Tunisian oppitunnit

Tunisiaa viime aikoina ravistelleet mellakat ovat näkyneet laajasti myös suomalaisessa mediassa. Mellakoiden taustojen kerrotaan johtuvan ”väestön tyytymättömyydestä korkeaan työttömyyteen, korruptioon, ruoan voimakkaaseen hinnannousuun, puutteelliseen sananvapauteen ja huonoihin elinolosuhteisiin”. Nämä kaikki ovat kyllä Tunisian mellakoiden syitä, mutta toisaalta ne kaikki ovat vain seurausta vapauden puutteesta. Mielestäni olisi hedelmällistä pohtia, voisiko Suomi ottaa tapahtuneesta jollain tavalla opikseen.

Nuoren hedelmäkauppiaan polttoitsemurha oli viimein korsi, joka lopulta katkaisi kamelin selän ja laukaisi mellakoinnin. Monien nuorten tunisialaisten tapaan 26-vuotias Mohammed Al Bouazizi ei kyennyt löytämään töitä opintojensa jälkeen. Mohammed ei työttömyydestä lannistunut vaan yritti elättää itsensä ja perheensä myymällä hedelmiä katukojussa.

Valtiolle tällainen oma-aloitteisuus ei kelvannut, vaan ”tarvittavien lupien” puuttuessa poliisit kävivät takavarikoimassa miehen tuotteet. Mohammed yritti valittaa asiasta viranomaisille, mutta sai osakseen vain huonoa kohtelua. Vihaisena ja kaiken toivonsa menettäneenä hän päätyi epätoivoiseen mielenilmaukseen. Mohammed Bouazizi sytytti itsensä elävältä palamaan 17. joulukuuta.

Mohammedia on helppo ymmärtää. Ihmiselle on elintärkeää, että hänellä on mahdollisuudet oman elämänsä parantamiseen. Vaikka joutuisi elämään niukasti, voi silti olla onnellinen, mikäli vain on jonkinlainen näkymä kohti parempaa, jota kohti ponnistella. Jos valtio väkivalloin repii ihmiseltä hänen viimeisen mahdollisuutensa selvitä, toivo menee eikä vaihtoehtoja enää jää. Mohammed ei tappanut itseään, koska hän oli köyhä. Hän teki itsemurhan koska hän ei ollut vapaa.

Vaikka Suomi on taloudellisesti huomattavan paljon vapaampi maa kuin Tunisia, on samoja piirteitä nähtävissä myös täällä. Kokeeksi voi kuka tahansa koittaa hankkia lisäelantoa pitämällä pientä elintarvikekojua. Joudut hyvin nopeasti vaikeuksiin, ellei kaikkia lupia ole hankittu. Välillä luvatkaan eivät auta. Esimerkkinä täällä Uudessa Suomessakin kirjoittavan Samuli Pahalahden taistelu pakurikäävän puolesta. (http://pahis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/56303-valtio-kielsi-pakurikaavan-myynnin)

Tunisian tilanteesta viisastuneena kannattaisi täälläkin miettiä, onko kaikki byrokratia ja sääntely todellakin tarpeen. Vaikka sosiaaliturvalla olemme päässeet eroon kaikkein äärimmäisimmästä köyhyydestä, on hyvin moni myös Suomessa joutunut tilanteeseen, jossa hänellä ei ole mahdollisuuksia parantaa omaa elämäänsä.

Kokoaikaisia töitä ei löydy ja osa-aikaisia ei voi ottaa vastaan erilaisten tuloloukkujen ja byrokratiahelvetin vuoksi. Mielestäni nimenomaan pienyrittäjän asemaa tulisi Suomessa helpottaa. Perustulo mahdollistaisi joustavan lisätienestin osa-aikaisilla töillä ja pienimuotoisella yrittäjyydellä ilman liian suurta riskiä.

Tunisiaa on vuosikymmenet hallinut sosialistinen CDR –puolue, vielä hiljattain saman sosialistisen internationaalin jäsen kuin Suomenkin sosialidemokraattinen puolue. Vaikka maan hallitus on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana vapauttanut menestyksekkäästi maan taloutta, joka vielä 80-luvulla oli käytännössä sosialistinen suunnitelmatalous, eivät toimenpiteet ovat olleet riittäviä. Tämä on johtanut köyhyyteen ja korkeaan työttömyyteen.

Sosialistinen suunnitelmatalous ei ole koskaan johtanut mihinkään muuhun kuin köyhyyteen, eikä se edes teoriassa voikaan muuhun johtaa. Tämä kannattaisi muistaa myös Suomessa. Myös meidän korkea työttömyytemme on suoraa seurausta maan talouden sääntelystä ja työmarkkinoiden jäykkyydestä. Oikeilla toimenpiteillä voimme välttyä tilanteelta, jossa maamme kymmenet tuhannet työttömät tai pätkätöitä tekevät korkeakoulutetut menettävät elämänhalunsa ja uskonsa tulevaan.

Suunnitelmatalouden lisäksi tunisilaisissa on herättänyt närää maan korruptio. Kyseessä on kuitenkin ainostaan suora seuraus vallan keskittymisestä. Kun maassa on yksipuoluejärjestelmä on puolueen johdolla huomattavasti valtaa. Valta korruptoi ja absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti. Mitä muutakaan voi odottaa, jos valta on keskitetty harvoille ihmisille.

Kyseessä on jälleen yksi sosialismin piirre. Mitä vähemmän valtiolla on valtaa talouteen ja yksilöihin, sitä pienemmät ovat korruption mahdollisuudet. Suomessa korruptio on onneksi toistaiseksi vähäistä mutta ei mitenkään olematonta. Jokainen lukija keksinee esimerkkejä siitä, miten myös Suomessa valtaa saaneet virkamiehet ja poliitikot korruptoituvat, vaikkei rahaa välttämättä edes liikkuisi.

Pitääkseen kansaa kontrolloituna Tunisian hallitus on polkenut ihmisoikeuksia ja sensuroinut mediaa, niin perinteistä kuin Internetiäkin. Tämä luonnollisesti sen vuoksi, etteivät ”vääränlaiset” ajatukset pääse leviämään kansan keskuudessa. Sananvapaus on demokratian edellytys eikä siitä tule tinkiä Suomessakaan. Jostain syystä täälläkin on haluttu lähteä samoille teille kuin Tunisiassa.

Suomeen on haluttu rakentaa Internet-sensuurijärjestelmä. Ihmisiä on tuomittu sakkoon ja jopa vankeuteen mielipiteen esittämisestä. Jos vihreät saavat vaalien jälkeenkin pitää oikeusministerin salkun, tämä painajainen tulee jatkumaan ja pahenemaan.

Onneksi meillä on Internet, jonka ansiosta ihmiset voivat lukea muutakin kuin valtamedian ja valtion propagandalaitosten näkemyksen asioista. Vielä parikymmentä vuotta sitten vain harvat pystyivät päivittäin seuraamaan ulkomaisia tiedotusvälineitä. Nykyään kenenkään ei ole pakko uskoa Yleisradiota, kun faktat voi käydä tarkistamassa kotikoneella.

David Boazin sanoin: ”The difference between libertarianism and socialism is that libertarians will tolerate the existence of a socialist community, but socialists can’t tolerate a libertarian community.”

Tunisian vallankumous on luultavasti parasta, mitä ihmisten vapaudelle on tapahtunut sitten kommunistihallintojen kaatumisen jälkeen 1990-luvun taitteessa. Toivon pelkkää hyvää tunisialaisille, jotka ovat joutuneet kärsimään sosialismista vuosikymmeniä ilman omaa syytään.

Aika näyttää, miten maa kehittyy, mutta uskoisin tunisialaisten ottaneen nyt opikseen siitä, mihin talouden keskusjohtoinen kontrolli, harvojen käsiin keskitetty valta ja ihmisten vapauksien riistäminen ennen pitkää johtaa. Valtio on toivon vihollinen, ainakin jos Tunisia opettaa meille mitään. Minun keskeinen tavoitteeni on suomalaisten vapauden maksimoiminen, toivottavasti myös sinun.