Henri HeikkinenVaikka Suomessa ei erillistä minimipalkkalakia olekaan, erilaisten yleissitovien työehtosopimusten kautta on luotu alakohtainen minimipalkkajärjestelmä.
Nyt vasemmistoliitto on mennyt jo niin pitkälle, että se ajaa lainsäädäntöön yleistä kymmenen euron minimituntipalkkaa.
Äkkiseltään ajateltuna tämä tuntuu yksiselitteisen hyvältä asialta. Työntekijän oikeuksia puolustetaan, ja työnantaja ei pääse ”riistämään” ihmisiä liian alhaisella palkalla.
Politiikan ongelma onkin se, että asioita ajatellaan hyvin yksinkertaisesti. Ajatellaan ”kivaa” lopputulosta – kaikki tienaavat vähintään kympin tunti, mutta unohdetaan lainsäädännön todelliset vaikutukset.
Mikäli hyväksyttäisiin laki, että kenellekään ei saa maksaa alle 10 euroa tunnilta, käy niin, että ketään, joka ei tuota työnantajalle yli 10 euroa tunnissa (tai erilaisten pakollisten maksujen myötä 30 euron), ei työllistetä lainkaan.
Lyhyesti sanottuna minimipalkat lisäävät työttömyyttä – ja paljon!
Tällainen lainsäädäntö estää kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä parantamasta omaa elämäntilannettaan myöhemmin sillä, että ovat nyt ahkeria. Ei pienipalkkainen työ ole yhteiskunnassa mitenkään harvinaista, mutta jostain syystä tämä jää ihmisiltä huomaamatta.
Opiskelijalle ei kerry palkkaa siitä, että hän opiskelee esimerkiksi lääkäriksi tai insinööriksi. Molemmat kituuttavat nykyhetkessä oppiakseen ja tienatakseen myöhemmin paljon korkeamman palkan.
Korkeakoulussa opiskeleva näkee vaivaa ja tinkii elintasosta päästäkseen myöhemmin käsiksi suurempaan taloudelliseen hyvinvointiin.
Käynnistäessään omaa liiketoimintaansa yrittäjä häviää usein rahaa kuukausia, jopa vuosia, ennen kuin hän alkaa ansaita voittoja uudesta yrityksestä.
Mutta miten on vähätaitoisen kansalaisen kanssa, jolta ei ole realistista odottaa yliopistotutkinnon suorittamista, lääketieteellistä uraa tai oman yrityksen perustamista?
Työntekijältä, jonka työpanoksen arvo työnantajalle on vain esimerkiksi seitsemän euroa tunnilta, kielletään mahdollisuus hyväksyä alhainen palkka mahdollisuutena oppia, ei muodollisessa ympäristössä kuten yliopiston luennoilla, harjoittelussa sairaalassa tai konkreettisesti yrityksen omistajana, vaan oikeaa työtä tehden työpaikalla.
Myöhemmin tämä matalalla palkalla aloittanut henkilö oppii alansa käytännöt ja etenee urallaan paremmille palkoille.
Vähimmäispalkkalaki on valtion ja ammattiliittojen aiheuttama julmuus kaikkein heikoimmin toimeentulevalle ihmisryhmälle, samaan aikaan poliitikkojen näyttäytyessä asian varjolla hyväntahtoisempina ja auttavaisempina, kun todellisuudessa he ovat taas kerran lisänneet työttömyyttä ja syrjäytymistä.
Sitten nämä yhteiskunnan kaikkein heikoimmat ihmiset pakotetaan byrokratian rattaisiin. Heidän kohtalonsa on joutua ilmaisen harjoittelun kautta orjatyöhön ja erilaisille höpöhöpökursseille.
Vähimmäispalkkalaki on jälleen yksi esimerkki siitä, miten Vasemmisto ei aja millään tavalla köyhien etua, vaan pyrkii pitämään mahdollisimman suuren kansanosan köyhyydessä.
Tämä on sinänsä aivan järkeenkäypää – niin kauan kuin vasemmiston kannatus tulee vähäosaisilta, on vasemmiston etu, että vähäosaisia on mahdollisimman paljon. Jos ei muu auta, heitä on tehtävä lisää.
Koska vasemmistolle on hyötyä mahdollisimman laajasta köyhyydestä, sen kannattaa ajaa asioita, jotka lisäävät köyhyyttä mahdollisimman paljon.
Tai sitten yliarvioin Arhinmäen ja kumppanien loogisen päättelykyvyn. Ehkä he ovatkin vain naiiveja ja todella yksinkertaisia.
Tämän blogitekstin pohjana on ollut Jim Coxin kirjoitus vähimmäispalkoista
Kommentoi