Henri HeikkinenViime vuosien trendi on ollut vaatia eri tahoilta erilaisia rasismin ja syrjinnän vastaisia julistuksia, kannanottoja, tai irtisanoutumisia. Nyt Perussuomalaiset julkaisi rasismin vastaisen julkilausuman, joka on paitsi yksiselitteisen selkeä, myös älyllisesti rehellinen tuomiten kaikenlaisen syrjinnän -positiivisenkin.
Samalla älyllisesti rehellisellä linjalla myös Kokoomuksen Nuorten Liitto tuomitsi tänään enemmistöihin kuuluvien ihmisten syrjinnän. Kokoomusnuoret vaatii, että yksilöitä kohdellaan Suomessa yksilöinä eikä erilaisten vähemmistö- tai enemmistöryhmien jäseninä.
Perussuomalaisten ja nyttemmin myös kokoomusnuorten rasismin vastaisen julistuksen saamasta vastaanotosta voitaneen päätellä, että aitoa tasa-arvoa ei voi olla ilman positiivista syrjintää.
Oletetaan nyt, ettei kritiikki ole tahallista olkiukkojen rakentelua, tai Halla-ahon mielipiteistä irtisanoutumista koska Halla-aho. Ilmeisesti moni on aidosti sitä mieltä, että sukupuoleen tai etniseen taustaan pohjautuvan syrjinnän lopettaminen heikentäisi nuorten, vanhusten, vähävaraisten, tai sotaveteraanien asemaa.
Monen kritisoijan ymmärrys ei tunnu sisäistävän sitä tosiasiaa, että ryhmillä ja ryhmillä on eroja. Esimerkiksi etnisiin ryhmiin kohdistuvan positiivisen syrjinnän lopettaminen ei missään tapauksessa poista heikoimmin pärjäävien tukemista.
Rautalangasta väännettynä ihmisten kohtelu yksilöinä ei sulje pois sitä, että apua tarvitsevia yksilöitä tuetaan, ja nämä tuettavat yksilöt voivat määritelmällisesti muodostaa ryhmän. Oli se sitten hitaasti oppivien, tai huonosti Suomea puhuvien ryhmä.
Sotaveteraanien ”positiivinen syrjintä” on ehkä älyllisesti epärehellisin argumentti ihmisten tasa-arvoista kohtelua vastaan. Joka ikinen sotaveteraani on yksilönä ansainnut yhteiskunnan arvostuksen ja tätä myötä myös tuen. Samoin joka ikinen vähävarainen suomalainen on yksilö ja ansaitsee yhteiskunnan tuen. Täysin riippumatta siitä, onko sotaveteraani esimerkiksi romanitaustainen tai onko vähävarainen mies vai nainen.
Toisin sanoen, yksilöille voidaan kohdistaa tukitoimia, mutta niiden nimittäminen positiiviseksi syrjinnäksi on mielestäni epä-älyllistä juurikin sen vuoksi, että kyseessä ei ole säännönmukainen syntyperään kohdistuva syrjintä.
Kukaan ei syntynyt sotaveteraaniksi, eikä kukaan Suomessa synny ikuisesti köyhäksi. Työläisperheen naispuoleisesta vesasta voi nousta vaikka presidentiksi. Kukaan ei myöskään synny vanhaksi, eikä ole ikuisesti nuori, jolloin nuorten tai vanhusten ”positiivinen syrjintä” kohdistuu käytännössä kaikkiin, eikä mihinkään yhteen etniseen ryhmään.
Syrjinnällä ja syrjinnällä on siis eroa, eikä ihmisten kohtelu yksilöinä sulje pois yksilöiden tukitoimia, vaikka se estäisi säännönmukaisen syrjinnän. Yksilöidä voidaan tukea ilman, että kenenkään oikeuksia loukataan, (jos nyt ei lasketa verotuksen myötä tapahtuvaa omistusoikeuden loukkausta) ja niin, että kaikki saavat vuorollaan saman tuen mikäli joutuvat tuettavaan tilanteeseen.
Mikäli sotaveteraaneille, nuorille, tai vähävaraisille annetaan jotain on se pois kaikilta niiltä, jotka eivät ole yksilöinä vielä (tai enää) samassa asemassa. Mikäli jollekin annetaan sukupuolen tai syntyperän mukaan on se pois kaikilta niiltä, jotka eivät ole syntyneet kyseiseen ryhmään, eivätkä he voi koskaan saavuttaa kyseistä etua.
Ei sillä. Omasta mielestäni on täysin perusteltua tukea kaikkia alle 30-vuotiaita kainuulaislähtöisiä Heikkisiä, joiden vanhemmista toinen on brasilialainen. Oma opiskelukiintiö Suomen yliopistoihin, vuosittainen miljoonan euron kulttuurituki, satunnaiset brasilianmatkat ja autoetu riittäisivät näin alkuun, jotta voisin pitää vähemmistöni vireänä.
Kommentoi