Himanen on maan tapa

Viime aikoina mediassa, niin uudessa kuin perinteisessäkin on vellonut ns. ”Himaskohu”. Pekka Himasen isolla rahalla veronmaksajien piikkiin työstämä yhteiskunnallinen selvitys on ollut yleinen naurunaihe, jonka jälkimainingeissa myös kyseisen lapsineron pätevyyttä on monelta osin kritisoitu. Mielestäni ihmiset ovat tässä keskittyneet haukkumaan väärää puuta.

Jos julkinen sektori ylipäätään tilaa jonkin epämääräisen filosofisen tulevaisuusraportin kilpailuttamalla tai ei, on lopputulos väistämättä epämääräistä filosofointia. Sisältö olisi aivan samanlaista ympäripyöreää epäsuomea, olisi sen tehnyt kuka tahansa. Himasta on siis aivan turha osoitella sormella siitä, että hän otti rahat ja nauroi matkalla pankkiin.

Varsinainen syyllinen taas tuntuu pääsevän kuin koira veräjästä, kunhan pitää päänsä tarpeeksi syvällä takapuolessaan ja pidättää riittävän pitkään hengitystä. Himasen selvitys tilattiin kiireeseen vedoten ohi kaikkien normaalien menettelyjen suoraan ”sopivalta” tekijältä. Käytännössä siis annettiin vajaa miljoona veronmaksajien rahoja kaverille. Jos tämä ei ole valta-aseman väärinkäyttöä ja haitallista korruptiota, niin mikä sitten on?

Himasen tapauksessa pääjunailijana oli oman puolueeni puheenjohtaja Katainen, mutta hän ei varmastikaan toiminut yksin. Poliittisesti tyhmää on osoitella oman pesän alfaurosta sormella, mutta oikea ja väärä eivät määrity sillä, kuka sen tekee. Tässä tapauksessa mielestäni on toimittu yksiselitteisen väärin. Yhdessä hujauksessa on tuhansilta ihmisiltä kerätyt verorahat siirretty taskusta toiseen.

Vastuuseen näistä ei kukaan joudu koskaan. Poliitikko tai merkittävä virkamies ei ole täällä oikeastaan koskaan joutunut väärinkäytöksistään kärsimään, ehkä Kauko Juhantalon koplauksia lukuun ottamatta.

Tämä kohu on kuitenkin vain jäävuoren huippu. Erilaisten julkisten hankintojen junailu ”kavereille” on suomessakin maan tapa. Harva viitsii niin suoraan toimia kuin valtioneuvosto Himasen tapauksessa, yleensä ainakin muodollinen kilpailutus täytyy järjestää. Joskus tällainen toiminta on maalaisjärjellä perusteltavaa, etenkin jos hankkeelle sopivia toteuttajia ei aidosti ole muita. Reiluuden nimissä toki täytyy todeta, ettei tätä Himasen hanketta ”kaikkien hyödyksi tulevana” tutkimushankkeena ole lain mukaan tarvinnut kilpailuttaa. Sen kohdalla ongelmana on yleinen hyväksyttävyys, tai pikemminkin sen puute.

Aivan liian usein veronmaksajien rahoja kulutetaan varsin surutta erilaisiin hankkeisiin, joiden tekijät on sovittu etukäteen. Vastuuseen tästä on oikeastaan mahdotonta saada ketään, eikä mikään ihme, koska niin tekevät kaikki. Tekisin varmasti itsekin niin, jos vain voisin. Niin virkamiehenä, poliitikkona kuin yrittäjänäkin. Raha ei haise.

Kun ihmiset ovat mitä ovat, ainoa tapa ehkäistä tällaista korruptiota ja hyvävelijärjestelmää on yksinkertaisesti vähentää julkisia menoja. Kun julkisella taholla ei ole käyttää miljoonia mielivaltaisiin hankkeisiin, ei rahojen väärinkäyttöönkään synny kiusausta.