Pikavipit kunniaan!

Jatkuvassa hyvää tarkoittavassa kieltovimmassaan ovat kansanedustajat ottaneet tällä kertaa kohteekseen pikavipit. Yli kolmannes kansanedustajista on allekirjoittanut aloitteen, jonka päämääränä on pikalainayritystoiminnan kieltäminen.

Kokoomuksen (kyllä!) edustaja Sampsa Kataja perustelee pikavippivastaista kantaansa ”vastuullisella markkinataloudella”, johon kuuluu kieltää kaikki sellainen toiminta, minkä ”sosiaaliset ja kansantaloudelliset haitat ovat paljon suuremmat kuin henkilökohtaiset hyödyt”. Kyseessä on taas tyypillinen esimerkki populistisuudesta ja kansanedustajien lyhytnäköisyydestä.

Populistisuutta on vaatia isoon ääneen taas yhtä kieltoa, koska sen koetaan vetoavan äänestäviin mummoihin. Näyttää, että eduskunta tekee jotain, vaikka sitten heiluttelee käsiään ilmassa. Lyhytnäköisyyttä taas on vaatia jälleen uutta, ”helppoa” kieltoa samalla, kun todellinen syy velkaantuneiden ahdinkoon jää täysin huomiotta.

Pauli Vahtera toi ongelman ytimen äskeisessä kirjoituksessaan varsin hyvin esiin. Vahtera kirjoitti seuraavasti: ”Pikavipeillä ei nuori saa talouttaan tuhottua. Mutta hoitamattomista pikavipeistä ja maksamattomista laskuista tulee niin suuret velat, etteivät kaikki nuoret niistä voi selvitä. Jos jotain toimintaa pitäisi säädellä, se olisi perintätoimistojen veloittamat maksut. Aloittaa voitaisiin siitä, etteivät perintäkulut saa koskaan ylittää alkuperäisen velan määrää.”

Kuten Vahteran kirjoituksesta käy varsin hyvin ilmi, tulisi pikavippien sijaan kiinnittää huomio kohtuuttomiin perintäkuluihin. Samalla valtiovalta tulisi pelastaneeksi huomattavan määrän ihmisiä lannistavalta velkataakalta. Tämä olisi myös aidon (siis ei vastuullisen) markkinatalousmaan ratkaisu vastaavaan ongelmaan koko toimialan sokean ja lyhytnäköisen kieltämisen sijaan.

Perintätoimistojen kulujen lisäksi kiinnittäisin huomiota myös valtion itsensä perimiin kuluihin. Itse asiassa perintätoimiston kulut ja 20 euron korko pikavipistä ovat aika pientä verrattuna käräjäoikeuteen, joka veloittaa riidattomasta päätöksestä yhtä paljon kuin pikavippifirma JA perintäfirma yhteensä. Eli suurin varas on jälleen kerran – valtio itse.

Vapaaseen markkinatalouteen kuuluu, että yksityinen omistusoikeus ja sopimusvapaus ovat vahvoja ja kattavia. Kuluttaja ei kuitenkaan sovi perintätoimiston kanssa, että se saa laskuttaa maksamattomista laskuista jatkuvasti kasvavia summia, vaan kyseessä on lainsäädännön suoma etuoikeus.

Sen sijaan, että valtio suojaisi ihmisen yksityisomaisuutta, se mahdollistaa törkeän omistusoikeuden loukkauksen ja mahdollistaa yksityisille yrityksille omistuksen ”pakkolunastuksen” hamaan tulevaisuuteen asti. Miksei omistusoikeus ole yhtäläinen kuluttajalle ja yritykselle? Miksei kukaan poliitikko kysy, onko vakuudettoman ja erittäin korkeakorkoisen luoton antajan todella saatava toimia käytännössä ilman riskiä? Markkinataloudessa korkea korko on korvaus korkeasta riskistä. Riskin olemukseen kuuluu, että joskus se myös realisoituu tappioksi.

Mikäli henkilö X ottaisi 100 euron pikavipin, eikä maksaisi sitä, voisi pikavipin perintäkulu olla korkeintaan alkuperäisen velan määrä. Näin 100 euron velka nousisi enintään 200 euroon, josta pikavippiyritys saisi 120 euroa, perintäyhtiö enintään 80 euroa ja mahdollisesti kohtuullisen koron. Kaikki siis saisivat omansa pois. Mallin ei tarvitsisi olla näinkään reilu.

Maksamaton vippi voitaisiin ulosmitata suoraan tuloista, vaikka sitten 10 euroa kuukaudessa. Luottotietojen menetys estäisi henkilöä X ottamasta enää lisää vippejä. Näin vastuulliset lainaajat saisivat satasen lainansa nopeasti ja helposti kun tarvitsevat, eikä kukaan joutuisi pikavippien vuoksi kuseen.

Politiikassa muutenkin tuntuu looginen päättely olevan hyvin alkukantaisella tasolla. Nähdään ongelma ja sitä lyödään kivellä sen sijaan, että ongelman taustoja oikeasti mietitään. Olisi hienoa nähdä joskus myös sellaisia ehdotuksia, joilla puututaan ongelmiin rajoittamatta ihmisten ja elinkeinojen vapautta.

Pikavipit eivät perimisestä kertyvien kulujen suhteen ole anatomialtaan mitenkään ainutlaatuisia. Valtiokin käy hanakasti pikavippaajan taskulla perimällä haastehakemuksesta ja velkomustuomiosta kustannukset, keneltäs muulta kuin velalliselta. En ole huomannut Sampsa Katajan esittäneen velkomusasioiden kuluja valtion maksettavaksi. Ihmiset ovat saaneet ottaa kymmenien vuosien maksuajalla järjettömän kokoisia asuntolainoja aivan rauhassa Sampsa Katajalta ehdottamassa mielivaltaisia kieltoja tai rajoituksia.

Ei ole lainkaan yllättävää, että pikavippikiellon ajajat unohtavat täysin ne kymmenet- tai sadattuhannet suomalaiset, jotka ovat joskus käyttäneet pikalainoja pienen akuutin rahantarpeen täyttämiseen. Viikkoa ennen palkkapäivää kolottava kaljahammas tai yllättävä autokorjaamoreissu ovat tapauksia, jotka kuka tahansa voi kuvitella omalle kohdalleen.

Korkea vuosikorko ei parin viikon maksuajalla ole asiansa hoitavalle ihmiselle mikään ongelma. Muutama euro sinne tai tänne on pieni hinta siitä, että yllättävän arkiongelman saa pois päiväjärjestyksestä pienellä vaivalla ja nopeasti.

Suhtautuminen pikalainapalveluihin pelkästään maksuongelmaisiin keskittyen on aivan samanlaista kuin holhoushysteerikkojen suhtautuminen alkoholiin tai muihin päihteisiin. Muutama prosentti, joka tapauksessa vain pieni osa osoittautuu kykenemättömäksi hallitsemaan tilannetta, joten poliitikko säntää irtopisteiden keruuseen vaatimalla kieltoja, rajoituksia ja kontrollia. Koska ei parempaan kykene.

Kommentoi

Henri Heikkinen

Henri Heikkinen

Olen vähän yli kolmekymppinen Oulun kainuulainen, jolla on monenkirjava työhistoria mm. pelialan yrittäjänä, investointipankissa ja ammattikorkeakoulun opettajana.

Tällä hetkellä pyöritän ainutlaatuista verkkokauppaa osoitteessa www.valco.fi - Voit osoittaa tukeasi blogille asioimalla siellä :)

Seuraa somessa

Seuraa somessa, niin tiedät missä menen ja mitä teen milloinkin!

Kategoriat