Henri HeikkinenOpiskelevat eduskuntavaaliehdokkaat, vihreiden Janne Hakkarainen ja vasemmistoliiton Hanna Sarkkinenovat julkisuudessa aivan aiheellisesti kritisoineet ajatusta suomalaisten yliopistojen maksullisuudesta. Yliopisto-opiskelijoiden valmistumiseen ei suoranaisesti lukukausimaksuilla vaikuteta kun ongelmat ovat aivan muualla.
Itsekin olisin jo ainakin nelinkertainen maisteri, mikäli yliopistossa ei olisi edes käytännön läsnäolovelvollisuutta ja tentit pystyisi suorittamaan esimerkiksi ns. tenttiakvaariossa juuri silloin kun se itselle sopii. Kun vaihtoehtona on tienata rahaa töissä ja vieläpä työllistää muita on motivaatio istua alkeiden perusteet 1 -kurssin luennoilla aika mitätön.
Minun on kuitenkin vaikea ymmärtää Jannen, Hannan ja monen muun nykyopiskelijan opintolainakammoa, joka on tullut esiin lukukausimaksukritiikin yhteydessä. Mikäli opiskelijoiden tulevaisuudennäkymät ovat niin huonot kuin mitä he maalailevat, lienee maksamaton opintolaina yksi katuojassa Lasolia siemailevan maisterin pienimpiä murheita.
Todennäköisempänä pidän kuitenkin sitä, että kun Hanna, Janne ja kumppanit siirtyvät aikuisten maailmaan, oli se sitten siellä eduskunnassa tai kaupan kassalla he huomaavat, miten matalakorkoisen parin tonnin opintolainan lyhennys muutamia kymppejä kuussa ei vie ketään mieron tielle.
Tämä voi tulla monelle yllätyksenä, mutta maksuton opiskelu lainoineen ja tukineen ei ole mikään isä aurinkoisen kädenojennus solidaarisuuden nimissä, vaan yhteiskunnan sijoitus yksilöön. Yhteiskunta luottaa niin paljon Janneen ja Hannaan, että antaa heille mahdollisuuden opiskella ja vieläpä rahoittaa maksuttomat opiskelunsa, jotta he tulevaisuudessa voisivat osallistua yhteiskunnan hyvinvoinnin rakentamiseen.
Jos opiskelija ei luota itseensä sen vertaa, että uskaltaisi sijoittaa omaan tulevaisuuteensa pari tuhatta euroa valtion tukemaa, lähes ilmaista rahaa herää kysymys, miksi yhteiskunnan tulisi luottaa? Sijoittaisiko lukija rahansa yritykseen, jonka perustajat ja työntekijät eivät luota yrityksen tulevaisuuteen sen vertaa, että laittaisivat penniäkään siihen kiinni, koska “ei tästä kuitenkaan mitään tule”.
Opiskelijat, luottakaa itseenne. Ottakaa sitä opintolainaa ja eläkää! Turhaan te nyt kituutatte pelkän opintotuen varassa. Opinnot ovat elämää, ei ammattia varten. Myös historianopiskelija voi todistettavasti työllistyä vaikka menestyväksi lautapelien kehittäjäksi. Se on täysin teistä itsestänne kiinni, miten tulevaisuutenne menee, ei siitä opintolainasta.
Tämä kirjoitus on julkaistu mielipidekirjoituksena Forum24 -lehdessä torstaina 25.11.2010
Kommentoi