Henri HeikkinenSitä voi olla vaikea uskoa, mutta ammattiyhdistys-, eli AY-liike on ehkä suurin yksittäinen työttömyyden aiheuttaja modernissa yhteiskunnassa. Lakkoaseella painostamalla ja vasemmistopoliitikot taskussaan AY-liike on menestyksekkäästi ajanut jäsentensä asiaa heikentäen samalla niiden asemaa, jotka eivät juuri silloin ole olleet töissä, tai jotka ovat tarjonneet työtä ihmisille.
Ymmärtääkseen AY-liikkeen toimintaa täytyy ymmärtää sen historiaa. Ammattiyhdistysliike juontaa juurensa 1800-luvulle teollisen vallankumouksen jälkimaininkeihin.
Aikana, jolloin ihmishenki ei ollut sentinkään arvoinen, ihmisiä muutti maalta kaupunkeihin nopeammin kuin uusia työpaikkoja ehti syntyä eikä useimpiin työtehtäviin vaadittu edes lukutaitoa, tehdastyöläisen oli asema vaikea. Syntyi selkeä tarve toimijalle, joka tuki, neuvoi ja sivisti työntekijöitä.
Alussa ammattiyhdistysliikkeen toimintaa ei juuri sallittu, mutta maailman liberalisoituessa 1700-luvulta lähtien myös työläisillä oli vähitellen mahdollisuus järjestäytyä ajamaan omia etujaan. Alkuaikoina jopa jotkut työntekijöidensä oloista huolestuneet tehtailijat perustivat ammattiyhdistyksiä. Näin teki esimerkiksi suomalainen huonekalutehtailija Viktor Julius von Wright.
Ensimmäisessä vaiheessa ammattiyhdistysliike hoiti vapaaehtoispohjalta hyvin pitkälle sitä roolia, joka nykyisessä sosiaalivaltiossa on sysätty yhteiskunnan kontolle. AY-liike tarjosi vakuutuksia työttömyyttä ja sairauksia vastaan ja neuvoi jäseniään työehtoihin liittyvissä kysymyksissä.
Liikkeen keskeisinä tavoitteina oli hallitsijoiden mielivallan ja aatelin etuoikeuksien purkaminen, joka loisi myös tavalliselle ihmiselle mahdollisuuden sosiaaliseen nousuun.
Ammattiyhdistysliike ei lähtenyt luokkataistelusta, kuten usein luullaan, vaan se suhtautui hyvin kunnioittavasti taloudelliseen vapauteen ja ymmärsi, että sen olemassaolo on riippuvainen myös työnantajien menestyksestä.
Hallintotieteen professori Risto Harisalon mukaan AY-liikkeellä ja yrityksillä onkin sama päämäärä, joka on ”ihmisten aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin lisääminen”. Suurimmat ristiriidat työnantajien kanssa tulivat luonnollisesti palkoista ja työajoista.
Ihmiskunnan pahimman vitsauksen eli sosialistisen liikehdinnän myötä työväenliikkeeseen pesiytyi sairas ajatus siitä, että tuotteet, palvelut ja viime kädessä hyvinvointi voidaan tuottaa ilman yrityksiä. Viime vuosisadan alusta AY-liike onkin suhtautunut kielteisesti tai vähintään kriittisesti markkinatalouteen. Sosialististen maiden ”saavutuksista” on nähtävissä tällaisen ajattelun lopputulos.
Hoitamalla ”omat poliitikkonsa” päättäviin asemiin AY-liike on menestyksekkäästi ajanut yritysvihamielistä lainsäädäntöä, joka vuosikymmenien aikana on monella tapaa hidastanut yhteiskunnan taloudellista kehitystä. Mielestäni se ei lisää hyvinvointia, että sadat tuhannet ovat työttöminä, kun työssäkäyvien joukko pyrkii jatkuvasti hankaloittamaan työllistämistä.
Kilpailun rajoittaminen sekä sääntely ovat vähentäneet tarjontaa ja nostanet hintoja, mistä esimerkkinä apteekki- ja taksialat. Lähes rajoittamaton lakko-oikeus on syönyt kilpailukykyä ja ajanut esimerkiksi metsäalan yrityksiä ulkomaille tai lähes kaatanut suuren kotimaisen lentoyhtiön. Kun AY-liike nostaa keskitetysti työntekijöiden palkkoja, se vähentää suoraan työllistettyjen määrää.
Työmarkkinoiden sääntely taas on luonut epäterveitä ilmiöitä, kuten kuntien pätkätöitä. Virkaehtojen vuoksi kunnat eivät uskalla esimerkiksi palkata uusia opettajia tai sairaanhoitajia vakituiseksi vaan ketjuttavat heidän työsuhteitaan niin pitkään kuin mahdollista. Sääntely on myös vaikuttanut yritysten halukkuuteen palkata uutta työvoimaa, mikä näkyy työttömien suurena määränä.
Mikäli Suomeen halutaan aidosti luoda työtä sekä hyvinvointia, tulee kaikki alat vapauttaa kilpailulle, yleissitovista työehdoista luopua ja työntekijän irtisanomista helpottaa. Myös julkisen sektorin tulee uudistua ja virkaehdot asettaa samalle viivalle yksityisen sektorin työehtojen kanssa.
Ammattiyhdistysliikkeen tulisi ymmärtää, että asiakas on kuningas, jonka ehdoilla kaikki yrityksetkin toimivat. Yrittäjä ei maksa työntekijän palkkaa, sen tekee asiakas. Mikäli työntekijä toimillaan hankaloittaa asiakkaan palvelua, hän vaikeuttaa myös omaa palkanmaksuaan. Yritys voi työllistää vain niin kauan kuin sillä on maksavia asiakkaita.
Mitä vapaammin markkinat toimivat sitä enemmän työpaikkoja on tarjolla. Vastaavasti markkinoiden rajoittaminen ja sääntely vähentävät työpaikkoja. Vasemmisto puhuu työn jakamisesta mutta kuitenkin vastustaa esimerkiksi taksialan vapauttamista, joka nimenomaan jakaisi sitä työtä useammalle.
Toisin kuin tekstistä voisi kuvitella, minä en vastusta ammattiliittoja. Ajat ovat muuttumassa, ja myös AY-liikkeen sisällä on henkilöitä, jotka ymmärtävät markkinatalouden työnteon sekä hyvinvoinnin mahdollistajana. Mielestäni myös vapaassa markkinataloudessa AY-liikkeellä on tärkeä tehtävä ja asema työntekijän hyvinvoinnin puolustajana.
Uuden vuosituhannen työväenliikkeen tulisikin palata takaisin juurilleen. Kun irtisanomisen riski kasvaa, korostuu ammattiyhdistysliikkeen merkitys työttömyysvakuutuksien tarjoajana. Näkisin työntekijää lähellä olevan AY-liikkeen paljon parempana työvoiman kouluttajana ja uusille aloille ohjaajana kuin valtiollinen työvoimatoimi, joka asiaa nykyisellään hoitaa.
Työvoiman kysynnän kasvaessa myös työntekijöiden mahdollisuudet kilpailuttaa osaamisensa kasvavat. Julkisuudessa AY-liikkeen tulisi vastustaa yritysjohdon ylilyöntejä, tiedottaa jäseniään siitä, mitä muualla vastaavasta työstä maksetaan palkkaa ja millaisiin työehtoihin ei kannata suostua.
Työntekijöitään julkisuudessa riistävä yritys kärsii kehnosta laadusta ja asiakaskadosta, eikä tällainen jää enää nykyaikana salaisuudeksi. Kun ostajat kaikkoavat, yrittäjällä on runsaasti aikaa miettiä, mikä meni vikaan.
Sekä yrittäjän tulo että työntekijän palkat riippuvat täysin yrityksen laadusta ja tuottavuudesta. Yrittäjällä ja työntekijällä onkin yhteinen intressi sitoa asiakas itseensä myös tulevaisuuden palkanmaksun varmistamiseksi, sillä paras laatu ja palvelu syntyvät keskinäisen arvostuksen ja kunnioituksen hengessä.
AY-liikkeellä on ehdottomasti tulevaisuus myös vapaassa markkinataloudessa, mikäli se itse niin haluaa. On täysin ammattiyhdistysliikkeen päätettävissä, pitääkö se jääräpäisesti kiinni vanhoista toimintamalleista vai hyväksyykö se muutoksen. Vastakkainasettelun aika voi todellakin olla ohi.
Kommentoi