Väärinymmärretty Robin Hood

Robin Hood on hahmo, jonka aika lailla kaikki tuntevat. Legendaarinen lainsuojaton, joka yhdessä vekkulien miestensä kanssa varasti rikkailta ja antoi köyhille. Robin Hood on pitkään ollut eräänlainen oikeudenmukaisen hyväntekijän symboli, ja etenkin vasemmisto käyttää hänen legendaansa mielellään hyväkseen poliittisessa keskustelussa. Esimerkiksi Jutta Urpilainen on puhunut Robin Hood –verosta. Kuten mikään muukaan, ei tämäkään termi ole Jutan omaa keksintöä, vaan apinoitu brittien Tobin-vero -hörhöiltä.

Mikäli Robin Hood sattuisi olemaan oikea historiallinen hahmo, pyörisi hän luultavasti haudassaan demarien käyttäessä hänen mainettaan varkauden oikeuttamiseksi. Robin Hood saattoi hyvinkin ottaa rikkailta ja jakaa osan rahoista köyhille, ja hän saattoi olla aikansa suurin hyväntekijä, mutta varastelevien demareiden kanssa Robin Hoodilla on hyvin vähän tekemistä.

Ensin Robin Hoodin lainsuojattomuus. Legendan erään version mukaan Robin Hood oli aatelismies, jonka omaisuuden veivät ”korruptoituneet kirkonmiehet ja ahneet lainvalvojat”. Toisten versioiden mukaan hänen maansa oli takavarikoinut Nottinghamin sheriffi, eli eräänlainen aikansa nimismies. Robin Hood kääntyi siis lainsuojattomaksi aikansa virkamiesten väärinkäytösten vuoksi.

Noh, korruptoituneesta sheriffistä huolimatta Robin Hood kuitenkin ryösti rikkailta ja antoi köyhille. Kyllä, mutta demarien väärinkäsityksen oikaisemiseksi tulisi meidän hieman ymmärtää keskiaikaista maailmaa. Tiede –lehteä lainaten: ”Keskiajalla suuri osa kansaa kituutti talonpoikina feodaaliherrojen tiluksilla. Viranomaisten väärinkäytökset olivat enemmän sääntö kuin poikkeus, ja ihmisiä julistettiin lainsuojattomiksi mitättömistäkin rikkeistä, jopa tekaistuin perustein.”

Keskiajalla ei ollut markkinataloutta niin kuin me sen nykyään ymmärrämme. Toisin sanoen, yritykset olivat pieniä ja yrittäjät (eli käsityöläiset) köyhiä. Robin Hood ei heiltä varastanut. Keskiajalla rikkauksiin pääsi käsiksi joko syntymällä oikeaan säätyyn, tai nousemalla kirkon hierarkiassa. Niin aatelisten kuin kirkonkin vauraus perustui raskaaseen verotukseen. Robin Hood siis ryösti heitä, jotka olivat vaurastuneet kansalta väkisin perityillä rahoilla.

Toisaalta kannattaa muistaa, että Robin Hood –tarinoissa yhtenä sivuroolin sankarina esiintyy kuningas Rikhard Leijonamieli. Keskiaikaisessa yhteiskunnassa kuningas oli se taho, joka toimi vasalliruhtinaiden vallankäytön takuumiehenä ja antoi näille läänitykset korvauksena sotapalveluksesta. Rikhard itse vietti suurimman osan valtakaudestaan ulkomailla muun muassa ristiretkillä tappamassa vääräuskoisia. Myöhemmin Rikhard joutui aiempien liittolaistensa epäsuosioon ja Saksan keisarin vangiksi. Vapauttamiseen vaadittuja lunnaita varten englantilaisilta kerättiin raskaat verot.

Nykypäivän Robin Hood ei kannattaisi mitään Tobinin-paskaveroa. Hän olisi luultavasti lama-aikaan vääryydellä konkurssin tehnyt ja ulosottomiehen jahtaama katkeroitunut yrittäjä, joka ystävineen ryöstäisi ja mukiloisi poliitikkoja sekä korkeita virkamiehiä. Nykypäivän Robin Hood murtautuisi veroviraston tietokoneelle, poistaisi kaikkien verotiedot ja palauttaisi kansalta viedyt rahat.

Toisaalta, vaikka Robin Hood ei olisikaan demarien fantasiaversio, on koko legenda minusta silti varsin vastenmielinen. Mies sai hyväntekijän maineen leikkimällä sankaria toisten rahoilla, vähän kuin nykyajan vihervasemmisto. Robin Hoodin perusopetus on, että ihmisellä on lähtökohtainen oikeus jonkun toisen luomaan varallisuuteen, ja yksien ryöstäminen joidenkin muiden hyväksi on ilman muuta oikein.

Bill Gates, Microsoftin perustaja ja nykyään yksi maailman rikkaimmista miehistä, on huomattavasti kunnioitettavampi hahmo kuin Robin Hood. Ensinnäkään Gatesin olemassaolosta ei ole epäselvyyttä. Toiseksi hän on itse luonut vaurautensa myymällä ihmisille asioita, jotka tekevät näiden elämästä miellyttävämpää ja näiden yritysten toiminnasta tuottavampaa. Gatesin tuotteet mahdollistavat muillekin hyvinvoinnin kasvattamisen. Hän ei ole ryöstänyt ketään vaan päinvastoin auttanut miljardeja ihmisiä parantamaan elämänlaatuaan. Gates itse jakaa omaa omaisuuttaan vastikkeetta hyväntekeväisyyteen, koska haluaa tehdä niin. Hän on siis Robin Hoodin täydellinen vastakohta. Robin Hoodin sankarin aseman purkaminen onkin jokaisen vastuunsa tuntevan yhteiskunnallisen keskustelijan pyhä velvollisuus.