Henri HeikkinenEduskunnassa käytiin 20.9. lähetekeskustelu Euroopan tilapäisen rahoitusvakuusvälineen (ERVV) puitesopimuksen muuttamisesta. Lähetekeskustelussa erityisesti vasemmistolaiset intoutuivat alittamaan rimaa niin matalalta, että sellaista on harvoin saatu todistaa. En nyt ota kantaa itse lähetekeskustelun aiheeseen, vaikka mieli tekisikin.
Aloitetaan esittelypuheenvuorosta. Valtiovarainministerin ominaisuudessa sen piti Jutta Urpilainen. Hän väitti muun muassa seuraavaa: ”Vuonna 2008 alkanut rahoituskriisi sai alkunsa USA:sta. Kriisi sai alkunsa holtittomista sijoituksista, ilman rajoja toimineesta markkinataloudesta.”
Todellisuudessa Yhdysvaltain luottokriisissä oli kyse pitkään turvotetusta asuntoluottokuplasta, jonka olivat aikaansaaneet Urpilaisen amerikkalaiset aatetoverit pakottamalla pankit jakamaan asuntoluottoja sellaisille, jotka eivät olisi ”ilman rajoja toimivassa markkinataloudessa” ikinä päässeet edes neuvottelemaan asuntolainan saamisesta.
Yhdysvaltain asuntoluottokriisi, joka lauetessaan sai aikaan talousongelmia kaikkialla maailmassa, oli vasemmistolaisella politiikalla aiheutettu. Se on kouluesimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun poliitikot menevät määräilemään yritysten toimintaa, tässä tapauksessa ohjailemaan periaatteita, joilla pankit myöntävät asuntoluottoja.
Jutta Urpilainen joko valehteli tietoisesti eduskunnalle tai sitten hän ei tiedä, mistä USA:n asuntoluottokriisi on saanut alkunsa. Jos ministeri puhuu eduskunnalle lööperiä, eduskunnan pitäisi erottaa hänet. Näin ei kuitenkaan tunnetuista syistä voi nykyisen toimintakulttuurin vallitessa tapahtua.
Urpilainen linjasi myös: ”Kansainvälisesti tarvitsemme rahoitusmarkkinaveron.” Rahoitusmarkkinavero on vasemmistolaisten pitkäaikainen märkä uni, jolle on nyt talouskriisin tultua päästy keksimään lisää perusteluita. Todellisuudessa millään rahoitusmarkkinaverolla ei olisi voitu estää nykyistä talouskriisiä. Sellaisen toteuttamiseksi ei ikinä saada aikaan riittävän kattavaa kansainvälistä sopimusta, jossa mukana olisi oltava käytännössä kaikkien maiden. Luonnollisesti Urpilainen ei vaivautunut millään tavalla perustelemaan rahoitusmarkkinaveron ”tarvetta”, mikä on ymmärrettävää, koska eihän hän tiennyt edes USA:n asuntoluottokriisin syntyhistoriaa. Tai tiesi, mutta valehteli.
Vasemmistolaisten talousnerojen riemumarssilla seuraavana vuorossa oli SDP:n ryhmäpuheenvuoron pitänyt Jouni Backman: ”Tämän hetken kansainvälisten talousongelmien syy ei ole yhteistyössä ja yhteisissä pelisäännöissä vaan niiden puutteissa.” Muistellaanpa muutaman vuoden takaisia tapahtumia. Oli kasvu- ja vakaussopimus, jonka piti estää holtiton taloudenpito. Sopimuksen kuitenkin vesittivät yksissä tuumin Ranska ja Saksa. Oli yhteiset pelisäännöt, jotka yhteistyössä vesitettiin.
Laskutaidoillaan aiemmin mainetta niittänyt vasemmistoliiton Annika Lapintie kommentoi omassa puheenvuorossaan kriisin taustoja näin: ”Euromaiden kriisissä ei ole kyse vain yksittäisten maiden tuhlailusta tai pankkiirien ahneudesta. Tällainen spekulatiivinen finanssikeinottelu ja siitä johtuva talouskriisi on kuulunut kapitalistiseen talousjärjestelmään aina.” No, euromaiden kriisissä kyse nimenomaan on vain yksittäisten maiden tuhlailusta. Kreikalle, Italialle, Espanjalle tai Portugalille ei ole yksikään spekuloiva kapitalisti väkisin tyrkyttänyt lainaa, vaan ne ovat itse omilla päätöksillään vipanneet jokaisen velkaeuronsa.
Valtioiden velkakriisit johtuvat valtioiden liiallisesta velanotosta eivätkä mistään muusta. Valtioiden liiallinen velanotto taas johtuu poliitikkojen pelkuruudesta ja typeryydestä eikä mistään muusta. Tämä ei kuitenkaan estänyt Lapintietä ponnekkaasti julistamasta: ”Nyt on lähdettävä siitä, että suitsitaan rahoitusmarkkinoita, luodaan se rahoitusmarkkinavero ja valuutanvaihtovero.”
Asiaan liittymättömiä ratkaisuja tarjoili myös ministeri Paavo Arhinmäki: ”Demokratia on sitä, että poliitikoilla on kyky puuttua markkinoiden ylilyönteihin. Niitä on veroparatiisien kuriin laittaminen, Tobinin veron kaltainen rahoitusmarkkinavero, sijoittajan vastuu, jota vasemmisto vaati ennen vaaleja ja jota se edelleen pitää esillä.” Ihmeellistä on vasemmiston usko poliitikkojen kykyyn ratkaista vihdoinkin ongelmat, kun tähän asti he ovat lähinnä pelkästään aiheuttaneet niitä. Rahoitusmarkkinaverolla tai veroparatiisien ”kuriin laittamisella” ei ole mitään tekemistä nykyisen euromaiden velkakriisin tai USA:n taannoisen asuntoluottokriisin kanssa. Silti vasemmistopoliitikot vaativat niitä patenttiratkaisuina kaikkiin mahdollisiin eteen tuleviin talousongelmiin.
Jos markkinavoimat olisivat saaneet Yhdysvalloissa saaneet toimia ilman, että poliitikot yrittävät tulla väliin hallitsemaan niitä, mitään asuntoluottokriisiä ei olisi syntynyt. Jos poliitikot eivät olisi päättäneet ottaa Välimeren maille hillittömiä velkapotteja, mitään velkakriisiä ei olisi syntynyt. Urpilainen, Arhinmäki, Lapintie ja Backman yrittävät tahallisella sumutuksella viedä huomion pois pääasiasta: Kriisit ovat poliitikkojen syytä.
Kommentoi