Henri HeikkinenLohjan uudesta sloganista ”Lohja – suomalaisten kaupunki” on ehtinyt nousta kohu jo ennen tunnuksen käyttöönottoa. Maakuntahallituksen demarijäsen Matti Tukiainen (Länsi-Uusimaa 7.9.2010) pitää ehdotusta rasistisena vihjailuna sillä perusteella, että, jos Lohja on suomalaisten kaupunki, se ei ole somalien, venäläisten tai serbien kaupunki.
Huvittavasti ainoa mielestäni rasistinen vivahde, vaikkakin ajattelematon sellainen löytyy Tukiaisen omasta lausahduksestta, jossa hän erottelee suomalaiset etnisyytensä perusteella. Minusta ihminen on suomalainen kun hän identifioituu itse suomalaiseksi ja on Suomen kansalainen. Tukiaisen ahdasmielisen tulkinnan mukaan suomalaisten kaupunki ei ilmeisesti olisi vaikkapa minun, puoliksi brasilialaisen, kaupunki.
Suomalaisuus on muutakin kuin etninen tausta. Kun Lohja on suomalaisten kaupunki, se on sitä myös muualta tulleille suomalaisille etnisestä taustasta riippumatta. Muualta muuttaneiden on kuitenkin tarkoitus sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan eikä päinvastoin. Kotoutumaan haluamattomien kaupungin Lohjan tai minkään muunkaan ei tarvitse eikä pidä olla.
Kyseisessä tunnuksessa ei mielestäni ole mitään hävettävää eikä varsinkaan rasistista. Slogan on kieltämättä kliseinen ja mitäänsanomaton, mutta ei läheskään niin nolo kuin Oululle kaavaillut “Villi voima – Wild thing” -sloganit. Ehkä typerintä koko asiassa on se, miten paljon rahaa myös Lohja on maksanut noinkin mielikuvituksettomasta brändäyksestä.
Erittäin huolestuttavana pidän sitä, että jo suomalaisuuden käsite on jonkun mielestä rasistiseksi miellettävä. Haluaisiko monikulttuurinen Tukiainen kertoa esimerkiksi venäläisille, ettei Moskovaa saisi nimittää venäläisten kaupungiksi? Että venäläisten kuuluisi Venäjällä häveliäästi pyrkiä piilottamaan venäläisyytensä, etteivät muualta tulleet kokisi oloaan ulkopuolisiksi?
Ajatuksen mielettömyyttä voi testata vaihtamalla edelliseen kappaleeseen venäläisten ja Moskovan tilalle ranskalaiset ja Pariisin, italialaiset ja Rooman tai japanilaiset ja Tokion. Matti Tukiaisen kirjoituksessa ilmenevä ajattelutapa on suvaitsevaisuuden pahin irvikuva: Se perustuu oman identeetin, kulttuurin ja kansallisuuden häpeämiselle ja piilottamiselle.
Suomi ja suomalaisuus ovat mielestäni asioita, joita meidän pitäisi ylpeydellä vaalia. Olen nähnyt lapsellisen idealistisia esityksiä siitä, miten kansallisvaltioiden aika olisi ohi. Miten väärässä tuollainen ajattelu voi ollakaan.
Yhteisö tarvitsee yhteisen nimittäjän pysyäkseen koossa. Nämä nimittäjät lähtevät perheestä, laajenevat kaupunginosasta kaupunkiin, maakuntaan ja koko maahan. Mitä kauemmas mennään, sen heikommaksi yhteinen nimittäjä muuttuu ja kansakunta on ainakin toistaiseksi ollut viimeinen riittävän voimakas nimittäjä takaamaan yhteiskunnan pysyvyyden.
Historiassa on nähty valtioita, joiden sisällä on ollut useampia kansakuntia, kuten Itävalta-Unkari, Neuvostoliitto tai Jugoslavia. Pakkovallalla ylläpidetyt ylikansalliset valtiot ovat poikkeuksetta kaatuneet omaan mahdottomuuteensa ja sortuneet väkivaltaan ja kaaokseen. Euroopasta ei yhteiseksi nimittäjäksi ole vielä vuosikymmeniin, jos koskaan. Eurooppa jakautuu kymmeniin kielialueisiin ja sitä halkovat lukuisat kulttuuris-historialliset rajalinjat. Meidän ei kannata ”suvaitsevaisuuden” nimissä väkisin yrittää heikentää omaa suomalaista identiteettiämme.
Euroopan poliittinen yhdentyminen ei ikinä tule johtamaan kielten, uskontojen tai tapakulttuuristen ominaispiirteiden katoamiseen. Vain harvalukuinen wannabe-kosmopoliittien joukko voi tosissaan kuvitella mitään sellaista. Juuri kansallisuuksien moninaisuus ja vahvat kulttuuriset identiteetit ovat tehneet Euroopasta moninaisen ja sen kulttuurien kirjosta ainutlaatuisen koko maailmassa. Kansallisuuden kieltäjät, Matti Tukiaisen kaltaisten naiivien intoilijoiden johdolla, ovat ajamassa alas sitä, mikä on parasta Euroopassa.
Toistaiseksi onnistunein tai suorastaan ainoa onnistunut monikulttuurinen kokeilu on Yhdysvallat. Siellä kansalainen taustastaan riippumatta mieltää itsensä ensiksi amerikkalaiseksi. Korostamalla sitä, etteivät somalit, venäläiset tai serbit ole koskaan suomalaisia heidät eriytetään yhä voimakkaammin omiin ryhmiinsä, eikä heidän kotoutumisensa siitä ainakaan helpotu. Toivottavasti Matti Tukiainen sisäistää tämän ja ymmärtää pyytää lohjalaisilta anteeksi ajattelematonta rasismiaan.
Nähdäkseni 2000-luvulla valkoisen henkilön taakka tuntuu olevan osoittaa valkoisen rodun ylemmyyttä loukkaantumalla vähemmistöjen puolesta asioista, joista vähemmistöt ovat liian yksinkertaisia loukkaantuakseen. On jonkinlainen rasismin paradoksi, että mielestään hyvää tarkoittavat ihmiset jatkuvasti näkevät vaivaa alleviivatakseen etnisten ja kulttuuristen ryhmien eroavaisuuksia sen sijaan, että pyrittäisiin rakentamaan yhteisiä nimittäjiä.
Matti Tukiainen on ottanut asiakseen loukkaantua somalien, venäläisten ja serbien puolesta. Hän ilmeisesti kuvittelee, että nämä eivät itse kykene loukkaantumaan siitä, että suomalaista kaupunkia kutsutaan suomalaisten kaupungiksi. Kaikkein eniten Tukiainen kuitenkin paljastaa omasta mielenlaadustaan antamalla ymmärtää, että näillä olisi jokin syy loukkaantua siitä.
Kommentoi