Henri HeikkinenMeitä liberaaleja syytetään usein itsekkyydestä. Aina minä, eikä koskaan me. Tämä on kuitenkin vääristynyt mielipide. Vapaassa markkinataloudessa itsekäs ei nimittäin pärjää. Itsekkyys on ylipäätään mahdollista vain sellaisessa mallissa, jossa voi jonkun kolmannen osapuolen pakottamana saada itselleen ansiotonta etua. Tätä on tietenkin vaikea käsittää, koska vapaa markkinatalous on paha, ja riistetty työläinen on hyvä. Yritän kuitenkin perustella näkökantani.
Ensin täytyy määritellä itsekkyys. Itsekkyys on toimintaa oman edun mukaisesti, vaikka se olisi ristiriidassa muiden etujen kanssa.
Kuvitellaan Sakarin villapaitatehdas. Sakari tuottaa tehtaallaan hienoja kotimaisia jussipaitoja. Sakari maksaa työntekijöilleen palkkaa ja toimittaa jussipaitoja myyntiin paikalliseen kauppaan. Ihminen ostaa paidan ainoastaan silloin, jos hän kokee hyötyvänsä paidasta enemmän kuin paidan hinnasta rahana. Villapaitatehtaasta siis hyötyivät sekä Sakari, kauppias, työntekijät että loppuasiakas. Sakarin toiminta ei siis ole kenenkään etujen vastaista, vaan päinvastoin hyödyttää jokaista.
Sakarin villapaidat menevät hyvin kaupaksi ja hän vaurastuu. Sakari ei kuitenkaan halua jakaa rahojaan työntekijöilleen. Onko Sakari itsekäs? Ei ole, koska Sakarin rahojen jakamatta jättäminen ei tee työntekijöiden asemasta yhtään huonompaa kuin se oli ennen menestystä. Työntekijät saavat saman rahan riippumatta siitä, miten paljon Sakari paidoillaan tienaa. Työntekijät eivät siis menetä mitään.
Työntekijät huomaavat Sakarin menestyksen ja alkavat vaatia lisää palkkaa. Tämä on itsekästä, koska se on selvästi ristiriidassa Sakarin etujen kanssa. Nostaessaan työntekijöiden palkkaa Sakari menettää itse rahaa. Työntekijät ovat siis itsekkäitä. Mikäli työntekijät yhdessä lainsäätäjän ja ammattiliiton kanssa pakottavat Sakaria nostaman palkkoja ilman mitään syytä, toimivat he yhdessä itsekkäästi ja haitallisesti Sakaria kohtaan. Toisaalta, mikäli Sakari maksaa liian huonoa palkkaa, hän ei saa kunnon työntekijöitä. Sakarilla ei ole varaa olla liian itsekäs.
Kuvitellaan nyt toinen tehtailija, Veikko. Veikon polyesteripaidat eivät käy niin hyvin kaupaksi kuin Sakarin villapaidat. Veikko saunottaa hieman poliitikkoja, jotka kieltävät villapaitojen myynnin. Villahan voi aiheuttaa vaikka allergiaa, eikä se muutenkaan kovin eettistä ole, kerityille lampaille tulee talvella kylmä. Nyt Sakarin liiketoiminta sakkaa ja Veikon menestyy. Veikko ei toimi vapaan markkinatalouden mukaisesti, eikä Veikon toiminnassa ole mitään liberaalia. Veikko on itsekäs roisto.
Vapaassa markkinataloudessa voi menestyä ainoastaan parantamalla muiden tilannetta. Työntekijän asemaa parantamalla yrittäjä saa parhaat työntekijät itselleen. Asiakkaan asemaa parantamalla yrittäjä saa kysyntää tuotteilleen. Tässä ei ole mitään itsekästä mihinkään suuntaan, vaikka yrittäjä ajaisikin omaa etuaan, koska hän ei tee sitä muiden kustannuksella. Oman edun tavoittelu on se voima, joka ajaa meitä tuottamaan uutta ja parempaa, mutta se ei ole automaattisesti muiden etujen vastaista.
Ranskalainen taloustieteilijä (joka tosin ei koskaan yliopistoa käynyt) Frédéric Bastiat ilmaisee asian teoksessaan Les harmonies économiques seuraavasti:
”Itsekkyys on siten meissä se sinnikäs individualistinen voima, joka patistaa meitä kohti edistystä ja keksintöjä mutta saa meidät samalla taipuvaisiksi monopolisoimaan keksintömme. Kilpailu on yhtä sinnikäs inhimillinen voima, joka saa meidät ottamaan edistysaskeleita ja asettamaan keksintömme koko ihmiskunnan käyttöön. Nämä kaksi voimaa, joita kyllä voidaan moittia, kun niitä tarkastellaan erillisinä, luovat yhdessä yhteiskunnallisen harmonian.”
Bastiat oli esimerkissään varsin oikeassa. Kun vapaata markkinataloutta rajoitetaan, nousee itsekkyys valtaan. Vain valtion pakkokeinoin voi kapitalisti saada itselleen etua muiden kustannuksella. Aina se, joka vaatii poliitikoilta jotain itselleen tai omalle eturyhmälleen on itsekäs. Sääntelyn lisääminen heikentää kilpailua ja mahdollistaa vääryyden. Yrittäjän on kannattavampaa saunottaa päättäjiä, jotka estävät kilpailijoita tulemaan markkinoille kuin tarjota asiakkailleen mahdollisimman hyvää tuotetta mahdollisimman edullisesti.
Vapaassa markkinataloudessa yhden hyöty ei ole toisen tappio, kuten Sakarin villapaita -esimerkistä näimme. Päinvastoin, vapaassa markkinataloudessa yhden hyöty on toistenkin etu. Itsekkyys, pelkkä oman edun tavoittelu muiden kustannuksella vaatii aina voimankäyttöä. Välikäden, joka tekee likaisen työn. Tämä välikäsi on valtio joka milloin pakottaa nostamaan palkkoja, milloin nostaa veroja ja milloin estää kilpailua. Vain ja ainoastaan valtio mahdollistaa oman edun tavoittelun hyödyttämättä muita.
Kommentoi