Pohjois-Suomi itsenäiseksi!

Tuomas Enbuske ehdotti hiljattain blogissaan Pohjois-Suomen irroittamista muusta maasta niin, että Suomen itäraja kulkisi Pähkinäsaaren rauhan rajoja pitkin. Ajatus on monellakin tapaa kannatettava, mutta itse laittaisin rajan jo Oulun Lääniin. Eli suomeksi sanottuna Pohjois-Suomen tulisi pyrkiä itsenäistymään etelästä, ja uuden valtion pääkaupungiksi tulisi luonnollisesti Oulu.

Perinteen mukaisesti maan nimi olisi Suomen demokraattinen kansantasavalta. Kuten kansandemokratioissa yleensä, ei SDK:lla ole mitään tekemistä demokratian eikä kansan kanssa, vaan idean isänä olisin tietysti itseoikeutettu uuden valtion johtaja. Maassa olisi käytössä suora demokratia, mutta kuten Stalinin huhutaan sanoneen: ”It’s not the people who vote that count. I’ts the people who count the votes”. Enemmistö kansasta olisi siis aina takanani.

Kansandemokratian lähtökohdat eivät ole parhaat mahdolliset. Työttömyyttä on paljon ja kansa nousisi pian barrikadeille, ellei asialle tehtäisi jotain. Rahoittaaksemme valtion menoja sen alkuvaiheessa yksityistäisimme käytännössä kaiken julkisen omaisuuden, jota köyhässä Pohjois-Suomessakin on epäilemättä miljardien arvosta.

Leipä ja sirkushuvit pitävät kansan tyytyväisenä, joten SDK:ssa otettaisiin käyttöön kaikille kansalaisille maksettava kansalaispalkka eräänlaisen negatiivisen tuloveron mallilla, joka on oikeudenmukaisin ja monella tapaa järkevin sosiaaliturvan muoto. Yleisradiota maassamme ei ole, mutta mahdollisuus Internetyhteyteen ja löyhä tekijänoikeuslainsäädäntö takaisivat kansalle aivoja mädättävän viihteen.

Yksityistäisimme myös koululaitoksen, terveydenhuollon ja oikeastaan melkein kaiken muunkin. Kaiken sellaisen, mille ei löydy yksityistä kysyntää, yksinkertaisesti lakkauttaisimme muutamaa mielestäni välttämätöntä organisaatiota kuten armeijaa, poliisia, palokuntaa ja oikeuslaitosta lukuunottamatta.

Euroopan Unioniin Suomen demokraattinen kansantasavalta ei liittyisi, koska maamme vihaa erilaisia direktiivejä. Tekisimme kuitenkin runsaasti vapaakauppasopimuksia, eikä esimerkiksi tuonti- tai vientitulleja olisi lainkaan. Mikäli EU ei jostain syystä suostuisi vapaakauppaan, täytyisi jäsenyyttä harkita, mutta mikään ”mallioppilas” ei Suomen demokraattinen kansantasavalta olisi.

Vähävaraisimmat saisivat palveluseteleitä, jotta jokaisella olisi kuitenkin mahdollisuus peruskoulutukseen ja jonkinlaiseen terveydenhuoltoon. Niistä, jotka ovat juoneet kansalaispalkkansa, huolehtisi ensisijaisesti suku ja perhe, yksinäisistä kirkko tai jokin muu valtiosta erillinen hyväntekeväisyysyhdistys. Näin se on ollut aikaisemmin, eikä maailmanloppua tullut silloinkaan.

Eläkeläiset voisivat mennä karhuamaan pyramidihuijauksella kerättyä eläkettään Suomen valtiolta, minun maassani pärjätään kansalaispalkalla ja mahdollisilla yksityisillä vakuutuksilla. Virkeimmille senioreille olisi varmasti kysyntää vielä työelämässä, sillä kansandemokratia ei vaadi esimerkiksi lastenhoitajalta maisterin tutkintoa.

Eläkeläisistä huolehtisi ensisijaisesti heidän perheensä, mitä voitaisiin jopa tukea. Yksinäisiä vanhuksia varten pitäisi rakentaa osuuskuntaperiaatteella toimivia asumisyhteisöjä, joissa asukkaat auttaisivat toisiaan, olisivat seurana toisilleen ja huolehtisivat päivittäisistä askareista yhteisvoimin. Julkisin varoin tuettaisiin näiden asumisyhteisöjen turvallisuusvalvontaa sekä säännöllisiä hoitajakäyntejä asukkaiden kunnon seuraamiseksi.

Varsinaisia laitoshoitopaikkoja varattaisiin vain niille yksinäisille, jotka ovat liian heikkokuntoisia pärjäämään asumisyhteisössä muiden asukkaiden tuella. Ihmisellä on oikeus sekä arvokkaaseen elämään läheisten ympäröimänä että arvokkaaseen kuolemaan. Tästä syystä Suomen demokraattisessa kansantasavallassa kuolemansairailla on vakaasti tahtoessaan oikeus myös eutanasiaan. Sanomattakin on selvää, että kovista kivuista kärsiville kuolemansairaille morfiinia on tarjolla niin paljon kuin he tarvitsevat.

Myös Suomen demokraattisessa kansantasavallassa olisi siis joitain julkisia palveluja. Miten nämä kaikki sitten rahoitettaisiin?

Suomen demokraattisessa kansantasavallassa verot ja erilaiset työllistämisen kulut tiputettaisiin minimiin. Esimerkiksi eläkevakuutus olisi henkilökohtainen ja vapaaehtoinen.

Erittäin matala, alle kymmenen prosentin yhteisövero houkuttaisi maahan runsaasti ulkomaisia investointeja ja esimerkiksi monet suomalaiset yritykset siirtäisivät pääkonttorinsa maahan.

Yleissitovilla työehtosopimuksilla ei kansandemokratiassa ole sijaa, vaan kaikki sovitaan paikallisesti. AY-liikkeen tärkein tehtävä olisi kerätä tietoja mahdollisista väärinkäytöksistä ja tiedottaa alan yleisistä käytännöistä jäsenilleen.

Tämän myötä jokaisella on mahdollisuus vertailla eri yritysten työehtoja ja selkänojaa valituksiin. Huonot työnantajat olisivat nopeasti median hampaissa.

Koska radikaalisti lisääntynyt teollisuus tarvitsee energiaa, antaisin kaikille halukkaille luvan rakentaa ydinvoimalansa maahani, ja polttoainettakin löytyy omasta takaa esimerkiksi Talvivaarasta. Mikään energiamuoto ei saisi penniäkään valtion tukea, ja energiaverotus perustuisi puhtaasti päästöihin.

Kansandemokratia ei moralisoi, ja erilaiset kasinot ja muut viihdelaitokset olisivat luonnollisesti sallittuja, mikä nostaisi etenkin Lapin matkailun houkuttelevuutta kolmanteen potenssiin. Oulun ja Rovaniemen kansainväliset lentokentät olisivat hyvin pian laajennuksen tarpeessa.

Näiden toimenpiteiden myötä maassa vallitsisi käytännössä täystyöllisyys ja koska valtio on minimoitu, ei verojakaan tarvitse juuri kantaa. Tulo- ja pääomaveroa ei kansandemokratiassa eritellä, vaan kaikki tulo verotetaan matalan tasaveron mukaan, mutta kuitenkin niin, että alle 1000 henrin (vastaa 10 000 nykyeuroa) vuositulot olisivat täysin verovapaita ja vasta sen ylimenevästä osasta perittäisiin veroa.

Matala verotus ja vapaus houkuttelisivat hyvätuloisia eteläsuomalaisia maksamaan veronsa, sekä siirtämään yrityksensä naapurimaahan, jossa yhteinen kieli ja kulttuuri madaltavat muuttokynnystä. Köyhtyvä etelä pitäisi tiukasti kiinni sosiaalidemokratiasta ja joutuisi pian rajoittamaan jatkuvaa maastamuuttoa pohjoiseen ja rakentamaan rajalle muurin, jota aina yhtä innokkaat asevelvolliset partioivat.

Tämän uhan vuoksi Suomen demokraattisen kansantasavallan puolustuksesta vastaa NATO, joka yhdessä vapaaehtoisista kootun huippuvarustellun armeijan kanssa suojaa valtiota Venäjän ja jatkuvasti köyhtyvän Suomen varalta. Näiden sekä muiden kansandemokratiamme koskemattomuutta uhkaavien tahojen varalta Kainuun prikaatin ja Sodankylän Jääkäriprikaatin luolat ovat täynnä huippumoderneja jalkaväkimiinoja, noita kaikkein kustannustehokkaimpia puolustusaseita.