Uuden vuosituhannen demokratia

Isossa-Britanniassa ja monessa muussa maassa ovat kansanedustajat olleet perinteisesti lähellä kansaa. Heitä on voinut lähestyä suoraan ja kysyä, mikäli joku asia askarruttaa mieltä. Yhdysvalloissa ihmiset pitävät valitsemaansa senaattoria, tai edustajaa ”omanaan”, ja ottavat häneen suoraan yhteyttä ongelmissaan. Suomessa taas kansanedustajat ja ministerit ovat ihmisille etäisiä. Heitä saattaa juuri ja juuri päästä kättelemään, kun he käyvät paikallisilla perunamarkkinoilla näyttämässä naamaansa, ja lähtevät mustalla mersulla seuraavaan paikkaan. Jos kansalainen lähettää ministerille sähköpostia, se menee hänen avustajalleen, joka vastaa jotain epämääräistä takaisin. Suoraa kontaktia on lähes mahdoton saada.

Ajat kuitenkin muuttuvat. Nyt kun paljon hehkutettu sosiaalinen media on puoluetoimiston pakottamana levinnyt myös perinteisten poliitikkojen käyttöön, ovat he ainakin teoriassa äänestäjiensä tavoitettavissa. Moni kansanedustaja myös pitää julkista blogia, jossa hän enemmän tai vähemmän suoraan kertoo, mitä on asioista mieltä. Valitettavasti maan tavan mukaisesti, poliitikot joko päivittävät profiiliinsa jotain ympäripyöreää, tai jättävät sen kokonaan maatumaan. Mikäli ihmiset yrittävät kysyä jotain, vastataan siihenkin ympäripyöreästi. Epämiellyttävät kysymykset poistetaan suoraan, joten kansalaisen vaikutusmahdollisuudet ovat parantuneet vain teoreettisesti.

Blogia pitävistä poliitikoista vain harva kirjoittaa blogiinsa mitään muuta kuin referaattia jo tapahtuneista asioista, tai mielipiteitään esimerkiksi missikisoista. Kommentteihin ja kysymyksiin vastaa vielä harvalukuisempi joukko, jolloin äänestäjän on mahdotonta seurata, mitä hänen edustajansa todellisuudessa tekee, ajattelee tai on asioista mieltä. Monet poliitikot eivät ehdi blogiaan itse edes päivittämään, joten se jää kokonaan avustajan tehtäväksi, kuten myös mielipidekirjoitusten ja puheiden kirjoittaminen.

Poikkeuksia onneksi löytyy, esimerkiksi Eija-Riitta Korhola on henkilö, joka ei pelkää sanoa, mitä on asioista oikeasti mieltä, vaikka kaikki, eivät edes samassa puoluessa hänen ajatuksiaan allekirjoittaisikaan. Sellainen henkilö saa minulta paljon enemmän kunnioitusta, kuin kansanedustaja, joka pohtii, mikä tämän vuoden missikandidaateista olisi paras ja kertoo välillä mitä ”puolue” on asioista mieltä ilman yhtään omaa ajatusta.

Nykyään teknologia mahdollistaa saumattoman vuorovaikutuksen äänestäjien ja poliitikkojen välille, mitä mielestäni pitäisi käyttää enemmän. Vaatikaa, että teitä edustavat ihmiset tuovat avoimesti esiin, mitä ovat asioista mieltä, vaatikaa, että teitä edustavat ihmiset ovat suoraan tavoitettavissa Facebookin, Twitterin, bloginsa ja muiden kanavien kautta. Älkää hyväksykö sitä, että äänestätte eduskuntaan, valtuustoon tai mihinkään luottamustehtävään ihmisiä, joiden todellista karvaa ette tiedä.

Ei kukaan halua, että häntä ventovieraat tulevat jatkuvasti jututtamaan humalassa, tai soittavat keskellä yötä, mutta ihminen voi mielestäni säilyttää yksityisyytensä, vaikka hän olisikin verkossa julkinen.

Mielestäni on tärkeää, että poliitikot todella edustavat jotain aatetta ja ajatusmaailmaa, sekä tuovat sen avoimesti esiin. Minulla on paljon mielipiteitä, joista suuri yleisö ei pidä, mutta ainakin ne ovat omiani ja tuon ne julkisesti esiin. Jokainen voi arvioida haluaako minua mielipiteideni perusteella äänestää, ja jokainen voi kysyä minulta tarkennusta johonkin esittämääni asiaan. Minulla on avoimesti nähtävillä oleva Facebook –profiili ja hyväksyn ystäväkseni kaikki, jotka sitä pyytävät. Mikäli joku käyttäytyy huonosti, tai muuten osoittaa ettei ole luottamuksen arvoinen, voin helposti poistaa hänet listalta.

Samoin toimivat kymmenet muut poliitikot niin täällä Uudessa Suomessa, kuin muuallakin verkossa. Toivon, että myös ne, jotka vihaavat minua mielipiteideni, tai tekojeni perusteella lukisivat tämän kirjoituksen ajatuksella, ja vaatisivat omilta ehdokkailtaan enemmän avoimuutta ja vuorovaikutusta. Politiikka ei saa olla enää sitä, että päätökset tehdään suljettujen ovien takana, eivätkä ihmiset tiedä, mitä hänen äänestämänsä poliitikko ajattelee, tai tekee.

Poliitikkojen pitää olla lähellä kansaa, eikä ole mitään tekosyytä sille, etteikö se pienellä vaivalla onnistuisi keneltä tahansa.