Henri HeikkinenHelsingin Sanomat uutisoi 2.2.2011, että Saksan liittokansleri Angela Merkel on haksahtanut kommentoimaan myönteiseen sävyyn tavoitteita lisätä naisia pörssiyhtiöiden hallituksiin eli käytännössä sukupuolen perusteella jaettavia kiintiöpaikkoja. Suomessahan kiintiöidään monia julkishallinnon tehtäviä, mikä näkyy kuntien lautakuntatasolta lähtien. Kansainvälisistä ajatuksen lipunkantajista muistetaan esimerkiksi EU-komissaari Viviane Reding.
Tietenkään kaikissa tapauksissa kiintiöitä ei olla pidetty tarpeellisina. Tällaisia ovat tyypillisesti sellaiset tehtävät, joissa miehiä on vähän tai ei lainkaan. Joitakin vuosia sitten silloinen opetusministeri Tuula Haatainen (sd.) kommentoi opettajakoulutuksen mieskiintiöitä koskenutta ehdotusta osuvasti: ”Kyllä yliopistot osaavat itse päättää, keitä ottavat sisään.” Sama Haatainen ei nähnyt yksityisiä yrityksiä vastaavan luottamuksen arvoisina eikä luonnollisesti myöskään mitään keskinäistä ristiriitaa näissä omissa näkemyksissään.
Sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikössä, tuossa tasa-arvoasioiden kansallisessa edelläkävijässä, pätevyys on selvästi ollut ainoa tai vähintäänkin ensisijainen valintakriteeri, ovathan kaikki yksikön työntekijät olleet pitkään naisia. Äskettäin yksikön henkilöluetteloon on kuitenkin ilmaantunut yksi mies, jonka tehtävänimike on ”sivutoiminen sihteeri”. Hänkin on tosin mieskriittinen feministi.
Julkisella sektorilla käytössä olevia kiintiöitä on keskusteluissa perusteltu ”väliaikaisina”, ja niiden on selitetty olevan tarkoitukseltaan ennakkoluuloja poistavia ja stereotypioita rikkovia. Ainakaan omiin silmiini ei ole kuitenkaan osunut mitään takarajaa tälle väliaikaisuudelle, eikä myöskään mitään kriteereitä sen arvioinnille, missä vaiheessa ennakkoluulot ovat hälvenneet riittävästi, jotta voidaan palata normaaliolotilaan eli poistaa ”väliaikaiset” kiintiöt. Todellisuudessa, kuten usein on nähty, juuri mikään ei ole niin pysyvä kuin valtion määräämä ”väliaikainen” kokeilu.
Itse en hyväksy lähtökohtaisesti mitään kiintiöitä mihinkään, vaan kaikessa nimenomaan yksilöiden pitää olla keskenään yksilöinä yhdenvertaisia. Jollakin kierolla logiikalla voidaan kuitenkin ehkä pitkin hampain hyväksyä tai ainakin ajatusleikkinä ymmärtää, että julkisella sektorilla on käytössä johonkin triviaaliin ominaisuuteen kuten sukupuoleen perustuvia kiintiöitä. Annetaan niiden tässä yhteydessä jäädä rauhaan. Kun kiintiötasa-arvofanatismi kääntää kiiluvat silmänsä yksityistä sektoria kohti, ollaan paljon suurempien periaatteellisten kysymysten äärellä.
Yksityinen yritys on omistajansa omaisuutta. Yrityksen omistaja omistaa yrityksen samalla tavalla kuin hän omistaa jaloissaan olevat kalsarit tai kaapissaan olevan kattilan. Laillisesti hankittu tai ilman vilppiä muuten saatu omaisuus on eräs länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen kulmakivi. Yksityisen omaisuuden suoja on itse asiassa yksi kolmesta liberaalista perusvapaudesta. Vapaus fyysisen väkivallan kohteeksi joutumisesta ja vapaus perusteettomasta vapauden menettämisestä ovat kaksi muuta, eikä näitä kolmea ole laitettu mihinkään tärkeysjärjestykseen.
Keneltäkään ei saa ilman asianomaisen omaa myötävaikutusta viedä henkeä, vapautta eikä omaisuutta. Näistä voidaan johtaa sivistysvaltion lainsäädäntö käytännössä kokonaisuudessaan, siihen myöhempinä aikoina kehitettyine laajennuksineen. Järjestäytyneessä yhteiskunnassa kaikesta perusvapauksiin ja -oikeuksiin kohdistuvista loukkauksista pitää säätää lailla, ja joitakin näistä vapauksista ja oikeuksista pidetään ainakin periaatteessa loukkaamattomina.
Hämmästyttävää on, kuinka kevyesti monet nykyään vaativat puuttumista asioihin, jotka eivät ulkopuolisille kuulu. Pörssiyhtiön hallituksen jäsenyys ei ole mikään ihmisoikeus, joka on systemaattisesti kielloilla ja pakkotoimilla evätty naisilta. Mahdollisuuksien tasa-arvo on Kokoomuksen periaateohjelmassa tärkeimpien perusarvojen joukossa. Se tarkoittaa juuri sitä, että mahdollisuudet ovat jokaiselle yksilölle yhtäläiset sitä kautta, ettei kieltoja tai muita välittömiä rajoituksia ole. Lopputuloksen tasaaminen taas pohjautuu sosialistiseen ajattelutapaan, ja kiintiöt edustavat juuri tätä mallia. Kyse on mahdollisuuksien tasa-arvon vastaisesta ja ainakin periaateohjelman kautta tarkasteltuna myös Kokoomuksen arvojen vastaisesta ajattelutavasta.
Kun, ei siis ”jos”, naiset ovat nykyään mahdollisuuksiltaan aivan samassa asemassa kuin miehet, ja monissa suhteissa heidän edestään on kynnyksiä jopa runsaasti madallettu, menkööt ja perustakoot yrityksiä ja valitkoot niiden hallituksiin vaikka pelkästään naisia. En tule valittamaan sellaiseen törmätessäni puolella sanallakaan, koska haluan jokaiselle vain vapauden päättää itse omasta omaisuudestaan. En enempää, en vähempää.
Kommentoi