Onhan tuo alkoholilakikeskustelu kyllä taas niin epärehellistä ja idioottimaista, että tekee mieli kiljua.
Maan ylivoimaisen ykköspopulistin Ville Niinistön saappaisiin itseään sovitteleva Touko Aalto kertoo, että ei kannata 5,5 tilavuusprosentin juomien tuomista vähittäismyyntiin ”hallituksen esittämällä tavalla”. Sama muutos kyllä sopisi ilmeisesti, mikäli vihreät olisivat hallituksessa, jolloin tismalleen samasta päätöksestä voisi ottaa kunnian itselle. Eduskunnan olutseuran puheenjohtajanakin irtopisteitä aiemmin keräillyt Aalto on vihreiden puheenjohtajaksi noustuaan pyrkinyt hivuttamaan puoluettaan kohti poliittista keskustaa. Nähtävästi se tarkoittaa myös Pekka Puskan alkoholilinjan omaksumista.
Toinen sankari, Li Andersson tietää kertoa, miten kaupoissa myytävien juomien alkoholipitoisuuden nosto 0,8 prosenttiyksikön verran lisäisi ”alkoholikuolleisuutta, sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia ja terveyseroja”. Andersson varmaan tietää riskit, kun kertoi Gloria -lehdessäkin, ettei enää tissuttele arkena. Juhlat ovat kuitenkin erikseen.
Tarvinneeko mainita, että vaalikoneessa ”vahvojen oluiden kohdalla [Li Andersson olisi] mahdollisesti valmis muutoksiin”. Mahdollisesti tässä kohtaa ilmeisesti tarkoittaa sitä, että Vasemmisto itse olisi ajamassa muutoksia hallituksessa, eivätkä pahat porvarit. Touko Aalto menee takinkääntämisessään vielä pitemmälle, hän ilmoittaa vaalikoneessa olevansa ”valmis viinien ja vahvojen oluiden myynnin sallimiseen ruokakaupoissa”.
Limuviinat ja pikkulapset
Älyllisesti epärehellisen oppositiopolitiikan ohella ärsyttää termi ”limuviina”. Kuka helvetti senkin termin on keksinyt. Markkinointi-ihmisenä antaisin kyllä pisteet kotiin myyvästä nimestä, mutta järkeä siinä on yhtä paljon kuin jos sanoisi kakkaa suklaaväriksi. Teoriassa joo – limua ja viinaahan niissä on, mutta ei nyt hyvänen aika mikään 5,5% juoma ole viinaa.
Kun urpot poliitikot kauhistelevat erilaisten värikkäiden juomasekoitusten tuloa kauppoihin, tulee väkisinkin mieleen, että he eivät ole ilmeisestikään käyneet juomaosastolla lainkaan. Näitä juomasekoituksia on myyty kaupoissa iät ajat, mutta loppujen lopuksi aika harva niitä kyllä ostaa. Helsinkiläisen K-supermarket Torpparinmäen kauppias muistutti kesällä, että näitä ”limuviinoja” myydään noin promillen verran siiderin ja oluen myynnistä.
Pikkulapsilla ratsastaessa tuntuu monelta hihhulilta unohtuvan, että ei se humalan saatavuus siitä muutu yhtään mihinkään. Jos kyseessä olisi vain lasten halu päihtyä, niin kyllä he hankkivat näitä nykyisiä kiljulonkeroita, breezereitä samoin kuin hankkivat muita Alkon juomia.
Ei nappulana koskaan käynyt edes mielessä, että tällaisella lainsäädännöllä olisi jotain merkitystä. Alkon nurkilla vain odotettiin, että paikallinen alkoholisti-Eino saa kossut ja tupakat haettua. Nykynuoriso taitaa tosin olla jo sen verran muuttunut, ettei osaa enää edes juoda ja polttaa.
Kaiken lisäksi lapsena raha oli raha sen verran tiukassa, että sen oluen sijaan tuli hankittua eniten ”rahalle vastinetta” antavaa Alkon halvinta viinaa. Ei taida lonkero tai nelosolut olla myöskään niiden pahimpien alkoholistien ykkösvalinta niin kauan kuin Alkosta saa juomia joissa on parempi hinta / alkoholisuhde.
Isokaato -sivuston mukaan tällä hetkellä ykkönen on muuten Gambina, jos joku miettii halvimman kännin lähdettä.
Sontaa ja spekulaatiota
Puheet kulutuksen kasvusta ovat muutenkin täyttä sontaa ja spekulaatiota. On täysin mahdotonta ennustaa tarkkaan, miten paljon alkoholin kokonaiskulutus muuttuu, koska jakelukanavien ristijoustoja ei kyetä ennustamaan. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että lisääntynyt kulutus jossain kanavassa vähentää kulutusta muualta. Se ei kuitenkaan estänyt kansanedustajia kertomasta totuutena, miten enintään 5,5% alkoholia sisältävien juomien nykyistä parempi saatavuus yksiselitteisen varmasti aiheuttaa suoraan lisää kuolemia.
Alkoholilain lähetekeskustelussa hoettiin värisevällä äänellä, miten kulutus ”väkevöityy” ihmisten siirtyessä ostamaan nelosoluensa ja lonkeronsa Alkon sijaan lähikaupasta tai marketista. Totta varmasti on, että Alko menettäisi suurimman osan nelosoluen ja lonkeron myynnistä, koska se ei pysty monopolille ominaisen tehottomuutensa takia kilpailemaan päivittäistavarakaupan kanssa.
Mutta Alko menettäisi muutakin. Ei enää läheskään yhtä moni nappaisi samalla reissulla mukaansa heräteostoksena jallu- tai viinipulloa. Matkustajatuonnin vähenemisenkin osalta tapahtuisi sama. Kun isompi osa nelosoluesta ja lonkerosta ostettaisiin kotimaan ruokakaupasta, jäisivät Tallinkin ja Superalkon tarjousviskit tarttumatta mukaan ostoskoriin. Usein toistuvat nelosoluen vapauttamisen vastustajien väitteet kulutuksen ”väkevöitymisestä” ovat siis vähintäänkin vahvalla uskomuspohjalla.
Mutta kokonaiskulutusteorian ja sen ennustamien kauheuksien ylipapisto sijaitsee arvostetussa tutkimuslaitoksessa, THL:ssa! Prosenttirajan nostajat eivät selvästikään piittaa tutkimuksesta vaan ajavat ainoastaan elinkeinoelämän etuja! Raha menee terveyden edelle! Vai näinköhän on?
THL:llä ei tietääkseni ole kristallipalloa tai edes taloustieteellistä erikoisosaamista, jolla se pystyisi ennustamaan kuluttajakäyttäytymisen muutoksia tilanteessa, jossa kaupassa myytävien juomien enimmäisvahvuus nousee hiukan. Keskioluen vapauttamisen jälkeen ei ole kertaakaan korotettu kaupan juomien prosenttirajaa. Niinpä ei ole eikä voi olla olemassa mitään historiallista aikasarjaa, jonka avulla voitaisiin ennustaa kulutuksen muutoksia tulevassa tilanteessa.
Tämä ei tietenkään lainkaan estä THL:n väkeä tekemästä sataprosenttisen varmoja ennusteita, jotka perustuvat mihinkäs muuhun kuin historiallisiin aikasarjoihin. Yksi näistä ”sataprosenttisen varmoista” ennustuksista on usein keskusteluissa viljelty 150 lisäkuolemaa, joka on nähtävästi saatu vetämällä stetsonista luku alkoholin lisäkulutukselle ja vetämällä viivoittimella aiempaan käppyrään jatkoa.
Kyllähän eduskunnan hihhulitkin siis faktansa tietävät ja ainakin auliisti niitä THL:n syöttäminä uskovat, mutta uskonasioissa ei yleensä ole ollut kovinkaan vahvaa sijaa kriittisyydelle. Ainakaan sellaiselle kriittisyydelle, joka asettaisi omia opinkappaleita kyseenalaisiksi. Viime vuonna kaupan aukiolot vapautettiin, ja tämän seurauksena alkoholin myyntipäiviä tuli vuoden ajalle toistakymmentä lisää.
Lisäksi myyntiajat laajenivat viikonloppujen osalta, kun lauantain ja sunnuntain aukiolorajoitukset poistuivat. Raittiuslobby riehaantui lokakuussa, kun siihenastiset myyntitilastot näyttivät tilastoidun kulutuksen olevan kasvussa. Kun koko vuoden myyntiluvut sitten tulivat julki ja näyttivätkin tilastoidun kulutuksen laskua vuonna 2016, saatavuusopin julistajat ovat olleet ihmeen hiljaa.
Goebbelskin kertoman mukaan muistutti, että riittävän pitkään valehtelemalla ihmiset alkavat uskoa valhetta. Kun riittävän moni Alkon hallituksessa käypää korvausta vastaan istuva raittiusviskaali riittävän kauan riittävän monessa mediassa huutaa, että kaupan juomien vahvuuden 0,8 prosenttiyksikön korotus tappaa 150 ihmistä, ja tämän ovat THL:n tiedemiehetkin ennalta todistaneet, mikseipä usko siitä lujittuisi.
Kukapa purisi ruokkivaa kättä?
Näitä uskonsotureita ja valehtelijoita on kahta sorttia – Alkon lobbaamat ja himouskovaiset, mikä ei viittaa välttämättä uskoa perinteiseen korkeampaan voimaan, vaan lähinnä holhouksen ylijumaluuteen ja alkoholin saatanaan.
Ensimmäiset ovat tyhmiä ja epärehellisiä, jälkimmäiset ovat vain sokeita ja ylimielisiä.
Kelpaa kai sitä Alkon monopolia puolustaa, kun Pekka Puskalle ja muille juoksevat palkkiot erilaisista hallituspaikoista ja suojatyöpaikkoja löytyy yllin kyllin. Alkossa kyllä tiedetään, että heidän oma myyntinsä vähenee, kun osa monopolijuomista tulee tarjolle muualla.
Kyllä minäkin puolustaisin, vaikka Stalinin näkemyksiä, jos joku minulle siitä tarpeeksi maksaisi – tai jos minulla vaikka olisi oma ”EHYT ry”, joka saa miljoonien edestä tukia vuosittain edistämällä tiettyä agendaa. EHYT ry:n toiminnanjohtaja Kristiina Hannula palkittiin äskettäin uudella hienolla viralla Veikkauksen voittovaroja jakavan Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:n johtajaksi. EHYT ry:llä vaikuttaisi olevan mandaattipaikka myös Alkon hallituksessa, josta esimerkiksi pitkäaikainen EHYT-johtaja Sari Aalto-Matturi nosti vuosina 2013-2014 yhteensä 48 000 euroa palkkiota, ja 15 000 euroa vielä vuonna 2015 ennen paikkansa luovuttamista Hannulalle.
Tuossa pari esimerkkiä henkilöistä, jotka suoraan hyötyvät OY Alko AB:n intressejä palvelevan raittiuslobbauksen pyörittämisestä ja siihen liittyvien rahavirtojen ohjailusta. Ne taas, jotka ovat liian tyhmiä saadakseen voitelua Alkolta edustavat tyypillistä holhoavaa ja ylimielistä ”yläluokkaa”, jonka keskeinen motiivi on päästä alistamaan ja kontrolloimaan kansaa ”hyvän asian” puolesta. Ajatellaan, että ”siellä” kansassa on ”niitä”, henkisesti lapsen tasolla olevia jotka eivät osaa huolehtia itsestään.
Tyhmän ja epärehellisen erottaa usein siten, että tyhmä käyttää aivan mitä sattuu tunteita ja uskomuksia perusteena mielipiteilleen, epärehellinen taas väärinkäyttää tilastoja ja pyrkii nojaamaan sopivien ”asiantuntijoiden” mielipiteisiin voidakseen myöhemmin kiinni jäätyään vedota niiden alkuperäisiin lähteisiin – ”Mutta kun THL sanoi”.
Tätä kirjoittaessa tein sen virheen, että erehdyin lukemaan alkoholilaista käytävää keskustelua Eduskunnassa. Siinä jos koskaan oma sosiaalinen kuplani paljastui minulle. Tiesin jo kansanedustajien epärehellisyyden ja populismin, mutta olen varma, että en aivan varmasti tunne ketään niin älyllisesti rajoittunutta ihmistä kuin muutamat kansanedustajat. En uskonut sellaisia olevan edes olemassa vailla jatkuvaa hoitohenkilökunnan valvontaa, mutta niinpä vain he siellä istuvat päättämässä meidän muiden asioista.
Ei pysty enää kirjoittamaan, kun on pakko mennä piikittämään absinttia suoneen. Ei tätä typeryyttä muuten kestä.
ps. Itsehän olen sekä tyhmä että epärehellinen tarpeen mukaan.
pps. On aiheesta ihan järkevääkin vastustamista – lähinnä eduskunnan ulkopuolella. Esimerkiksi Koomikko Iikka Kivi otti aiheeseen aivan asiallisesti ja järkevästi kantaa Facebookissa.
Kommentoi