Henri HeikkinenYleisradion sivuilla on artikkeli ”Kana nimeltä Ross 508”. Sävyltään sinänsä asiallinen mutta selkeästi tarkoitushakuinen kasvissyöntipropaganda kertoo ravintokäyttöön jalostetuista broileriroduista koodinimiltään Ross 208 – 708. Törmäsin kyseiseen artikkeliin, kun muutama Facebook -tuttavani kauhisteli asiaa kovin epäeettisenä.
Kyseinen artikkeli sai Heli Sutelan kauhistelemaan kanojen kovaa kohtaloa Helsingin Sanomien kolumnnissaan. Tehomaatalous alkoi hänen mielestään tuntua ”kunniattomalta” tavalta tuottaa ravintoa. Ruoaksi jalostettu broileri kun ei saa käyskennellä vapaasti pihalla nokkien maissinjyviä kuin Disney-piirrettyjen maatiloilla.
Ross –broilerista kuultuaan moni on varmasti ajatellut suosivansa luomua tai lopettavansa broilerinsyönnin kokonaan, mikä lienee ollutkin Yleisradion toimittajien perimmäinen tarkoitus. Tähän piilo-opetussuunnitelmaan viittaa myös se, että jutun yhteydessä on haastateltu asiantuntijana sosiologi Markus Vinnaria, joka on ”tutkimuksissaan” arvioinut, että lihansyönti tulee loppumaan vuoteen 2055 mennessä. Kuten tavallista, YLE ei ole juuri tuhlannut kallista toimitustyön aikaa lähdekritiikkiin.
Länsimaissa rahalla voi ostaa itselleen hyvää omaatuntoa luomun ja lähiruoan muodossa. Lähiluomukana saa elää elämänsä kaikki viisi viikkoa hieman paremmissa oloissa kuin tehotuotettu toverinsa, ennen kuin se päätyy Helin tai jonkun muun lautaselle.
Niin kaukaiselta ajatukselta kuin se länsimaisessa yltäkylläisyydessä tuntuukin, tehomaatalous on täysin välttämätöntä ihmiskunnan selviämisen kannalta. Ilman tehomaataloutta tarvittaisiin huomattavasti nykyistä enemmän resursseja elintarvikkeiden tuotantoon, eikä ravintoa saataisi mitenkään riittämään kaikille, eikä varsinkaan kohtuuhintaan. Väestönkasvu kehitysmaissa ei pysähdy huomenna, eikä sellaista virallisen kehitysyhteistyöliturgian perusteella saa toivoakaan.
Kun länsimaissa kaikki tuotanto oli vielä ”eettistä ja kivaa” meni yhteiskunnan resursseista suurempi osa pelkkään maatalouteen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ennen toista maailmansotaa maatalous työllisti lähes kolmanneksen väestöstä, kun nyt se työllistää reilun prosentin. Vasta maatalouden tehostumisen myötä on resursseja vapautunut muuhun tuotantoon, mikä on hyödyttänyt koko yhteiskuntaa. Mitä suuremman osan voimavaroistaan kuten työvoimasta ja pääomista yhteiskunta joutuu sitomaan perushyödykkeiden tuotantoon, sitä huonommin sen ihmisillä menee.
Kysymys ei ole pelkästään taloudellinen. Suomessa, joka on suhteellisen vauras ja harvaanasuttu maa, voidaan vaatia eettistä ruoantuotantoa, mikäli siitä ollaan valmiita maksamaan. Kehitysmaiden, joissa kanat ovat usein vielä luomua ja käyskentelevät pihamailla, tulisi kuitenkin pikimmiten saada teollistettua oma elintarviketuotantonsa voidakseen ruokkia alati kasvavan väestönsä. Tämän tavoitteen saavuttamista ei ainakaan helpota nykyinen maatalous- ja kauppapolitiikka, jonka seurauksena länsimaat dumppaavat omaa ylituotantoaan kehitysmaihin eivätkä toisaalta salli samoilla ehdoilla niiden tuotteiden pääsyä omille markkinoilleen. Tuotantoa on vaikea rakentaa, jos sen ensisijaiset markkinat on kyllästetty halpatuonnilla.
Eettisesti brändättyä ruokaa voi verrata esimerkiksi merkkivaatteisiin. Kun perustarpeet on tyydytetty, ihminen haluaa jotain enemmän. Henkkamaukan pienten kiinalaisten kätösten ompelemien vaatteiden sijaan voi panostaa satasen enemmän ja ostaa italialaista tuotantoa olevan paidan.
Totuus on kuitenkin se, että edes täällä koti-Suomessa monella ei ole yksinkertaisesti varaa ostaa mitään muuta kuin sitä halvinta makkaraa tai kanankoipea. Tuomitsemalla epäeettisen broilerituotannon korvaat lähimmäisesi lautaselta terveellisen broilerin lauantaimakkaralla.
Ilman tehomaataloutta, jalostusta, geenimuuntelua ja muita hyvien ihmisten vastustamia asioita olisi maailma huomattavasti köyhempi ja kärsisi huomattavasti pahemmasta nälänhädästä. Eräiden arvioiden mukaan yli miljardi ihmistä enemmän olisi kuollut nälänhätään ilman ”epäeettistä” ruoantuotantoa.
Parasta, mitä kehitysmaiden aseman kohentamiseksi voitaisiin tehdä, olisi auttaa niitä mahdollisimman nopeasti siirtymään mahdollisimman tehokkaaseen maataloustuotantoon. Tässä taas tehokkainta olisi vapauttaa maatalouden maailmanmarkkinat joko kertarysäyksellä tai lyhyen siirtymäajan kanssa ja lopettaa verovaroin tuetun länsimaisen tuotannon dumppaus kehitysmaihin.
Jokaisella on vapaus äänestää lompakollaan mieleisen ruoan puolesta, mutta tehomaatalous itsessään on välttämätön osa yhteiskuntaa. Voin vaikuttaa sydämettömältä, mutta valintatilanteessa laitan ihmisten hyvinvoinnin eläinten hyvinvoinnin edelle. Mikäli se, että maailman ihmiset saadaan ruokittua, vaatii ”epäeettistä” tuotantoa, sitten se vaatii. Minun arvoasteikollani kunniallista on, että ruokaa on riittävästi eivätkä lapset kuole nälkään. Kunniallista on myös, että ihmiset voivat elämässään tehdä muutakin kuin käydä jatkuvaa taistelua perustarpeidensa tyydyttämiseksi.
Kommentoi