Miinakielto, demokratia ja ryhmäkuri

Politiikkaa pidetään yleisesti selkärangattomien lajina, jossa oman edun tavoittelu ja erilaiset arvovaltakysymykset menevät helposti niin kutsutun yhteisen edun edelle. Vaikka useimmat ennakkoluulot ovatkin perusteettomia, on niiden taustalla usein jonkinlaisia huonoja kokemuksia kyseisestä ryhmästä.

Ehkä suurin huonoja kokemuksia aiheuttava syy on se, että eräs poliitikkojen toimintaa merkittävästi määräävä intressi on ns. poliittinen etu. Voi olla poliitikon uralle tärkeää saada läpi joku lakimuutos, joka ei oikeastaan palvele kenenkään etua. Toisaalta poliittiselle ryhmälle voi olla tärkeää tukea toisen ryhmän älyvapaita vaatimuksia, esimerkiksi hallitusyhteistyön nimissä.

Kun puolue on oppositiossa se voi yleensä aika rehellisesti kertoa mitä mieltä se on asioista. Vuonna 2004 Jyrki Katainen linjasi eduskunnassa seuraavasti:

”Yksi eniten keskustelua herättäneistä … päätöksistä on hallituksen kanta Suomen liittymisestä jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen vuonna 2012. Tätä päätöstä kokoomuksen eduskuntaryhmä ei tue … Ei ole mitään järkeä korvata Suomen oloissa toimivaa asejärjestelmää ja maksaa siitä yli 300 miljoonaa euroa vain sen vuoksi, että muutamat suomalaiset ovat kokeneet tämän maamme maineen kannalta tarpeelliseksi.” – Eduskunnan täysistunnossa 28.9.2004

Myös vuoden 2007 vaalien alla oli jalkaväkimiinat kieltävä sopimus yhtenä keskustelunaiheena. Tällöin Kataisen (ja kokoomuksen) kanta oli seuraavanlainen:

”Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen oli valmis luopumaan jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan-sopimukseen liittymisestä. – Yle uutiset 11.3.2007 

”Yksinkertaisista, tehokkaista ja halvoista jalkaväkimiinoista luopuminen ja niiden korvaaminen ulkomaisilla asejärjestelmillä, joiden suojaus- ja suorituskyky ei ole sama, on hölmöläisten puuhaa” –Helsingin Sanomat 25.2.2007

Ääni kellossa on kuitenkin muuttunut hallitustyön myötä. Nyt kokoomus on mukana epäsikiöhallituksessa, jonka vanha pasifistiulkoministeri ei ilmeisesti hyväksy kuin Neuvostoliiton rauhanohjukset. Jotta tämän hallituksen saa pidettyä hengissä, täytyy myös kokoomuksen lähteä ajamaan mieletöntä miinakieltoa.

Jotkut edustajat, kuten Heikki Autto koittavat vielä hangoitella vastaan, mutta poliittisen realiteetin ollessa kaukana demokratiasta joutuvat myös soraäänet myöntymään miinakiellon taakse. Esimerkiksi veteraanikansanedustaja Ben Zyskowicz, joka pitää hanketta hölmönä, mutta kannattaa sen loppuun viemistä Suomen ulkopolitiikan ”johdonmukaisuuden” nimissä.

Niin kokoomuksen kansanedustajat kuin kenttäväkikin pitävät Ottawan sopimusta hölmöläisen hommana, mutta niin vain kaikki kuitenkin pakotetaan sen taakse, jotta elinkelvoton hallitus saisi hieman lisäaikaa. Ryhmänjohtaja, politrukki Jan Vapaavuori onkin jo julkisuudessa ilmaissut, että”lähtökohtaisesti noudatetaan hallitusryhmien pelisääntöjä, eli tuetaan hallituksen esityksiä”.

On surullista seurata sivusta niin oman puolueen kuin suomalaisen demokratian heikkoa tilaa. Maamiinakielto on muutaman vanhan taistolaisen ajama hanke, jonka takana ei luultavasti ole kansan tukea (esim. Verkkouutisten lukijoista lähes 78% vastusti kieltoa), ei varmasti ole kokoomuksen kenttäväen tukea, eikä käytännössä edes kokoomuksen kansanedustajien tukea.

Silti sellainen hanke runnotaan eduskunnassa läpi hallitusyhteistyön nimissä ilman, että ns. ylintä päätäntävaltaa käyttävät kansanedustajat siitä voivat edes omantuntonsa mukaan äänestää. Kyseessä ei ole ensimmäinen, eikä varmasti viimeinenkään älyvapaa lainsäädäntöhanke, joka käy läpi vastaavan epädemokraattisen prosessin.

Ei sillä, ongelma ei ole pelkästään kokoomuksen, vaan kyseessä on läpisuomalainen ilmiö, joka vain korostuu puolueen ollessa hallitusvastuussa. Käytännössä sama prosessi on jokaisessa puolueessa, vaikka oppositiosta onkin helppo huudella. Perussuomalaisista esimerkkinä Halla-aho jupakan yhteydessä sanottu:

”Soinin mukaan yksikään kansanedustaja ei saa missään tapauksessa poiketa puolueen virallisesta linjasta, ja linjasta vastaa viime kädessä puolueen puheenjohtaja”.

Näin sivusta käsin voi vain avuttomana  todeta, että poliitikot ovat enemmän kuin ansainneet selkärangattoman limanuljaskan maineensa.

Kommentoi

Henri Heikkinen

Henri Heikkinen

Olen vähän yli kolmekymppinen Oulun kainuulainen, jolla on monenkirjava työhistoria mm. pelialan yrittäjänä, investointipankissa ja ammattikorkeakoulun opettajana.

Tällä hetkellä pyöritän ainutlaatuista verkkokauppaa osoitteessa www.valco.fi - Voit osoittaa tukeasi blogille asioimalla siellä :)

Seuraa somessa

Seuraa somessa, niin tiedät missä menen ja mitä teen milloinkin!

Kategoriat