Henri HeikkinenVaalien tulokselle ja perussuomalaisten ”jytkyn” analysointiin on käytetty kilometritolkulla palstatilaa viimeisen parin viikon aikana. Aihetta ovat käsitelleet monet minua paljon pätevämmät kirjoittajat niin moneen kertaan, etten siihen enää viitsi puuttua.
Vaalien jälkilöylyissä eniten huumoria olen repinyt ”vääränlaista” vaalitulosta seuranneesta ns. suvaitsevaiston kitinästä. Toisaalta täytyy tunnustaa myös minun alkuun naureskelleen kansanedustaja Hakkaraiselle, mutta loppujen lopuksi yhdestä neekerisanasta tullut kohu aiheuttaa jo enemmän myötähäpeää kuin alkuperäinen lausunto.
Yksi mielestäni varsin oleellinen asia näiden vaalien lopputuloksesta on kuitenkin jäänyt käsittelemättä, tai ainakin minulta huomaamatta.
Siinä missä 1990-lopulla saimme sanoa (toivottavasti väliaikaiset) hyvästit järjestäytyneille liberaaleille, kun nuorsuomalaiset ja liberaalit tippuivat eduskunnasta, voi nyt mielestäni todeta, ettei Suomessa ole enää edes järjestäytynyttä oikeistoa*.
Olen jo pitkään sanonut, että kaikki Suomen puolueet ovat erivärisiä demareita. Tämä konkretisoituu jo siinä, että Suomen eduskuntapuolueista tietääkseni vain kokoomus mainitsee ohjelmassaan oikeistolaisuuden, ja sekin häveliäästi muodossa ”keskustaoikeistolaisuus”. Muista puolueista ei tässä yhteydessä tarvitse edes puhua.
Kokoomuksen varsin vasemmistolaisesta puoluejohdosta huolimatta on talousliberaalille aatteelle kaikkein otollisin kannattajapohja ollut aina juuri kokoomuksen jäsenistössä.
Puolueiden sisällä käydään perinteisesti kovempaa vääntöä kuin puolueiden välillä. Meidän sisällämme vääntöä ovat käyneet konservatiivit ja liberaalit, sekä liberaaleina itseään pitävät. Jälkimmäisten liberaalius tosin näkyy lähinnä siinä, että mouhotetaan lenkkarit jalassa pride-paraatissa. Vihersosialismi ei ole liberalismia.
Kokoomuksella alkaa olla yhdestoista hetki näyttää omille, uskollisimmille kannattajilleen, perinteiselle maltilliselle oikeistolle, että heillä on edelleen poliittinen koti kokoomuksessa. Sama koskee niille, joille yksilönvapaus ja siihen saumattomasti kuuluva vastuu ovat arvoista tärkeimmät.
Nyt ”jytkyn” myötä moni kokoomuksen peruskannattaja halusi ”näpäyttää” vasemmistolaiseksi käynyttä puoluejohtoa äänestämällä perussuomalaisia.
Näpäytyksen seurauksena kokoomuksen vasemmisto vahvistui entisestään, eduskuntaan ei juuri oikeistolaisia kokoomuslaisia noussut, ja Suomen tämän hetken oikeistolaisimmat voimat vaikuttavat vasemmistopuolue perussuomalaisissa. Toivottavasti näpäyttäjät edes ymmärtävät, mitä saivat aikaan.
Valitettavasti oikeisto perussuomalaisissakin koostuu lähinnä muutamasta ”halla-aholaisesta”, joista niistäkin osa on demareita, ja joita ei toistaiseksi kiinnosta kuin maahanmuuttopolitiikka. Talouden vapauttamiseen liittyviä asioita heidän on omassa puoleessaan aika mahdotonta ajaa eteenpäin.
Kari Suomalaisen pilapiirroksessa oli kokoomuksen opiskelijaliitosta käytetty aikanaan ilmaisua ”mustan kanan punaiset munat”. Nyt nämä käenpojat ovat lopullisesti kuoriutuneet ja lykkivät kovaa vauhtia sinisiä ja mustia munia pesästä ulos.
Lopputuloksena hallitusta lähdetään muodostamaan päätöksillä ”toimintasuunnitelmasta, jolla turvataan julkisen talouden kestävyys ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohja tulevaisuudessa”.
Julkisen talouden kestävyyteen voidaan parhaimmin vaikuttaa poistamalla niitä ”hyvinvointiyhteiskunnan” osia, jotka ovat turhia tai muuten haitallisia – toisin sanoen leikkaamalla menoja. Ei tarvitse eikä pidä turvata rahoituspohjaa sellaisille toiminnoille, jotka ovat pelkkiä turhia ja vahingollisia rahareikiä.
Kokoomuksessa on runsaasti konservatiivista peruskannattajakuntaa, jolle sellaiset asiat kuten maanpuolustus, laki ja järjestys ovat tärkeitä. Miten se näkyy puolueen politiikassa? Sitenkö, että lähes ainoa puheenjohtajan vaalitenteissä mainitsema leikkauskohde oli puolustus? Vai ehkä siten, että kokoomuslaisen ministerin johdolla runnottiin läpi aselaki, joka kusee kymmenientuhansien ammunnanharrastajien ja vapaaehtoista maanpuolustustyötä tekevien suomalaisten kukkaruukkuihin?
Entä sitten markkinatalous, jota kokoomus suunnilleen ainoana on pitänyt lähtökohtaisesti myönteisenä asiana? Ensin siitä tehtiin ”vastuullista”, sitten siitä oltiin jo ottamassa niskalenkkiä ja vihjailtiin selätyksestäkin. Onneksi vaalikampanja loppui, koska pian oltaisiin kuultu jo kuristusotteesta, back-breakerista tai luovutussidonnasta.
Ehkä viimeinen niitti oli Jussi Saramon pohdinta ”kuka oli ujuttanut mun vappupuheen osan Zyskowiczin valtiopäivien avajaispuheeseen. Toivottavasti puheesta siirrytään myös tekoihin.” (suora lainaus)
Jospa päästäisiin edes turhasta ja vahingollisesta energiapolitiikasta nyt, kun sen takuupuolueet kepu ja vihreät ovat jäämässä hallituksen ulkopuolelle. Pahoin pelkään, että myrkynvihreää verouudistusta yritetään työntää kansalaisten kurkusta alas vielä tulevankin hallituksen ohjelmassa, jos se kokoomuksesta riippuu.
Yllä oleva voi kuulostaa katkeralta tilitykseltä, ehdokkaalta, joka ei vaaleissa mennyt läpi. Näin ei kuitenkaan ole. Kyseessä on katkera tilitys ihmiseltä, joka ei halua nähdä kaiken menevän päin persettä.
* määrittelen tässä oikeistolaisuudeksi lähinnä talousliberaaliuden, sekä osin myös yksilönvapauden, mutta lähinnä ns. negatiivisten vapauksien kannalta.
Kommentoi