Suomalainen ratkaisu byrokratiaan!

Quis custodiet ipsos custodes? – Kuka valvoo valvojia?

Viime aikoina Suomen suorastaan ylenpalttinen ja ehtymätön sääntelyn runsauden sarvi on saanut hieman ansaitsemaansa mediahuomiota. Nopeasti kiihtyvä vauhti kohti jokaiselle elämänsä alueelle lonkeronsa ulottavaa holhousyhteiskuntaa ei miellytä minua, eikä Ylen mukaan näemmä myöskään lainsäädännön tutkijoita.

Ongelma on periaatteessa yksinkertainen – vähennetään holhousta, mutta vastaavasti käytännössä äärimmäisen vaikea. Suomalaiseen politiikkaan valitettavasti kuuluu hyvinkin olennaisena osana se, että kohua herättävän tapauksen tai jonkun yksittäisen huolenaiheen seurauksena päätetään luoda pikkutarkat pykälät siitä, miten asioiden pitäisi lainsäätäjän mukaan mennä.

Lisäksi yleisluontoisten säännösten, jotka antaisivat lain tulkitsijoille riittävästi liikkumavaraa, sijaan näplätään mielellään yksityiskohtien parissa, jotka liittyvät kulloinkin esillä olevien yksittäisten tapausten ehkäisyyn. Innokkuudesta ja yksityiskohtien rakastelusta huolimatta, lakia säätävillä tahoilla on harvemmin älyä, kärsivällisyyttä tai mielenkiintoa tutkia säätämänsä lain seurauksia.

Pikkutarkkaa lainsäädäntöä valvomaan on taas luotu erilaisia virkamiesorganisaatioita, jotka suomalaisenlegalismin ja formalismin perinteen hengessä noudattavat asetettuja pykäliä tiukimman mahdollisen tulkinnan kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että alun alkaen ehkä jopa vilpittömässä mielessä tehdyt säädökset johtavat toteutuessaan moniin varsin erikoisiin, suorastaan kafkamaisiin määräyksiin.

Pitemmän aikavälin ratkaisu on luonnollisesti tutkia erilaisten normien heikkouksia ja pyrkiä systemaattisesti kehittämään lainsäädäntöä pahimpien sudenkuoppien yli. Lisäksi lainsäätäjän tulisi pitää pakottava lainsäädäntö riittävän tulkinnanvaraisena, jotta se mahdollistaisi lakia käytännössä sovellettaessa tilanteeseen sopivan tulkinnan. Tämä ei kuitenkaan tuo nopeaa apua, eikä tällaista periaatetta saa nykypoliitikkojen päihin, niiden ilmeisestä pehmeydestä huolimatta, uppoamaan.

Lyhyen aikavälin ratkaisuksi ehdottaisinkin, että tänne tuhansien virkamiesten ja erilaisten laitosten maahan perustettaisiin viipymättä vielä yksi julkinen organisaatio, niinsanottu byrokratia-asiamiehen toimisto. Byrokratia-asiamies on taho, jolle erilaisten säädösten vuoksi järjenvastaiseen tilanteeseen joutunut kansalainen voisi valittaa. Tällä asiamiehellä olisi mahtava valta antaa noottia byrokraateille ja mahdollistaa lain kirjaimesta poikkeaminen kuitenkin lain hengessä pysyen ja tapaoikeutta noudattaen.

Jotta yhdelle henkilölle ei tulisi liikaa valtaa, voisi lausunnoista päättää esimerkiksi sivutoiminen lautakunta, jonka jäsenistä kukaan ei ”maalaisjärjen” takaamiseksi saisi olla julkisella sektorilla töissä tai edes muissa luottamustehtävissä. Kun asiamiehen toimisto on antanut päätöksen jostain asiasta, asia etenee myös lainsäätäjän tarkasteluun, joka tarpeen vaatiessa muuttaa asiaankuuluvaa säännöstä järkevämmäksi.

Meillä on nykyisellään jo hallinto-oikeus, mutta se ei valitettavasti oikeuspositivismin hengessä ota kantaa lainsäätäjän typeryyteen. Mikäli byrokraatti on noudattanut lakia kirjaimellisesti, ei häntä voi pääsääntöisesti tuomita. Tyhmyys ja virkaintoisuus päätöksenteossa eivät valitettavasti ole ainakaan vielä oikeuden edessä tuomittavia tekoja. Lain tulkitsija noudattaa ainoastaan lainsäätäjän tahtoa, eikä sillä nykyisellään valitettavasti ole mitään tekemistä järjen tai moraalin kanssa.

Hallinto-oikeuteen voisi luonnollisesti kuitenkin valittaa myös byrokratia-asiamiehen toimista, mikäli ne ovat aiheuttaneet erityistä haittaa, samalla tavoin kuin ylipäänsä voi vaatia korvauksia tuottamuksellisista vahingoista. Kynnys tuomitsemiseen pitäisi olla kuitenkin varsin korkealla, jotta valtuutetun toimisto voisi tehdä tehokkaasti päätöksiä. Pelko omasta perseestä on kuitenkin se, joka virkamiehetkin pakottaa toimimaan aina pykälien mukaan, oli se miten järjetöntä tahansa.

Niin nurinkuriselta kuin se – etenkin minun ehdottamanani – tuntuukin, lienee byrokratian lisääminen tässä tapauksessa yksinkertaisin ja nopein ratkaisu byrokratian ongelmiin – ja jos ei toimiva, niin ainakin varsin suomalainen ratkaisu.

Kommentoi

Henri Heikkinen

Henri Heikkinen

Olen vähän yli kolmekymppinen Oulun kainuulainen, jolla on monenkirjava työhistoria mm. pelialan yrittäjänä, investointipankissa ja ammattikorkeakoulun opettajana.

Tällä hetkellä pyöritän ainutlaatuista verkkokauppaa osoitteessa www.valco.fi - Voit osoittaa tukeasi blogille asioimalla siellä :)

Seuraa somessa

Seuraa somessa, niin tiedät missä menen ja mitä teen milloinkin!

Kategoriat