Henri HeikkinenNiin sanottuja pikavippejä ollaan kovaa vauhtia kieltämässä. Useimpien mielestä kyseessä on voitto koronkiskontaa vastaan. Mielestäni taas näemme esimerkkitapauksen hyvävelijärjestelmästä, populismista ja faktojen vääristelystä. Antakaas, kun perustelen kantani.
Pikavipeille on olemassa selkeä tarve. Koska valtio sosiaaliturvamaksuillaan ja verotuksella on sosialisoinut säästömme, tulee suurella osalla meistä kaikista aika ajoin eteen tilanne, jossa kuukauden palkka ei aivan riittänytkään kuun loppuun asti. Tällöin yleensä mennään perheenjäsenten tai ystävien kukkarolle. Pikavippi mahdollistaa satasen lainan ilman häpeää. Tämä rahantarve ei tule katoamaan pikavipit demonisoimalla.
Toisin kuin julkisuudessa annetaan tuhansien prosenttien vuosikorkolaskelmilla ymmärtää, ei pikavippi ole sen kalliimpi kuin mikään muukaan tuote tai palvelu. Satasen vipin kustannus on absoluuttisesti sen 20-25 euroa. Maksat siis parikymmentä prosenttia ekstraa siitä, että saat satasen juuri silloin, kun sitä polttavasti tarvitset.
Pikavipin ottoa voikin verrata esimerkiksi oluen juontiin kapakassa. Maksat euron juomasta kuusi, jopa seitsemän euroa saadaksesi sen juuri siellä, juuri sillä hetkellä. Samoin huoltoaseman viiden euron sämpylä tuntuu hyvältä ostokselta kun sitä pahiten haluaa. Se, että pikavipeissä kyse on rahasta hämää keskustelua – varsinkin, kun vipistä maksettava ”kiskurikorko” on kertaluontoinen preemio.
Myöhästyneestä pikavipistä menee sama viivästyskorko, joka menisi vaikkapa puhelinlaskusta. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa myös se, että suurin ”tikki” pikavipillä (tai millä tahansa laskulla) velkaantuneelle ovat perintä- ja oikeudenkäyntikulut. Miksei niihin puututa? Vaikka pikavipit kielletään, voi aivan samoin joutua kuseen maksamattomasta osamaksuerästä.
Ennen pikavippejä monet persaukiset saattoivat esimerkiksi ”vahingossa” höylätä pankkikortilla tiliä hieman miinukselle juuri ennen tilipäivää, vaikka pankki sakottaakin siitä muutamankin päivän ylityksestä heti 10-50 euroa. Laske sille sitten vuosikorkoa.
Julkisuudessa pikavippejä syytetään myös vaikkapa varusmiesten velkaannuttamisesta. No, kun valtio vie nuorilta miehiltä jopa vuodeksi mahdollisuuden käydä töissä ja opiskella, ei ole ihmekään, jos sosiaalisia ongelmia alkaa kehittyä.
Pikavippiyhdistyksellä olisi tähän ongelmaan ollut ratkaisu. Ne kohtelevat kaikkia asiakkaitaan tasapuolisesti. Mikäli luottotiedot ovat kunnossa, vipin saa samoilla ehdoilla niin varusmies kuin miljonäärikin. Tämä johtuu siitä, että vippiyhtiöillä ei ole käytössään kuin tiedot luottohäiriöistä.
Pikavippiyhdistykset ehdottivat ns. positiivista luottorekisteriä. Siitä olisi nähnyt, onko kyseisellä henkilöllä jo ennestään pikavippiä tai muuta luottoa, jolloin ylivelkaantuminen olisi mahdotonta. Tämä olisi ratkaissut keskeiset pikavippeihin liittyvät ongelmat, mutta jopa yhtiöiden keskinäinen rekisteritietojen vaihto tässä tarkoituksessa on kiellettyä.
Kannattaa myös tässä yhteydessä muistaa, että pikavippiyhtiöt olisivat hämärän toiminnan kitkemiseksi myös halunneet itse päästä rahoituslaitoksia valvovan Finanssivalvonnan piiriin. Niitä ei siihen jostain syystä kuitenkaan ole kelpuutettu, vaikka ne olisivat maksaneet kulut omasta pussistaan.
Pikavippiyrityksillä itsellään siis olisi ratkaisut kaikkiin pikavippien aiheuttamiin ongelmiin, mutta niitä ei oteta kuuleviin korviin. Tälle on aivan selkeän raadollinen syy – pikavippiyhtiöt syövät pankkien bisnestä.
Sampsa Kataja taistelee julkisuudessa pienlainoja vastaan. Samaan aikaan hän istuu Nordean neuvottelukunnassa, minkä merkitystä vähättelee. Katajan sidonnaisuuksista ja intressiristiriidoista noin yleensä ottaen saisi oman bloginsa.
Nordean tytäryhtiö, Nordea Rahoitus, tekee erinomaista tiliä erilaisilla kulutusluotoilla. Vaikka korko on paperilla matalampi, päätyy asiakas suuremmasta luotosta pitkällä maksuajalla maksamaan helposti alkuperäisen summan kaksinkertaisena.
Vaikka jo kilpailun kitkeminen on yksi syy vaatia pikavippibisneksen lopettamista, on todellinen pelko positiivisessa luottorekisterissä. Pankeilla itsellään on laillisuuden rajamailla liikkuvat rekisterit kaikista nykyisistä ja entisistä asiakkaistaan. Pankit eivät kohtele asiakkaitaan tasapuolisesti, vaan oman pisteytysjärjestelmänsä mukaisesti.
Mikäli Suomeen tulisi pikavippiyhtiöiden toivoma positiivinen luottorekisteri, avaisi se pankki- ja etenkin luottomarkkinat kansainväliselle kilpailulle. Kun luottorekisteristä näkee, kenelle lainaa kannattaa tarjota, tulisivat suuret kansainväliset toimijat ”apajille” paljon edullisimmilla laina- ja pankkiratkaisuilla.
Pankit siis lobbaavat poliitikoita, jotka kiihottavat kansaa, joka on tyhmä ja nielee kaiken. Lopputuloksena on yhden uuden alan näennäinen kieltäminen, noin 2000 ihmisen työpaikan menetys ja rahantarvitsijoiden siirtyminen enenevässä määrin Nordea Rahoituksen asiakkaiksi, joka alkaa tarjota pikavippien kaltaista tuotetta vähintään yhtä kalliilla.
Kommentoi