Henri HeikkinenLoppuviikosta kielikeskustelussa päästiin siihen pisteeseen, että ruotsin kieltä puolustavien henkilöiden vuoro tuli tuoda omat argumenttinsa esiin. Luin niitä niin paljon kuin käsiini sain, ja voi luoja, millaisen herätyksen koin. Olen kaikki nämä vuodet ollut täysin väärässä, sillä tosiasiathan ovat kiistattomat – ruotsin kieli on meille ehdottoman tarpeellinen, ja sen opiskelu suorastaan isänmaallinen velvollisuus.
Opetuslautakunnan jäsenenä minun olisi pitänyt ymmärtää, että valinnaisuuden lisääminen vain laiskistaa opiskelijoita, sillä kielten opiskeluhan vaatii ahkeruutta ja intomieltä, jota parhaiten on perinteisesti löytynyt juuri ruotsin opiskeluun.
Olenkin nyt alkanut innolla paikkaamaan ruotsin kielen taitoani, jotta voisin joskus tulevaisuudessa opiskella lisää saksaa, sillä onhan ruotsi germaanisena kielenä lähes edellytys saksan osaamiselle samoin kuin esimerkiksi venäjän opiskelu kannattaa aloittaa perehtymällä ensin ruteenin kieleen.
Kun olen riittävästi tankannut ruotsia, lähden kiertelemään Skandinaviaa, koska olen kuullut, että sillä tulee toimeen lähes kaikissa pohjoismaissa Norjaa, Tanskaa ja Islantia lukuunottamatta. Niissä voin kuitenkin puhua tarpeen vaatiessa englantia.
Liikeneuvotteluissa minulle on suuri etu siitä, että voin puhua itse vieraalla kielellä henkilön kanssa, joka puhuu ruotsia äidinkielenään sen sijaan, että keskustelisimme vaikkapa englanniksi. Voisimme tehdä vaikka kaikki sopimuksetkin ruotsiksi! Hän luultavasti ilostuisi kuullessaan omaa rakasta kieltään niin kovasti, ettei käyttäisi etulyöntiasemaansa lainkaan hyväksi.
Kaiken lisäksi näitä potentiaalisia, ruotsia äidinkielenään puhuvia liikekumppaneita on kuitenkin maailmassa miljoonia, jopa 0,15 prosenttia maailman väestöstä. Ajatelkaa, mikä suunnaton asiakaspohja, joka ei varmasti osta mitään keneltäkään, joka ei ruotsia puhu.
Kielellisellä yhteydellä meillä on pitkät perinteet, tulihan ruotsalainen väkisin maahan jo viime vuosituhannen alussa ja toi meille paremman kielen, uskonnon ja hallinnon. Harmi, ettei oma kielemme ehtinyt siinä välissä kuihtua, niin ei tarvitsisi tätäkään keskustelua käydä.
Ei pidä myöskään unohtaa monisatavuotista kulttuurillista yhteyttämme, onhan Suomessa perinteisesti tehty kaikki kunnon kulttuuri ruotsin kielellä. Ei tyhmillä maalaisilla ole täällä mitään kulttuuria ollut, eikä ole oikeastaan vieläkään. Korkeintaan mitä lie työväenteattereita, ei mitään edes Jörn Donnerin tasoista.
Kaikkien näiden aukottomien perusteiden jälkeen olen täysin vakuuttunut. Nu vet jag, varför det är viktigt att studera svenska. Pahoittelen, jos olen joskus yrittänyt hangoitella vastaan. Olen ollut vääräuskoinen.
Henri Heikkinen, Ordförande, Samlingspartiets Unga i Uleåborgs län
Kommentoi