Henri HeikkinenSurukseni sain taas huomata, miten kaupungistuminen vieraannuttaa ihmisiä luonnosta ja omasta ihmisyydestään, kun muutama eläinsuojeluyhdistys vauhkoontui sotkamolaisen pojan ampumasta ilveksestä. Kliseinen pillastuminen voisi olla vaikka itse huumorimielessä kirjoittamani pila, mutta valitettavasti se ei sitä ole.
Sotkamossa uudenvuodenaattona kymmenvuotias Eemeli oli isänsä ja tämän jahtiseurueen mukana metsästämässä ilvestä. Seurueen koira sai ajettua ilveksen puuhun, josta Eemeli pääsi ampumaan pedon.
Esimerkillinen suoritus ja onnittelut nuorelle metsämiehelle! Kyseessä oli täysin laillinen kaato, eikä moraalisestikaan tapahtuneessa ollut mitään väärää. Harvinaisen ilveksen metsästystä en kyllä pidä tarpeellisena, mutta luotan viranomaisten arvioon tässä yhteydessä.
Tapahtunut sai tyypillisen kukkahattumaiseen tapaan Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry:n ja Wild Lynx ry:n ”tyrmistymään” asiasta, joka ei heille millään tavalla kuulu, ja josta he eivät selvästikään ymmärrä. Suojelkoot kaneja puistoissa tai tupajumeja nurkissaan siellä Helsingissä, jos eivät keksi mitään järkevää tekemistä.
Yhdistysten mielestä on hämmästyttävää, että alaikäiset voivat käydä vanhempien kanssa metsällä ja jopa tappaa viattomia eläimiä. Metsästyksellä on kuulemma kielteisiä vaikutuksia lapsen kehitykselle, ja monet koululaiset ottavat osaa tähän julmaan harrastukseen sukunsa ja vanhempiensa painostamina.
Ratkaisuksi tähän kuviteltuun ongelmaan ihmiset, jotka ilmeisesti kuulevat metsästyksestä lähinnä lehtien palstoilta ovat valmiita käytännössä kieltämään metsästysharrastuksen kokonaan alle täysi-ikäisiltä. Sen sijaan, että holhoaisivat vain muita, suosittelisin HESY:n ihmisiä tutustumaan suomalaiseen metsästyskulttuuriin ymmärtääkseen, ettei lapsia siihen pakoteta.
Samoin olisi suositeltavaa ymmärtää, ettei ”eläimen tappaminen, suolistus ja paloittelu” ole koskaan tehnyt lapsista traumatisoituneita kansalaisia, eikä se sitä tee jatkossakaan. Pikemminkin päinvastoin.
Niin oudolta kuin se äkkiseltään voi kuulostaa, on eläinten tappaminen ja niiden syöminen on aivan yhtä luonnollista meille kuin se on esimerkiksi Eemelin ampumalle ilvekselle tai aivan tavalliselle kotikissalle. On tärkeää ymmärtää, että liha tulee elävästä eläimestä eikä makkaratehtaan koneesta.
Se, että osa nykyihmisistä on etääntynyt luonnosta, ei ole mikään syy moralisoida vielä ihmisyytensä säilyttäneitä. Meillä on tasan sama moraalinen oikeutus metsästää kuin haukalla, joka saalistaa hiiren tai ketulla, joka nappaa jäniksen. Koko lajimme kehitys perustuu sille, että esi-isämme oppivat metsästämään ja saamaan näin liharavintoa syödäkseen.
Metsästys on paljon muutakin kuin tappamista. Metsästäessä ihminen oppii luonnollista suhtautumista luontoon, elämään ja kuolemaan. Aivan pieni etu ei harrastuksen liikunnallisuuskaan ole, tai se, miten ihmisen paras ystävä, koira, pääsee toteuttamaan luontaisia taipumuksiaan yhdessä isäntänsä kanssa.
Metsästys on niitä harvoja harrastuksia, jossa nykyihminen vielä pääsee kosketukseen luonnon kanssa.
Lapset ovat kulkeneet iät ajat isiensä mukana metsällä, ja muutamilla etuoikeutetuilla on onneksi mahdollisuus kulkea vieläkin. Mikään ei ole niin hyvää kasvatusta siihen, miten luontoa tulee arvostaa kuin käydä Eemelin tavoin metsällä.
Ihminen voi oppia vastuuta ainoastaan saamalla sitä. Tämä tuntuu holhoavassa nyky-yhteiskunnassa unohtuvan, mikä näkyykin katukuvassa, kun pumpulissa varttuneet valittavat masennusta ja huonoa onnea, koska yhteiskunta ei ole joka käänteessä ollut taluttamassa heitä eteenpäin.
Sen sijaan, että ihmeteltäisiin, miksi alaikäinen metsästää, tulisi mielestäni kummastella sitä tosiasiaa, että Suomessa tähtisädetikku on kielletty alle 18-vuotiailta. Suomi olisi paljon parempi paikka ilman kukkahattutätejä, jotka luulevat tietävänsä, mikä on parasta muille.
Kommentoi