gallupin mukaan 80% suomalaisista oli tätä mieltä. Ydinajatuksen ohella liberalismiin kuuluu valtion roolin minimointi, verojen karsiminen, vapaa markkinatalous ja holhouksen vastustaminen.
Liberaalille sananvapaus on äärimmäisen tärkeä arvo, jota puolustetaan oman maineenkin uhalla. Viimeksi nyt kokoomusnuoret, sitä ennen esimerkiksi Matti Nikki tai Effin aktiivit. Sananvapauden kannattaminen halutaan tietysti liittää fasismiin, koska rasismi. Fasistit toki tunnetaan erityisesti juutalaisiin kohdistuneesta rasismista, mutta kumpi on lähempänä käytännön fasismia – jonkun sepon (yleisnimi) tyhmät mielipiteet vai sepon laittaminen vankilaan väärien mielipiteiden takia?
Liberaalia on antaa sepon olla lain silmissä mitä mieltä hän haluaa, mutta olla itse hyväksymättä sepon mielipiteitä. Käytännön rasismia ei kitketä mielivaltaisella lainsäädännöllä, vaan ainoastaan päättäväisellä järkipuheella ja omalla esimerkillä.
Lisää liberaaleista aatteista voi täsyin maksutta lukea esimerkiksi yhdessa Antti Vesalan kanssa kirjoittamastani kirjasta, Elämää Hyvinvointivaltiossa tai vaikkapa verkkosivuilta http://liberalismi.net. Vapaan markkinatalouden toimintaa voi ymmärtää lukemalla esimerkiksi www.taloudenperusteet.com -sivustolta löytyviä kirjoja ja artikkeleita.
Fasismi, johon kokoomusnuoret halutaan liittää on taas hyvin kaukana liberalismista. Historiantunnilla istuneet muistanevat Fasismin lähteneen 1900-luvun alun Italiasta ja Benito Mussolinin fasistipuolueesta. Myöhemmin fasismiin liitettiin myös Saksan kansallissosialistit, jonka jälkeen termiä on vaihtelevasti käytetty oikeastaan kaikesta sosialismin vastaisesta.
Taloudellisesti fasistit määrittelivät olevansa ”kolmas tie” sosialismin ja kapitalismin välillä. He vastustivat vapaata markkinataloutta, finanssikapitalismia, korkoa ja pankkien keinottelua. Nyky-yhteiskunnassa kolmatta tietä on hehkuttanut mm. Matti Vanhanen ja finanssikapitalismia ovat haukkuneet eri vasemmistolaiset aina Sirpa Pietikäisestä Jussi Saramoon.
Fasistinen talousjärjestelmä perustui yhdistelmään vahvasti säänneltyä yksityisomistusta ja valtion kanssa sängyssä olevia korporaatioita. Esimerkiksi Juha Sipilän ehdottama valtion rahasto olisi varmasti sopinut mainiosti Mussolinin talousministeri Alberto de Stefanille. Samoin valtio-omisteiset pörssiyhtiöt, valtion monopolit ja valtion myöntämät yritystuet. Fasistien mielestä oli tärkeää, että taloutta säänneltäisiin, jotta se tukisi ensisijaisesti yhteiskuntaa.
Hyvinvointiyhteiskunta sellaisena kuin me sen tunnemme on myös nimenomaisesti fasistista politiikkaa. Mussolinin noustua valtaan valtion työpaikat lisääntyivät merkittävästi. Samoin terveydenhuollon ja sosiaaliturvan menot, jotka moninkertaistuivat muutamassa vuodessa. Myös Natsi-Saksassa nähtiin vastavaa kehitystä, pian Natsien valtaannousun jälkeen perustettiin NSV (Nationalsozialistische Volkswohlfahrt) tukemaan saksalaista väestöä. NSV jakoi saksalaisille raha-avustuksia ja järjesti mm. päivähoitoa, neuvoloita ja muita sosiaalipalveluita.
Ei, en todellakaan väitä Suomen olevan fasistinen yhteiskunta, vaikka Helsingin Sanomien pääkirjoituksessakin ikävöity nykyisen hyvinvointivaltiokonseptin keskeinen ideologi Pekka Kuusi (sd.) olikin ennen sotia tunnettu fasisti, joka mm. johti Sinimustien kuuluisaa lausuntakuoroa. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia, mutta tällä kirjoituksella tahdon vain sanoa, että ennen kuin muita aletaan kovin kevein perustein rinnastaa fasisteihin ja inistä, että historiankirjat ovat lukematta, kannattaisi ensin itse lukea ne historiankirjat.
Tämä kohu on sikäli surullinen, että se kertoo miten kaukana liberalismista Suomen poliittinen eliitti on. Kun ihmisiltä kysytään, heistä suurin osa haluaa lisää vapautta ja vähemmän holhousta. Verotus koetaan kireäksi ja talouden ongelmista ollaan huolissaan. Jotain kertonee myös eilinen Iltalehden gallup, jonka mukaan puolet lukijoista oli kokoomusnuorten ehdotusten takana.
Kuitenkin käytännössä kaikki konkreettisesti liberaalit ehdotukset tuomitaan vasemmalta ja oikealta rasistiseksi, fasistiseksi ja milloin miksikin sen kummemmin asioihin perehtymättä. Ollaan niin kaukana kuulemma äärilaidalla, vaikka vielä muutama vuosikymmen takaperin olisi Tuure Junnila varmaan haukkunut meitä kokoomusnuoria kommunisteiksi. Oi aikoja, oi tapoja.
Kommentoi