Lapsipornoa & Huumeita

Lapsipornoa & Huumeita

Mitä enemmän rationaalinen ihminen sotkeutuu politiikkaan, sitä enemmän tulee eteen kysymyksiä, joissa joutuu valitsemaan järkevän ja hyvältä tuntuvan kannan väliltä. Politiikassa puhutaan todella paljon arvoista, mutta todellisuudessa useimmat asiat olisivat ratkaistavissa järkeilyllä. Niin ei vain haluta tehdä.

On asioita joita pidetään yksiselitteisen pahoina ja joista halutaan eroon hinnalla millä hyvänsä, vaikka siinä ei olisi loogisesti ajateltuna järkeä. Toisaalta on asioita, joita halutaan säilyttää tunnepohjalta, vaikkei sille olisi loogisia perusteita. Kerron muutamia esimerkkejä.

Lasten hyväksikäyttö on yksi asioista, joita suomalaiset eivät sulata (en myöskään minä), minkä vuoksi myös lapsiporno on yksiselitteisen paha asia. Tämän vuoksi lapsipornoa on yritetty torjua Internetin ns. lapsipornofiltterillä, joka todellisuudessa ei itse ongelmaan vaikuta lainkaan vaan mahdollistaa vain mielivaltaisen Internet–sivustojen käyttöestot.

Filtterin luomisessa ei ollut järkeä, mutta ajatus varmasti tuntui hyvältä. Oli tehty ”jotain”, ja verkon tekniikasta ymmärtämättömien silmissä oli päästy esittämään hyväntekijää. Filtterin kannattajat ovat olleet vähemmän innokkaita kertomaan, että järjestelmä pelkällä olemassaolollaan itse asiassa helpottaa lapsipornon etsimistä.

Lapsipornosta päästään parhaiten eroon selvittämällä levittäjät, ja tekemällä kansainvälistä yhteistyötä eri maiden poliisien kanssa. Lapsipornoa vastaan tulisi mielestäni taistella aktiivisesti. Pelkillä hyvältä tuntuvilla ja hurskastelupisteiden keruun mahdollistavilla ”tehdään edes jotain” -ratkaisuilla ei kuitenkaan auteta yhtäkään hyväksikäyttäjien uhriksi joutunutta eikä myöskään saada yhtäkään hyväksikäyttäjää kiinni. Suomessa on valitettavasti tässäkin asiassa valittu ”yritetään näyttää siltä, että tehdään jotain” -linja.

Nyt lapsipornoksi on alettu luokitella myös joitain eroottisia sarjakuvia, mikä on monella tapaa mielenkiintoinen tulkinta. Toisaalta kyseessä on vastenmielinen asia. Tuntuisi varmasti hyvältä kieltää moinen saasta, mutta toisaalta kukaan ei ole vahingoittunut kuvien piirtämisessä. Voidaanko sarjakuvan piirtämistä tai ostamista todella pitää rikoksena, jos kukaan ei ole joutunut uhriksi?

Pedofiili on sairas ihminen, joka taipumuksensa houkuttamana saattaa tehdä puolustuskyvyttömille lapsille korjaamatonta vahinkoa. Ihminen voi kuitenkin halutessaan hillitä omaa käytöstään, ja tutkitusti porno vaikuttaa seksuaalirikoksia vähentävällä tavalla. Loogisesti ajateltuna eroottiset sarjakuvat olisivat nimenomaan keino auttaa mielihalujensa hallitsemisessa niitä, jotka normaaliseksistä aikuisten kesken eivät saa tyydytystä.

Kovasti tunteita herättävä asia, jossa poliitikko helposti pelkää järjen käyttöä leimautumisen pelossa. Myös minä.

Entä sitten ikuisuusaihe, huumeet? On helppo ajatella, että huumeet ovat pahoja, ne tuhoavat terveyden, niitä ei tarvita mihinkään, joten ne on paras kieltää. Jotta kieltoa noudatettaisiin, siitä pitää rankaista.

Yksinkertaiselta tuntuva kysymys, mutta käytännössä ei niinkään. Suomessa ja muualla on nähty, että kielloista huolimatta huumekauppa kukoistaa. Toisaalta käyttäjästä rikollisen tekeminen estää riippuvaisia hankkimasta huumeongelmaansa apua. Porttiteoria toteutuu, koska samalla luukulla myydään miedoimmat, sekä vahvimmat huumeet, eikä nimiä tai papereita kysellä. Miedoista huumeista itsestään on hankala johtaa syytä käyttää vahvempia aineita

Huumeongelmassa on sen laittomuudesta johtuva rikollisuus huomattavasti suurempi uhka yhteiskunnalle kuin mitkään huumeet koskaan olisivat. Omaisuusrikoksista merkittävä osa liittyy huumeiden käyttöön tarvittavien rahojen hankkimiseen.

Huumeiden käytön rangaistavuuden kumoaminen ei edes olisi mikään ”arvaamaton kokeilu”. Huumeet on kriminalisoitu käytännössä viime vuosisadan jälkipuoliskon aikana, ja nyt myös uudelleen dekriminalisoinnista on kokemusta Portugalista. Pelkästään positiivista.

Viisi vuotta lain voimaan astumisen jälkeen vuonna 2006 huumekuolemat putosivat Portugalissa 400 vuosittaisesta tapauksesta 290 tapaukseen. Lisäksi uusien HIV-tartuntojen määrät romahtivat 1400 tapauksesta 400 tapaukseen. Laki siis vähensi huomattavasti huumeiden aiheuttamia terveysongelmia, eikä se toisaalta lisännyt maan pääkaupungin Lissabonin suosiota huumeidenkäyttäjien keskuudessa. Dekriminalisoinnin myötä huumeiden käyttäjät ohjataan vankilan sijasta hoitoon. (Lähde: YLE)

Järjellä ajateltuna huumeiden kriminalisoinnissa ei siis ole mitään järkeä, mutta niiden täysi salliminen tuntuisi useimmista pahalta, jopa minun mielestäni.

Politiikasta puhutaan usein arvovalintoina. Perussuomalaisten ehdokas Jussi Halla-aho sanoi osuvasti blogissaan, että ”Poliittisen elimen tehtävä on tehdä arvovalintoja”. Hän lupaa valituksi tullessaan ”missä tahansa eteentulevassa asiassa yhtäältä turvautua asiantuntijoiden osaamiseen ja toisaalta tehdä ratkaisuni tietynlaisista arvoista koostuvaa matriisia käyttäen”.

Näin monet muutkin ehdokkaat ajattelevat, mutta todellisuudessa se ei ole niin yksinkertaista. Arvojen pohjalta olisi helppoa tehdä päätöksiä, mutta entä tilanteessa, jossa järki ja intuitio vievät eri suuntiin? Tällaisessa tilanteessa joutuu tekemään valinnan jommankumman hyväksi. Silloin juuri arvot ovat koetuksella. Voi olla, että joutuessaan valitsemaan järkevän ja hyvältä tuntuvan vaihtoehdon väliltä ihminen joutuu kyseenalaistamaan omat arvonsa. Voi myös olla, että se, mitä on tottunut pitämään ”arvona”, osoittautuukin tiukassa paikassa pelkäksi fiilikseksi. Fiilispohjaisen politiikan seurauksista taas joutuvat ennemin tai myöhemmin kärsimään aivan kaikki.

Kommentoi

Henri Heikkinen

Henri Heikkinen

Olen vähän yli kolmekymppinen Oulun kainuulainen, jolla on monenkirjava työhistoria mm. pelialan yrittäjänä, investointipankissa ja ammattikorkeakoulun opettajana.

Tällä hetkellä pyöritän ainutlaatuista verkkokauppaa osoitteessa www.valco.fi - Voit osoittaa tukeasi blogille asioimalla siellä :)

Seuraa somessa

Seuraa somessa, niin tiedät missä menen ja mitä teen milloinkin!

Kategoriat