Henri HeikkinenNoormarkun kunnallispolitiikassa Kekkosen aikoihin vaikuttanut nykyinen poliisihallituksen johtaja Mikko Paatero on yhä kovin aktiivinen ottamaan politiikkaan kantaa. Innokas ylijohtaja tuntuu vähän väliä unohtavan asemansa toimeenpanevana virkamiehenä. Mitäpä jos Paatero aitoon poliisivaltiotyyliin saisikin määrätä lainsäädäntöä mielensä mukaan?
Ensimmäisenä mieleen tulee tietenkin tuorein uutinen. Baarit menisivät viimeistään kahden aikaan kiinni, koska se, että humalaiset ihmiset lähtevät kaikki yhtäaikaa baareista, eivätkä esimerkiksi pikkuhiljaa yön aikana ilmeisesti rauhoittaisi kaupunkeja. Tämä on kuitenkin vielä pientä. Paateron poliisivaltiossa olisi paljon muutakin mukavaa.
Poliisilla olisi vapaassa käytössään kaikkien niiden sormenjäljet, jotka passin joskus erehtyvät hankkimaan. Paateron mukaan poliisi voisi näitä tietoja hyödyntää esimerkiksi vakavien rikosten ennaltaehkäisyssä. Ongelmaksi tämä muodostuu viimeistään siinä vaiheessa, kun lainsäätäjä säätää rikolliseksi jotain sellaista, mikä koskee juuri sinua.
Kuvitellaan esimerkiksi tilanne, jossa poliisi ennaltaehkäisevästi ottaa kiinni liberaalimafian klubitiloissa hengailevia ”kansanvastaisten rikosten” suunnittelijoita. Sormenjälkeni on sama vielä 50 vuoden päästä, mutta lainsäädäntö voi olla mitä tahansa. Ei siitä nyt niin kauaa ole, kun naapurimaissa toisinajattelijoita kyydittiin kadoksiin.
Mielivalta on kyllä tuttua jo Paaterollekin. Viime vuoden maaliskuussa hänen mielestään oli väärin, ettei poliisi voi mielivaltaisesti jahdata esim. jengiliivien käyttäjiä. Vähintäänkin olisi pitänyt voida kieltää vääränlainen pukeutuminen. Paateron katsantokannassa kun kaikki moottoripyöräkerhoihin kuuluvat ovat rikollisia, vaikka toisin todistettaisiin.
”Periaatteellisempi jatkokysymys onkin, pitääkö sille, joka kaikin tavoin haluaa osoittaa kuuluvana ryhmään, joka ei noudata yhteisiä pelisääntöjä, vaan haluaa päinvastoin asettua laillisen järjestyksen ulkopuolelle, tarjota kaikki samat perusoikeudet kuin muille?”, pohtii Paatero blogissaan.
Eräänlaista mielivaltaa ovat myös syksyllä 2008 annetut omavaltaiset määräykset poliisilaitoksille koskien ampuma-aselupien myöntämistä. Ylijohtaja määräsi aseluville uusia ehtoja vastoin aselakia.
Paateron politiikkaan kuuluu myös salailu. Kun Helsingin hallinto-oikeuden 24.6.2008 tekemän päätöksen mukaan Supon oli annettava niin kutsuttu Tiitisen lista sitä pyytäneelle toimittajalle, Paatero laittoi suojelupoliisiin valittamaan asiasta. Ehkä vähemmän yllättäen KHO päättikin, ettei asiakirjasta tarvitse antaa tietoa julkisuuteen. Perusteena oli valtion turvallisuus, vaikka käytännössä listalla lienee lähinnä vanhoja kommunisteja, joista jotkut yhä vaikuttavat korkeilla paikoilla.
Salailua tai oikeastaan edes mitään anonymiteettiä Paatero ei kuitenkaan sallisi muille. Keskusrikospoliisin tietotekniikkayksikkö käy taajaan läpi kaikkea internetissä olevaa materiaalia siltä varalta, että esimerkiksi joku laittaisi näkyville vääränlaista sisältöä. Luonnollisesti Paatero myös vaatii, että ylläpitäjillä on vastuu sisällöistä, joita käyttäjät laittavat nettiin.
”Poliisi tarkkailee nyt periaatteessa ihan kaikkea netissä. Lähtökohtana tässä tarkkailussa on nollatoleranssi. Katsotaan, mihin se johtaa ja mitä saadaan selville”, poliisiylijohtaja Mikko Paatero kertoi Kauhajoen kouluammuskelujen jälkipuintien yhteydessä.
Paatero myös haluaisi lisävaltuuksia tiedotusvälineiden lähdesuojan murtamiseen sellaisissa tapauksissa, joissa esimerkiksi virkamies olisi mahdollisesti vuotanut salassa pidettävää tietoa julkisuuteen. Näin poliisin olisi helpompi päästä käsiksi esimerkiksi sellaisiin henkilöihin, jotka paljastavat valtaa käyttävien tahojen väärinkäytöksiä.
Poliisivaltiossa poliisit eivät olisi enää yleisen syyttäjän syytettävissä, vaan heitä varten olisi oma erikoissyyttäjä. Ehkä tämä ajatus lähti jo Paateron lääninpoliisijohtaja-aikoina, kun syyttäjä määräsi hänelle 30 päiväsakkoa. Mies oli ajanut lähes 80 km/h kolmenkympin rajoitusalueella mutta vältti sakot tien päällä hänet pysäyttäneiltä poliiseilta. Oma erikoissyyttäjä olisi varmaan ymmärtänyt, että poliisijohtajalla on kiire.
Juuri tuollaisten paateroiden varalta on aikanaan luotu vallan kolmijako. Kun lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta pidetään erillään, ei esimerkiksi yksittäinen poliisijohtaja voi rakentaa haluamaansa poliisivaltiota. Sitä vastoin sellaisessa tehtävässä toimiva joutuisi keskittymään lainsäätäjien säätämien lakien noudattamisen valvontaan ja kansalaisten perusoikeuksien toteutumisen varmistamiseen.
Kommentoi