Multa lentäisi kaarella George Orwellin pyöriessä haudassaan, jos hän tietäisi miten merkittäviä edistysaskeleita Suomen Oikeusministeriö on ajatusrikosten rasismin vastaisessa toiminnassaan viime aikoina ottanut.
Ei riitä, että lähdetään luomaan konkreettista ajatusrikoksen käsitettä Suomeen kriminalisoimalla rasistisena pidettävä kirjoittelu, linkittäminen, puhuminen ja viime kädessä jopa ajattelu. Uusimmassa esityksessään Oikeusministeriö on keksinyt valjastaa puolueet jäsentensä ajatuksia valvovaksi poliisiksi, joka tämän kuonokoppalain myötä olisi sakkojen uhalla velvollinen valvomaan ja sensuroimaan vääränlaisia ajatuksia julki tuovia jäseniään. Onnea matkaan Keskustalle 200 000 jäsenensä kyttäämiseen.
Yleensä kollektiiviset rangaistukset on katsottu ihmisoikeuksien vastaiseksi, mutta ilmeisesti aika on taas kypsä sille, että tarkoitus pyhittää keinot.
Tie helvettiin on yhä päällystetty hyvillä aikeilla, tässä tapauksessa ehkä vahvemmin kuin koskaan ennen. Äkkiseltään voi tuntua hyvältä ajatukselta lähteä suitsimaan pahaa rasismia, eihän ”niillä” koskaan mitään järkevää sanottavaa ole.
Todellisuudessa kyseessä on erittäin ruma, valtion harjoittaman poliittisen ohjailun mahdollistama pykälä. Väkisin tulee mieleen totalitaarinen yhteiskunta, jossa toisinajattelijat tuomitaan määräämättömäksi ajaksi vankilaan, tai Yhdysvaltain 1950-luvun kommunistivainot, joissa jo pelkkä epäily kommunistisesta ajattelusta riitti tuhoamaan yksilön uran ja elämän.
Odotan sitä päivää, kun Suomeen perustetaan Oikeusministeriön alainen rasistisen ajattelun tutkintakomissio. Jo nykyisessä asenneilmapiirissä kaikki poliittiset puolueet ja toimijat pelkäävät rasistin leimaa kuin ruttoa, ja leimakirvestä on kieltämättä käytetty. Käytännössä kaikki erimielisyys maahanmuuttopolitiikasta, monikulttuurisuudesta, tai tieteelliset tutkimustulokset, jotka saavat eri etniset ryhmät huonoon valoon ovat riittäneet syyksi rasistiksi leimaamiseen.
Uudella lainsäädännöllä voidaan sekä pakottaa puolueet erottamaan ja uhkailemaan sanktioilla virallisesta monikulttuurisuuslinjasta irtiottoja tekeviä jäseniä, että vaientaa kaikki keskustelu maahanmuuttoon, vähemmistöihin ja monikulttuurisuuteen liittyen.
Tälläkin hetkellä, vaikka jokainen vastaa itse mielipiteistään ja tekemisistään lainsäädännön puitteissa ovat puolueet aivan oikein sanoutuneet irti jäsentensä rasistisista teoista ja ajatuksista.
Ei kokoomusnuortenkaan taantumuksellinen ja pakolaisia vihaava puheenjohtaja voi maalailla hakaristejä synagogan kylkeen, ilman että hänelle tulisi puolueelta ja sen jäseniltä sanktioita.
Mielestäni koko rasistisen rikoksen, tai rasismin näkeminen rikoksena, on käsitteenä täysin typerä. Minusta on oikein tuomita konkreettisesta väkivaltaan yllyttämisestä, yksilöön kohdistuvasta kunnianloukkauksesta väkivallasta tai uhkailusta. Tälle kaikelle on jo olemassa lainsäädäntö, enkä kykene käsittämään miten pelkkä rasistinen ajatus tai mielipide voi olla tuomion arvoinen, tai koventava peruste tuomiossa.
Vielä vähemmän ymmärrän, miten Oikeusministeriö nostaa rasistisen ajattelun lainsäädännössä muiden rikosten yläpuolelle.
Kun laissa määritetään suunnitelmallisuus koventavaksi perusteeksi rikosta tehdessä, voidaan tällä pohjalla tuomita myös aidosti rasistiset ns. viharikokset. Jos kaikki enemmistön vähemmistöä vastaan kohdistama toiminta katsotaan viharikokseksi, vaikkei taustalla olisi mitään rasismia, ei oikeus kohtele kaikkia tasavertaisesti. Kun rasistinen ajattelu on rangaistusasteikolla samalla viivalla väkivallan, varkauden ja raiskauksen kanssa, ei se voi mitenkään vastata kansalaisten oikeudentajua.
Paras ja ainoa tapa vaikuttaa rasismiin yhteiskunnassa on valistus ja yleinen asenneilmapiirin muutos. Sekä sananvapaus, että rasismia vähentävä toiminta toteutuvat ilman totalitaarista lainsäädäntöä kun ihmisten annetaan tuoda julki myös niitä rasistisia ajatuksia ja ne asiallisin vasta-argumentein kumotaan vääräksi. Kun yleinen ilmapiiri leimaa ajatusten esittäjän typeräksi ja rasistiset ajatukset vääräksi, ei niillä voi merkittävää poliittista vaikutusvaltaa saada millään tasolla.
Kaiken julkisen keskustelun kieltäminen taas siirtää toimintaa maan alle ja lisää ääriryhmien suosiota. Aidosti rasistisesti ajattelevat kokevat itsensä yhteiskunnan ulkopuoliseksi ja lisäävät radikaalia toimintaa, jolloin konkreettinen väkivalta ja uhka vähemmistöjä kohtaan lisääntyy.
Yhteiskunnan tehtävänä ei ole estää ihmisiä pahoittamasta mieltään, eikä kieltää tuomasta julki myös niitä kaikkein pimeimpiä ajatuksiaan.
Aivan varmasti puhun aina ja kaikkialla kaikkea todellista rasismia vastaan, mutta aivan varmasti yhtälailla puolustan loppuun asti myös rasistin oikeutta olla juuri sitä mieltä mitä hän on.
ps. Pienenä kapinallisena en voinut vastustaa kiusausta linkittää ”rasistiseksi” leimattuun materiaaliin. Uskallatko avata tämän linkin?
Kommentoi