Puheenjohtajat, nyt v***u oikeesti!

Kuten tuhannet muut suomalaiset katselin tänään kiinnostuneena pääpuolueiden puheenjohtajia YLEn tentissä nähdäkseni mihin suuntaan he Suomea veisivät. Neljän suuren tentiksi muodostunut YLEn vaalikeskustelu oli kamalaa katsottavaa. Olen niin tyrmistynyt, etten tiedä, mistä päästä tätä pitäisi alkaa purkaa.

Päällimmäisenä minua ärsytti Suomen poliittisen johdon yleinen selkärangattomuus ja harmaus. Tietämättä etukäteen mitä puoluetta he edustivat, olisi voinut olla vaikeuksia erottaa puheenjohtajia toisistaan, niin samanlaisia he olivat. Ehkä olen naiivi, mutta kaipaisin maalle sellaista poliittista johtoa, joka uskaltaisi viedä meitä pulliaisia johonkin suuntaan eikä vain patsastelisi hyvinvointivaltion raunioilla.

Ei asiakysymyksissäkään juuri kehuttavaa ole. Otetaan pääteemaksi valtiontalous. Suomen valtio ottaa tänäkin vuonna kahdeksan miljardia lisää velkaa ja kunnat kaksi miljardia päälle. Silti Mari Kiviniemi leuhkii, että olemme EU:n toiseksi parhaassa kunnossa oleva talous. Onko se voitto, jos muilla menee vielä huonommin?

Talousasioiden erityisosaajana tunnettu Kiviniemi luulee ilmeisesti aivan oikeasti, että velaksi tehdyllä julkisella törsäämisellä aikaansaatu tilastokupla on talouskasvua. Lisäksi Kiviniemestä ei saanut pihdeillä nyhtämälläkään irti esimerkkejä leikkauskohteista. Hänen haitarinsa kylläkin venyi laajemmalle kuin muilla puoluejohtajilla, se oli 0-2 miljardia. Urpilaisen 500 miljoonaa ja Kataisen 400 miljoonaa olivat tämän rinnalla melko vaatimattomia, mutta toisaalta täysin riittämättömiä. Tuollaisilla summilla ei kateta edes tulevien korkomenojen kasvua.

Toimittajat antoivat Mari Kiviniemen leperrellä ”menokurista” ummet ja lammet ilman, että yhtäkään toimenpidettä sellaisen toteuttamiseksi olisi tarvinnut esittää. Kun samaan aikaan ”lapsiperheiltä ei leikata eikä perusturvaan kajota”, on Kiviniemen menokurin uskottavuuden kanssa ei ihan vähänkään niin ja näin. Ja tuttuun tapaan miljardien vajeesta sanojasta riippuen 75-95 prosenttia hoituisi talouskasvulla.

Selkänojana talouskasvuennusteilleen Kiviniemi piti Palkansaajien tutkimuslaitoksen positiivisia ennusteita. Kun Kansan Markkinatutkimuslaitoksena ennen tunnetun SAK:n ja muiden ammattiliittojen laitoksen keskeinen funktio on kuitenkin tuottaa pohjaa tuleville palkankorotusvaatimuksille, voinee sen tuotoksiin suhtautua tietyllä skeptisyydellä. Esimerkiksi Suomen Pankki sanoo, että kansantuote kasvaa kuitenkin lähivuosina selvästi hitaammin kuin ennen talouskriisiä.

Suomen Pankin mukaan kokonaistuotanto ei yllä vuoden 2008 tasolle edes ennustejakson lopussa vuonna 2012. Vaikka talous kasvaisikin niin, että nykyinen velanotto saataisiin neljän vuoden aikana loppumaan, ei se millään tavalla ratkaise varsinaista ongelmaa. Julkinen talous on kuin pöhöttynyt virtahepo ja pään laittaminen puskiin vain siirtää ongelmaa seuraavan, tai sitä seuraavan hallituksen riesaksi. Kun julkiset menot jatkavat kasvuaan, on seuraavan talouskriisin yllättäessä taas kymmenen miljardin vaje, ellei suurempikin, ja veronmaksajien riesana lähemmäs sadan miljardin suuruinen valtion velka. Talouskasvun nimiin on siinä tilanteessa turha vannoa, koska suurempi velka merkitsee suurempia korkomenoja. Siihen rahat taas kerran kerätään rasittamalla  yksityistä sektoria kiristyvällä verotuksella – kuten nytkin.

Jutta Urpilainen puolestaan avasi pelkuruudessa aivan uuden alueen, kun nimesi säästökohteiksi sellaisia menonlisäyksiä, jotka mahdollisesti toteutuisivat joskus tulevaisuudessa. Urpilaisen mallissa säästönä esitetään esimerkiksi se, että ei tehdä korotuksia tuleviin puolustusmenoihin. Lisäksi hän nimesi yhtenä ”säästökohteena” vuokramenojen jäädyttämisen. Toimittaja yritti piipittää tähän täsmennystä mutta päästi tilanteen käsistään ja Urpilaisen pälkähästä. Itseäni olisi ainakin kovasti kiinnostanut kuulla, miten Urpilainen jäädyttää valtion vuokramenot. Muuttaako valtio ehkä pois sellaisista tiloista, joiden vuokra nousee, vai kieltäytyykö maksamasta korotuksia? Keskustelukumppaneista ei kukaan, eikä toimittajista kumpikaan, puuttunut Urpilaisen hokemaan sanaan ”takuudet”, jota ei ainakaan minun taloussanastostani löydy.

Neljän suuren puolueen puheenjohtajista yksikään ei esittänyt minkäänlaista uskottavaa tietä pois Kreikan tieltä. Valtion velkaantumisen pysäyttäminen ei tule esitetyillä eväillä onnistumaan. Nyt v***u oikeesti, ei tämä näin voi mennä.

Muokkaus 1.4: Minulle tuli palautetta, että miksi en kommentoinut Soinin puheita. Soini puhui lähinnä puuta heinää, ei siinä ole mitään kommentoitavaa.