Ymmärtämätön päätöksenteko

Niin kutsutulla divetymonoksidihuijauksella voidaan demonstroida, kuinka helposti puutteellinen tietämys tai yksipuolinen analyysi voivat aiheuttaa vääriä pelkoja. Huijaus perustuu siihen, että divetymonoksidi on kemiallinen nimi vedelle, mutta kemiaa tietämättömän korvaan se voi kuulostaa myrkylle. Konkreettinen esimerkki tästä on idaholaisen Nathan Zohnerin tekemä gallup-kysely, jossa ihmisille lueteltiin divetymonoksidin haitallisia ominaisuuksia, kuten ”vetäminen hengityselimiin voi pienissäkin määrissä johtaa kuolemaan”. Lähes 90% haastatelluista oli sitä mieltä, että divetymonoksidi (eli vesi) tulisi kieltää välittömästi.

Tällainen niinsanottu Zohner –efekti, eli halutaan kieltää, vaikka ei olla varmoja, mistä on kysymys, on turhan yleinen myös korkeammassa päätöksenteossa. Konkreettisena esimerkkinä uusiseelantilainen kansanedustaja Jacqui Dean, viimeisen päälle kukkahattutäti, joka kuultuaan tästä vaarallisesta aiheesta lähestyi terveysministeri Jim Andertonia aikeenaan kieltää vaarallinen divetymonoksidi.

Suomessa vastaavia tosielämän esimerkkejä ovat mielestäni hysteerinen suhtautuminen aseisiin sekä lapsipornon suodatukseen tähtäävä lainsäädäntö, joka voimaan tultuaan ei ole poistanut yhtäkään lapsipornosivustoa netistä mutta on sitä vastoin tuottanut lapsipornoa etsiville välineitä sen löytämiseen.

Esimerkeiksi käyvät myös tietyllä tapaa huumepolitiikka ja eräiden ihmisten suhtautuminen ydinvoimaan. Ydinvoimaa ja huumeita vastaan on toki järkeviäkin perusteita, mutta jos vastustus on tasoa ”ydinvoimaloita ei saa rakentaa veteen, jossa lapset leikkivät”, tai ”jo ensimmäinen kannabispiikki tappaa”, menee se samaan kategoriaan divetymonoksidikiellon kanssa.

Kansan syvät rivit tulevat aina vastustamaan kaikkea, mitä eivät tunne tai ymmärrä, mutta toivoisin päätöksentekijöiltä tervettä, järkiperäistä suhtautumista asioihin. Ei pitäisi olla liian haastavaa kenellekään käyttää hieman Googlea, kysyä alan asiantuntijoilta neuvoa tai edes olla hiljaa, jos ei tiedä, mistä puhuu.

Kun kansanedustaja haluaa kieltää ”itseladattavat kertatulikonepistoolit” kaikilta ”tarpeettomina”, hän osoittaa, ettei ymmärrä asiasta mitään, ei viitsi ottaa selvää ongelman todellisista taustoista ja lisäksi kannattaa totalitaarista ajattelumallia, jossa valtio päättää ihmisille ”tarpeelliset” asiat.

Ase tappaa ainoastaan väärissä käsissä, ja tiukempi seulonta sen mukaan, kuka saa aseita, eikä millaisia ja kuinka monta, on paljon hyödyllisempää rikosten ehkäisyn kannalta. Henkilö, joka on sopimaton omistamaan ”järeän” aseen, on tietenkin aivan yhtä sopimaton omistamaan minkäänlaisia aseita. Vastaavasti sille, jolle voi turvallisesti luovuttaa pienoispistoolin, voi luovuttaa aivan yhtä turvallisesti vaikka viisi raskasta konekivääriä. Tämä tuntuu olevan ylivoimaista ymmärtää monille päättäjille, jotka ovat taantuneet aseiden suhteen jonkinlaiseen esinefetisismiin.

Surullisenkuuluisaa lapsipornosuodatusta perusteltiin ”viestin antamisella”, ja haluttiin estää lapsia ”vahingossa” törmäämästä haitalliseen materiaaliin. Kysymällä keneltä tahansa tietotekniikkaa edes auttavasti ymmärtävältä, olisi päättäjä saanut tietää, ettei Internetissä voi käytännössä törmätä vahingossa lapsipornoon, laiton materiaali leviää todellisuudessa vertaisverkossa ja suodatuksen voi kuka tahansa kiertää parissa minuutissa. Nyt luotiin järjestelmä, joka turhaan työllistää poliisia, mahdollistaa sananvapauden rajoittamisen myöhemmin ja antaa ainoastaan sellaisen viestin, etteivät päättäjät ymmärrä tietotekniikasta yhtään mitään.

Media ei ole yhtään sen parempi uutisoidessaan suurin lööpein, mutta usein taustoja tutkimatta erilaisista ”seksihuumeista”, riskeistä ja yhteiskunnan epäkohdista. Yksisilmäinen uutisointi lietsoo hysteriaa ja kansa vaatii toimenpiteitä. Päättäjät panikoivat, ja heidän ensisijaiseksi tavoitteekseen tulee antaa äänestäjille viesti siitä, että jotain tehdään, vaikka todellinen ongelma olisi muualla, tai tehty päätös ei tosiasiassa auta mitään.

Paniikissa ei osata ottaa asioista selvää, tai ei uskalleta äänestäjien menettämisen pelossa tehdä oikeita toimenpiteitä, vaan keskitytään populistisiin, mutta tehottomiin ja potentiaalisesti jopa haitallisiin ratkaisuihin.

Täytyy tunnustaa, että syyllistyn vastaavaan jatkuvasti itsekin, vaikka pyrin ottamaan asioista selvää.

Onneksi ainakin toistaiseksi tuttavapiiriini kuuluu kriittisiä ihmisiä, jotka muistuttavat pyytämättäkin myös asioiden toisesta puolesta. Pieni Googlen käyttö, asiantuntijoiden konsultointi, sopiva media- ja lähdekriittisyys sekä riittävä annos nöyryyttä auttaisivat niin päättäjiä kuin meitä kansalaisiakin tekemään järkeviä ratkaisuja. Se on aina parempi kuin että lähdetään vaatimaan divetymonoksidin kieltämistä terveydelle haitallisena.