Henri HeikkinenFennovoiman ydinvoimahanke oli (taas) vastatuulessa. Hankkeen vanhat torppaajat saivat uutta tuulta propelleihinsa Putinin uusimperialismin myötä. Katkera Ville Niinistö mustamaalaa Suomea minkä ehtii syyttämällä hallitusta suomettumisesta ja pelottelee energiariippuvuudella. Onneksi valtioneuvosto tästä huolimatta päätti juuri hyväksyä Fennovoiman täydennyshakemuksen äänin 10-7. Luonnollisesti hyväksynnästä seuraa kamala itku ja parku.
Niinistön Venäjä-nillityksestä voisi päätellä, että täysin suomalaisomisteinen ja EU:sta hankittu reaktori kelpaisi vihreille paremmin, mutta näinhän ei todistettavasti ole.
Vuonna 1990 Mikko Paunio kirjoitti varsin mainion Vihreä Valhe –nimisen kirjan. Paunion keskeinen viesti oli, että vihreät pelottelevat, vääristelevät ja suorastaan valehtelevat saadakseen lisää poliittista painoarvoa. Neljännesvuosisata myöhemmin, mikään ei ole muuttunut.
Sokea Reettakin näkee, että tälläkin kertaa kyseessä on lähinnä vihreiden keppihevonen heidän järjettömässä taistelussaan atomimyllyjä vastaan. Kaikki likaisimmatkin keinot käytetään, jotta ydinvoimaa ei rakennettaisi yhtään enempää. Ainoa suuressa mittakaavassa tuotettava päästötön energiamuoto kun ei vihreiden silmissä ole kosher.
Ydinvoimasta vihreät saivat lisäksi hyvän tekosyyn liueta Kataisen sosiaalisesta kokeilusta, jonka Stubb-parka sai vedettäväkseen. Vieläpä sopivasti juuri ennen ”vaalihumua”. Nyt vihreät ja vasemmisto voivat näppärästi leikkiä oppositiota ja haukkua kaikki ne päätökset, joita olivat itse sorvaamassa.
Äänestäjään tämä kikkailu tietysti uppoaa kuin säätösauva reaktoriin.
Ydinvoimasta yleisesti en ala nyt vääntää. Sen turvallisuudesta, tehokkuudesta ja jumalaisesta hyvyydestä löytää tietoa kun vähän viitsii katsoa Vihreää Lankaa pitemmälle. Hyvä vinkki on myös ottaa faktansa mielummin ydinfyysikolta kuin huolestuneelta taiteilijamummolta tai Simpsoneista.
Rosatom ei ole sen huonompi toimittaja kuin mikään muukaan. Loviisassa on jo pian 40 vuotta puksuttanut kaksi Neuvostoliittolaista VVER-440 –reaktoria, joihin myös Fennovoiman aikoma uusi AES-2006 -reaktori pohjautuu. Kaksi samantyyppistä reaktoria on rakenteilla Leningradin alueelle, joista ensimmäisen pitäisi olla käytössä jo ensi vuonna. Tuoreen kokemuksen uskoisi osaltaan helpottavan myös Fennovoiman hanketta.
Vihreä Lanka kirjoitti Rosatomin johtaja Sergei Kirijenkon kehuneen, että voimalahanke on erityisen hyvä liiketoimi, koska Rosatom toimittaa myös polttoaineen. Tämä on tietysti totta, eihän kukaan huonoon liiketoimeen ryhtyisi.
Polttoainetta Rosatomilta ostaa myös Fortum ja moni muu, onhan se yksi maailman suurimmista ydinpolttoaineen toimittajista, jonka polttoainevienti on noin 10 miljardia euroa vuodessa. Rosatomin kannalta on tietysti hyvä asia saada varma asiakas pitkäksi aikaa. Samasta syystä matkapuhelimia myydään kytkykaupalla, eikä se välttämättä ole yhtään sen kalliimpaa kuin puhelimen ja liittymän hankinta erikseen.
Polttoaineen hankinta Venäjältä aiheuttaa toki tiettyä riippuvuutta, etenkin jos polttoainesauvojen design on poikkeava. Kriisitilanteessa riippuvuus on kuitenkin paljon vähäisempi kuin suoraan sähköä ostettaessa. Jos hanat Venäjällä laitetaan kiinni, ei uutta voimalaa niin vain pystytetä.
Ydinvoimaloilla on usein varmuusvarastoja pitemmäksi aikaa. Esimerkiksi Fortumilla on Loviisassa muutaman vuoden käyttöä vastaava määrä polttoainetta. Polttoaine-elementtien valmistukseen teknisiä valmiuksia löytyy maailmalta esimerkiksi Iso-Britanniasta, jossa varmasti kyettäisiin tarvittaessa tekemään ”piraattikopioita” Rosatomin elementeistä.
Putinin touhuissa tällä hetkellä ei ole mitään hyvää. Venäläiset voisivat ottaa sen GLONASS:in pois takapuolestaan ja suunnistaa Ukrainasta hyvän matkaa takaisin omalle puolelleen. Kannatan Venäjän suhteen varsin tiukkaa ulkopoliittista linjaa ja toivoisin Suomen liittyvän ensi sijassa Natoon.
Tästä huolimatta minun on vaikea ymmärtää Rosatomin ja Fennovoiman yhteistyön tuomitsemista pakotekortilla.
Jokainen on nähnyt, miten hyvin esimerkiksi Kuuban tai Pohjois-Korean talouspakotteet ovat toimineet. Kansa kärsii, mutta niin ne roisto-kommunistit vain pysyvät pystyssä. Venäjä valtiona kärsii pakotteista paljon vähemmän kuin Kuuba ja Pohjois-Korea. Sillä on mahtavat luonnonvarat ja kauppaa voi käydä esimerkiksi Kiinan ja ”ympärysmaiden” kanssa.
Kansaa kiusaavat pakotteet kuitenkin vaikuttavat kansalaismielipiteeseen, enkä usko edes Putinin ryhtyvän uudeksi Staliniksi tai Kim Jong-iliksi. Elintarvikkeiden vientikielto ja oligarkkien pankkitilien jäädytykset ovat sellaisia toimia jotka vähentävät hallinnon tukea. Tehokkain keino olisi luultavasti sulkea Venäjä internetistä ja venäläiset pankkikortit Visan & MasterCardin verkosta.
Pitkäjänteisen teollisen yhteistyön estämällä kuitenkin ampuu lähinnä itseään jalkaan. Fennovoiman kaltaiset hankkeet eivät rahvasta pitemmän päälle kiinnosta, toisin kuin juuston saanti leivän päälle ja internetin toimivuus.
Rosatom järjestää uudelle ydinvoimalalle rahoitusta miljardeilla. Toisin sanoen Venäjältä pumpataan tänne miljardeja euroja, jotka alkavat tuottaa aikaisintaan vuonna 2024. Yli 70-vuotias Putin ei todennäköisesti ole enää edes hengissä silloin. Lähes sadan vuoden hanketta ei edes Venäjällä tehdä päivänpoliittisin perustein.
Mikäli lähitulevaisuudessa tulisi jotain niin vakavaa naapuririitaa, että kaikki yhteistyö menisi poikki, on meille tullut jo iso potti rahaa, eivätkä he ole saaneet mitään siitä vastineeksi. Ähäkutti. Ei siinä tilanteessa enää venäläinen omistuskaan paljoa paina jos rautaa aletaan työntää rajalle.
Ydinvoimahankkeet ovat vuosikymmenien jättiläisprojekteja, joiden pelkkään valmisteluun uppoaa miljoonia ja miljoonia euroja. Kyrsii katsoa miten Suomessa ydinvoimalla pelataan lapsellista päivänpolitiikkaa ja poukkoillaan kuin nuijapäät lammikossa.
Viimeksi keskiviikkona (17.9.) yrittäjyyden ja liiketoiminnan huippuasiantuntija vasemmistoliitto otti kantaa asiaan. Huonosti työllistävän ydinvoiman sijaan pitäisi suosia työllistävää energiantuotantoa.
”Vain kaksi asiaa ovat äärettömiä – universumi ja ihmisten typeryys, enkä ole ensimmäisestä aivan varma”, totesi Albert Einstein. Pätee myös vasemmistoliiton puoluehallitukseen.
Koulussa oli aikanaan sellainen kammella pyöritettävä hankaussähköä tuottava kone (Wimshurstin influenssikone). Se varmaan sopisi hyvin vasemmiston suunnitelmiin. 300 000 työtöntä pyörittämään kampea, niin saadaan työllistävää ja uusiutuvaa kotimaista energiaa.
Se kollektiivinen ketutus mikä Fennovoimalle, TVO:lle ja etenkin Fortumille on viimeisten vuosien aikana ydinvoiman politisoinnista kertynyt luultavasti riittäisi jo yhden voimalan energiatarpeiksi.
Kaikkein parasta olisi, jos ydinvoimalupien käsittelyä järkeistettäisiin reippaasti, ainakin poistamalla siitä kaikki ”tarveharkinta” ja ”yhteiskunnan kokonaisedun” kaltaisella jokerikortilla pelaaminen. Valtioneuvosto toki voisi tehdä haettavasta ydinvoimaluvasta periaatepäätöksen pitkälti samanlaisella menettelyllä kuin tälläkin hetkellä.
Luvan voisi nykyisestä poiketen evätä vain, jos hakija ei pysty osoittamaan olevansa kykenevä rakentamaan laitosta siten kuin laki ja määräykset edellyttävät, suunniteltu paikka ei selvästi osoitettavissa olevalla tavalla sovi laitoksen sijaintipaikaksi, tai ydinjätehuollon järjestämisestä ei ole uskottavaa suunnitelmaa.
Miljardi-investoinnin tekevä yritys on itse ainoa oikea taho arvioimaan, onko laitoksesta saatavalle sähkölle riittävästi kysyntää tulevina vuosikymmeninä, ja tuleeko investointi muuten olemaan kannattava. Jonkin alan tuotantokapasiteetin rakentamisen luvanvaraisuus, joka perustuu ”yhteiskunnan kokonaisedun” kaapuun verhottuihin poliittisiin oikkuihin ja eturyhmäkähmintään, ei kuulu avoimeen yhteiskuntaan eikä sivistysvaltioon.
Jos ennustettavuus isoissa investoinneissa on poliittisen teatterin vuoksi nollatasoa, niin kuka tänne sarvikuonojen maahan enää mitään investoi?
Kommentoi