Henri HeikkinenSaan ihmisiltä jatkuvasti vinkkejä blogikirjoitusteni aiheeksi. Hyvä niin, sillä aivan kaikkea en voi minäkään huomata, ja siksi pidän suuressa arvossa kaikkea saamaani palautetta – niin positiivista ja negatiivista, kunhan se on asiallista.
Eräs kiinnostava täky liittyy Onagawa-nimiseen pikkukaupunkiin. Siteeraan saamaani viestiä tähän sellaisenaan, koska se on niin hyvin tiivistetty: ”Olen ihmetellyt miksi Onagawan ydinvoimala on kadonnut tyystin julkisuudesta. Heti tsunamin iskettyä se keikkui hetken otsikoissa tulipalon takia, mutta sen jälkeen sitä ei ole mainittu sanallakaan. Faktaa on kuitenkin se että Onagawan voimalaitos on huomattavasti järistyskeskusta lähempänä ja sen rantaviiva oli avoin tsunamin suuntaan. Samalla kun Onagawan kylä tuhoutui täysin, toimi voimalaitoksessa kaikki hätäjärjestelmät ja jäähdytys onnistui ongelmitta. Nyt kylän asukkaita jopa asuu voimalaitoksen tiloissa hätämajoituksessa.”
Viestissä oli myös linkki, jossa on videota Onagawan kylää kohdanneesta tuhosta: http://www.mayomo.com/96156-drive-through-tsunami-wrecked-town-of-onagawa-miyagi-earthquake-2011-aftermath
Viestin lähettäjä ihmettelee, kuten nyt minäkin, miksei Onagawan laitoksen tarina kiinnosta suomalaisia tiedotusvälineitä. Tai oikeastaan minä en niinkään ihmettele. Kun turvajärjestelmät ovat toimineet kuten niiden odotetaan toimivan, siinä ei ilmeisesti ole uutisen aineksia. Onagawan hälytystilan peruuttamisesta oli muutaman rivin pikku-uutinen, ja kyläläisten pelastaminen ydinvoimalan tiloihin jopa mainittiin, mutta muuten kyllä eetteri on täynnä Fukushimaa. Itsekin olin autuaasti hämääntynyt keskittymään vain Fukushimaan.
Jostain syystä kuitenkin esimerkiksi brittimediat ovat kertoneet lukijoilleen myös hyviä uutisia. Guardian kertoi viime viikolla, että Onagawan voimalan tiloissa käytännössä aivan reaktorin vieressä majoituksessa olevat ihmiset lastensa kanssa pelasivat pallopelejä ja katselivat televisiota. Onagawassa hetkellisesti nousseet ja pian normaalitasolle laskeneet säteilyarvotkin jäljitettiin Fukushiman vuotoon.
Tuhoutuneessa kylässä hädänalaiset ihmiset ovat löytäneet turvan ainoasta paikasta, joka jäi pystyyn hyökyaallon jäljiltä ja jossa on sähköt, toimivat vessat ja juokseva vesi. Mielestäni tässä on inhimillisesti ottaen paljon kiinnostavampaa ja elämänmakuisempaa tarinaa kuin tauotta pyörivässä kuvasarjassa Fukushiman höyryävistä betonilaatikoista ja pöydän takana hikoilevista virkamiehistä.
Saamassani sähköpostissa todettiinkin, että ”kehitys kehittyy ja jo vuonna 1984 osattiin rakentaa niin turvallista ydinvoimaa, että se kestää samat, ellei jopa pahemmat, koitokset kuin Fukushiman laitokset. Nyt kaikki huomio on vain keskittynyt siihen 40v vanhaan rotiskoon, vaikka esimerkki tämänkin katastrofin kestävästä ydinvoimasta löytyy naapurista”.
Olisin kiinnostunut lukemaan monipuolisesti kaikenlaista tietoa myös kotimaisista tiedotusvälineistä. Suomalaisessa media-avaruudessa tuntuu vallitsevan konsensus siitä, että Japanissa vallitsee hirveä ydintuho. Koko todellisuutta vastaavan kokonaiskuvan saamiseksi joutuu tekemään tosissaan töitä. Harkitsenkin Onagawaa yhdeksi tutustumiskohteeksi tulevalla Japanin-matkallani.
Presidentti Mauno Koivisto lanseerasi aikanaan termin ”sopuli”. Vertaus tuntuu kestävän aikaa.
Kommentoi