Varajeesusten kansainvaellus

Mitä tässä olen Facebookia, blogeja ja uutisia seuraillut, kyllä on varajeesusten kansainvaellus taas liikkeellä. Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa tuntuu olevan eniten oikeassa se, joka järkyttyy syvimmin. Toiseksi eniten oikeassa on se, joka loukkaantuu dramaattisimmin. Kolmanneksi eniten oikeassa on se, joka keksii tekopyhimmän tavan moralisoida.

Suomessa pystyy tekemään komean poliittisen uran näyttävillä loukkaantumisilla. Huipputason poliittiset toimijat saattavat esittää julkisia puheenvuoroja, joiden ainoa sisältö on, kuinka paljon tämä huipputoimija on ”hätkähtänyt” jonkun toisen ”järkyttävästä” mielipiteestä.

Tunnettu hätkähtelijä on esimerkiksi entinen presidentti Tarja Halonen.  Dramaattisia loukkaantumisia ovat suorittaneet myös mm. Jukka Gustafsson, Pentti Oinonen ja Jani Toivola. Toimittajien sähköpostit ovat täynnä poliitikkojen ulostuloja, joiden ainoa sisältö on kertoa kohdanneensa jotain varsin pöyristyttävää.  Tämä on tietysti ymmärrettävää, sillä jos poliitikon ajatuksissa on sisältöä ulostekirjeen verran, on loukkaantuminen helpoin tapa saada naamansa lehtiin.

Ei ihme, että Suomen poliittinen keskustelu on niin laadutonta. Täällä julkisuuteen pääsee pelkästään kertomalla avoimesti, että antaa  tunnereaktioiden hallita itseään. Missä ihmeen vaiheessa tästä kansasta, joka on täynnä selviytyjiä ja ahkeria duunareita, tuli näin herkkähipiäinen?

Ongelma ei koske pelkästään huippupoliitikkoja. Eilen ja tänäänkin netti on ollut täynnä rivikokoomuslaisia, jotka kilpailevat keskenään siitä, kuka keksii latteimman ja noloimman tavan hurskastella toisen kokoomuslaisen parista tyhmästä sanasta.

Erään kaverini Facebook-kommenttia lainaten: Jos aikuiset ja ajattelukykyiset ihmiset ovat jostain asiasta eri mieltä, he osaavat sanoa: ”tämä mielipide xxx on virheellinen koska yyy” sen sijaan, että reaktio on ”voi vittu miten tyhmä, taas nähtiin minkälaisia *viiteryhmän nimi* on, turpaan pitäisi lyödä”.

Suomessa pyhän lehmän, hyvinvointivaltion vastaiset kommentit ovat erityisen punainen vaate. Aivan kuin keskiajalla kirkon dogmien kyseenalaistaja, saa tukien kyseenalaistaja suoraan jalkapuuta ja turpaan vedon minkään järkevän keskustelun sijaan. Vasemmiston reaktio on tietenkin sinänsä ymmärrettävää, koska aivan kuin kirkko aikanaan, he puolustavat pikkuhiljaa rapautuvaa, lupauksiin perustuvaa valta-asemaansa.

Järkevää poliittista keskustelua voi syntyä ainoastaan silloin, jos ihmisiä ei jatkuvasti vaadita pahoittelemaan sanojaan, eikä jokaisen väärämielisen päätä olla heti vaatimassa vadille. Tämä pätee niin perussuomalaisten maahanmuuttokommentteihin, kommunistien vallankumousajatuksiin ja liberaalien vapaan talouden kannatukseen.