Nyt sitä sitten mennään Japaniin

Olen Facebookissa ja blogissani ilmoittanut kerääväni rahaa Japanin-matkaan. Idea syntyi alun perin, kun Kainuun sanomien kolumnisti kehotti minua painumaan Japaniin. Olin aiemmin lehtikirjoituksessani arvostellut tarpeettoman säteilypelon lietsontaa suomalaissa tiedotusvälineissä ja Fukushiman onnettomuuden hyväksikäyttämistä kotimaisessa energiapoliittisessa keskustelussa. Puistattavinta opportunismia osoitti Greenpeace järjestämällä mm. Helsingissä ”uhrien muistolle” kynttilämarssin, joka osoittautui pelkäksi ydinvoiman vastaiseksi mielenosoitukseksi. Greenpeacen aktivistit olivat salamana paikalla myös Japanissa ”raportoimassa”.

Tästä minun matkaideastani on tullut poikkeuksellisen paljon palautetta, ja aivan laidasta laitaan. Kannustavia viestejä ja uusia rahalahjoituksia sekä matkaa että vaalikampanjaani varten on tullut runsaasti. Toisaalta olen saanut myös joitakin erittäin vihaisia kommentteja. Jotkut ovat tulleet käsitykseen, että haluaisin irvailla Japanin luonnontuhojen aiheuttamista kärsimyksistä ja vähätellä ydinvoimalaonnettomuutta.

Irvailusta tai vähättelystä ei missään tapauksessa ole kysymys. Olen pyrkinyt muistuttamaan asioiden mittasuhteista. Fukushimassa oli laiminlyöty ja vanhentunut voimalaitos, johon iski yksi tunnetun historian voimakkaimmista maanjäristyksistä ja jättiläismäinen hyökyaalto. Säteilyn takia sairaalaan on joutunut kolme ihmistä. Järistyksen ja tsunamin (ei siis voimalaitosonnettomuuden) kuolonuhrien määrä Japanissa on jo ylittänyt yhdentoistatuhannen rajan.

Osa saamastani palautteesta liittyy kirjoitustyyliini, jota arvostellaan mm. asioiden liiallisesta kärjistämisestä. Haluan kirjoittaa provosoivaan sävyyn, koska olen huomannut sen olevan tehokkain tapa saada kontakti sekä samaa että eri mieltä oleviin. Netti on täynnä asiallisia tekstejä, joita kukaan ei jaksa lukea alkua pidemmälle. Minä kirjoitan lukijoilleni. Haluan pitää lukijan mielenkiinnon yllä, koska arvostan häntä. Haluan, ettei kukaan tunne kuluttaneensa hukkaan sitä aikaa, jonka on viettänyt tekstieni ääressä. Jokainen uusi lukija ja kommentoija on minulle kiitollisuuden aihe.

Japaniin matkustamista koskeva tekstini oli useimpiin muihin kirjoituksiini verrattuna melkein tylsä. Kerroin siinä aikeistani ja esitin lyhyesti perustelut. Olen aiemmin kirjoittanut, että ydinvoima on nyt todistetusti turvallista. Myönnetään, että tällainen otsikko saattaa ainakin uutisista asioita seuranneiden mielestä tuntua provosoivalta. Jos huomaa provosoituvansa esimerkiksi jostakin tekstistä, kannattaa yleensä ensimmäisenä kysyä itseltään, mistä provosoituminen voi johtua. Ihminen suhtautuu spontaanisti vastaanottavaisimmin sellaisiin viesteihin, jotka tukevat hänen aiempia käsityksiään. Jos tekstillä saan lukijassa aikaan tunnereaktion ja vieläkin mieluummin onnistun haastamaan hänen ajatuksensa liikkeelle, kirjoitus on täyttänyt jo ainakin yhden tarkoituksensa.

Suomen energiapolitiikan keppihevoseksi Fukushiman ydinvoimalasta ei ole, vaikka ydinvoiman vastustajat ovatkin epätoivon vimmalla yrittäneet sitä sellaiseksi vääntää.

Minulta on vaadittu vastuuta omista sanoistani. Seison niiden takana ja aion todistaa, etten ole tyhjänpuhuja. Lahjoituksia on itse asiassa tullut niin mukavasti, että lahjoitin 200 euroa Punaisen Ristin kautta Japanin tsunamiuhrien auttamiseen. Mennäkseni matkahankkeeni perusteluihin:

1) Haluan nähdä itse, miten onnettomuuden eli tsunamin ja maanjäristysten jälkiä hoidetaan paikan päällä. Japanilaisella tehokkuudella tiestöä ja muuta infrastruktuuria laitetaan kuntoon esimerkillistä vauhtia. Suomalaisessa moottoritiessä pahaisen kolon paikkaamiseen voi mennä kuukausitolkulla aikaa.

2) Eräs matkani suunniteltu tarkoitus on ollut kansalaisjournalismi. Tämä on käsitetty siten, että haluaisin kerätä todistusaineistoa ydinvoimamyönteistä kantaani tukemaan. Eniten minua kuitenkin kiinnostaa, mitä ihmettä Greenpeace oikein touhuaa tällä hetkellä Japanissa. Ei mennyt järistyksestä montakaan päivää, kun he olivat siellä kummituspukujensa ja säteilymittareita esittävien hiustenkuivaajiensa kanssa ”raportoimassa”.

3)Haluan haastatella paikan päällä viranomaisia, korjaus- ja raivaustöiden tekijöitä ja myös aivan tavallisia ihmisiä. Suomalaisten toimittajien suhteellisuudentajuton mässäily ”ydintuholla” ansaitsee vertailukohdaksi ensikäden tietoa ja kokemuksia.

4) Haluan esimerkilläni herättää ihmisiä ottamaan asioista selvää ja tutustumaan sellaiseen luonnonilmiöön kuin radioaktiivinen säteily. Saamme oman kallioperämme uraanista ja muista siellä luonnostaan olevista radioaktiivisista aineista koko ajan keskimääräistä korkeampaa säteilyannosta.

5) Yksi matkani tarkoituksista on myös osoittaa kunnioitusta Japanin kansalle, joka on valtavan tuhon keskellä säilyttänyt kykynsä järjestäytyneeseen toimintaan. Pienen budjetin matkalaisena tuotan paikalliselle elinkeinoelämälle vain mitättömän lisätienestin, mutta käytän mielelläni vähiä ropojani menemällä syömään muuten tyhjillään olevaan paikalliseen ravintolaan ja ostamalla joitakin matkamuistoja kotiin tuomisiksi. Vaikka teko on täysin symbolinen, siitä on kuitenkin japanilaisille sentään jotain hyötyä.

Aikeideni vakavuudesta ja kunniallisuudesta osoituksena laita tämän kirjoituksen oheen kuvan matkalipusta, jonka olen juuri ostanut. Mukaani matkalle tallentamaan kokemuksia nauhalle lähtee hyvä ystäväni, ammattikuvaaja Kimmo.

Pysykää kanavalla.