Kokoomusnuorten kehitysapu

Kokoomusnuoret tapansa mukaan teki poliittisen aloitteen, johon muut kommentoivat, mutta yhtään rakentavaa vastausta tai vaihtoehtoista ratkaisuesitystä en ole vielä nähnyt. Aihe on kuitenkin herättänyt kovaa keskustelua, esimerkkinä puolueensa aivoiksikin kutsutun Jukka Relanderin kirjoitus. Liittokokouksessa hyväksytyn kehitysapualoitteen itse tehneenä koen velvollisuudekseni hieman avata kokoomusnuorten ”kylmiä ja kovia” kehitysapulinjauksia.

Aikaisemmin tänä vuonna olen kirjoittanut aiheesta laajahkon blogitekstin, joten en käy kaikkia samoja asioita ja epäkohtia tässä kirjoituksessa:
http://www.heikkinen.hk/kehitysmaan-keisarilla-ei-ole-vaatteita/” target=”_blank” rel=”nofollow”>http://www.heikkinen.hk/kehitysmaan-keisarilla-ei-ole-vaatteita

Eräs älähtäneistä, Vihreiden nuorten naiskiintiöpuheenjohtaja Paloma Hannonen löytää syyllisen kehitysmaiden hätään länsimaista (ei kuitenkaan peilistä, josta takaisin tuijottaa Hyvä Ihminen). Hän kirjoittaa mm. seuraavasti:

”Omien markkinatalouden rakenteidemme takia köyhimmät ja samalla luonnonvaroiltaan rikkaimmat maat eivät itse pääse vaurastumaan. Länsimaat ovat kuin suuri kapitalistinen imuri, joka talouskasvulla hyvinvointia tavoitellen lisää jatkuvasti tehoja pumppuunsa ja imee muun maailman kuiviin. Meidän järjestelmämme rakenteet aiheuttavat sen, että ihmiset vuokrataan pilkkahinnoin tekemään töitä meille ja milloin minnekin ’kehittyneeseen maahan’.”

Pelkästään tästä sitaatista riittäisi pöytärätiksi useampaankin blogikirjoitukseen, mutta yritän tiivistää. Voidakseen hyväksyä Paloma Hannosen edellä esitetyt käsitykset lukijan täytyy ensin nielaista kokonaan hänen sisällöllisesti virheellinen ja naiivi käsityksensä kapitalismista. Näin en tietenkään omilla aivoillani ajattelevana aio tehdä.

Maailmankaupan ja kapitalismin ”rakenteet” eivät ensinnäkään ole kovinkaan kapitalistisia. Maailmankaupan vapauttamiseen tähtäävät neuvottelut kariutuvat kerta toisensa jälkeen siihen, että kaikki osapuolet haluavat toimia epäkapitalistisesti ja suojella kotimaisia tuottajia ulkomaiselta kilpailulta. Kuluttajista ei ole ollut niin suurta väliä, koska kuluttajilla ei ole samanlaista keskitettyä lobbausvoimaa käytössään kuin tuottajilla. Toiseksi, harva asia on niin huutavassa ristiriidassa markkinatalouden ydinperiaatteiden kanssa kuin valtioiden harjoittama protektionistinen kauppapolitiikka.

Vapaassa markkinataloudessa valtio antaa yritysten toimia, ja vastavuoroisesti nämä eivät yritä valtion avulla hankkia itselleen ylilyöntiasemaa muiden kustannuksella. Valitettavaa on, että juuri missään tätä kapitalismin ideaalia ei seurata, vaan yritykset härskisti estävät kilpailua ja blokkaavat potentiaalisia markkinoille tulijoita poliitikkojen suosiollisella myötävaikutuksella. Haluan erityisesti painottaa, että pidän yhtä epäeettisenä valtion puuttumista yritysten lailliseen toimintaan kuin yritysten ja niiden edunvalvojien puuttumista valtion toimintaan.

Kehitysmaiden ongelma ei suinkaan ole kapitalismi vaan sen puute. Tämän voi jokainen itse todeta vertailemalla taloudellisen vapauden indeksien muutoksia esimerkiksi inhimillisen kehityksen indeksiin kehitysmaiden kohdalla. Mitä vapaampi ja avoimempi talous, sitä myönteisempi taloudellinen kehitys, ja sitä onnellisemmat ja hyvinvoivemmat ihmiset. Avoin ja kilpailullinen talousjärjestelmä on jopa demokratiaa voimakkaampi ihmisten hyvinvointia lisäävä tekijä kehitysmaissa. Tämä ei ole mikään oma mielipiteeni, vaan silkkaa faktaa ja sen kiistäminen olisi älyllistä epärehellisyyttä.

Jotain voidaan toki laittaa myös länsimaiden ”rakenteiden” piikkiin. On hieman provosoivasti mutta sinänsä täysin aiheellisesti sanottu, että eurooppalainen lehmä saa maataloustukiaisten kautta enemmän rahaa päivässä kuin millä afrikkalainen lapsi joutuu elämään. Jos jokin asia rikkaiden ja köyhien maiden välisessä nallekarkinjaossa on epäoikeudenmukaista, se on länsimaiden harjoittama maatalouspolitiikka.

Silläkin uhalla, että verrattain oikeistolaiset ystäväni Pohjanmaalla ja Orimattilassa suuttuvat, sanon, että suurin osa maailmankaupan epäoikeudenmukaisuudesta poistuu sinä päivänä, kun kaikki maat, niin rikkaat kuin köyhät, poistavat kaikki maataloustuet ja suojatullit. Tämä avaa kaikille yhtäläisillä, reiluilla pelisäännöillä toimivat markkinat samoilla ehdoilla kilpailtaviksi.

Nykymaailmassa tämä lienee käytännössä mahdotonta, mutta vähin mitä tulisi tehdä, olisi lopettaa tuettujen länsimaissa tuotettujen elintarvikkeiden ”dumppaus” kehitysmaihin ja nostaa maiden oma elintarviketuotanto ja elintarvikkeiden jalostusteollisuus pystyyn.

Luullakseni moni nykymuotoisenkin kehitysyhteistyön kannattajista on samaa mieltä kanssani siitä, että vaatimukset kehitysmaille yksipuolisesta markkinoiden avaamisesta ja samanaikainen omien tuottajien suojeleminen ja tukeminen ovat suurta kaksinaamaisuutta. Free trade is fair trade!

EU voisi ottaa aktiivisen pelinavaajan roolin suhteessa Afrikkaan. Se voisi tarjota Afrikan maille neuvotteluporkkanaksi kaikki tuotannonalat kattavaa vapaakauppasopimusta, jos nämä omalta puoleltaan sitoutuisivat määrätyn ajan puitteissa toteuttamaan riittävän määrän uudistuksia yksityisen omistusoikeuden turvaamisesta, toimivan oikeusvaltion ja rehellisen hallinnon synnyttämisestä sekä naisten ja vähemmistöjen oikeuksien turvaamisesta.

Lisäksi EU:n tulisi huolehtia siitä, että sen jäsenmaissa toimivat yritykset eivät käytä hyväksi kehitysmaiden löysempää ympäristölainsäädäntöä. Tuskin kukaan haluaa tilannetta, jossa länsimaiset yritykset menevät tiukkoja ympäristörajoituksia ”pakoon” kehitysmaihin.

Väitän, että tällainen saisi aikaan valtavan paljon nopeampaa ja tehokkaampaa kehitystä kaikilla inhimillisillä mittareilla tarkastellen kuin kymmeniä vuosia jatkunut puuhastelu. Kehitysapurahoista ja siihen liittyvistä projekteista elantonsa saavat maailmanparantajat tästä luonnollisesti kärsivät, mutta vielä ei liene liian myöhäistä vaihtaa alaa.

Yksityisillä on jo nykyään mahdollisuus halutessaan tukea pienyritystoimintaa Naisten pankin ja Kiva.org -mikrolainapalvelun kaltaisten organisaatioiden kautta. Väitän, että nämä ovat monin verroin kustannustehokkaampi tapoaja tukea kehitystä vastaanottajien omilla ehdoilla, kun välissä ei ole esimerkiksi KEPA:n kaltaista byrokraattiorganisaatiota ”kehittämässä ja mahdollistamassa”.

Monia rohkaisevia esimerkkejä kapitalismin tervehdyttävästä vaikutuksesta löytyy ja vieläpä Paloma Hannosen blogista. Vietnamin lapsikuolleisuus on vähentynyt 10 vuodessa 27 %. Kuinka ollakaan, vuonna 2000 sinne perustettiin pörssi ja sosialismin runtelema maa vapautti talouttaan. Mosambikissa lapsikuolleisuus on vähentynyt samana aikana peräti 40 prosenttia, mikä liittyy vähintään yhtä kiinteästi saman ajanjakson aikana toteutettuihin talousuudistuksiin kuin maan kymmenien vuosien aikana saamaan kehitysapuun.

Haluan korostaa, että me kokoomusnuoret tahdomme ennen kaikkea ohjata kehitysyhteistyötä sellaisiin toimintoihin, jotka mahdollistavat kehitysmaiden nousemisen omille jaloilleen. Erilaiset koulutusyhteistyön muodot ovat erittäin kannatettavaa toimintaa. Taloudellisesti kannattavien sijoitusten tekemisellä kehitysmaihin voidaan tuoda niihin sitä, mitä sieltä kaikkein eniten puuttuu eli pääomaa ja osaamista. Niiden kilpailuvaltti, kuten hyvin tiedetään, on edullisen työvoiman saatavuus.

Oulun läänin kokoomusnuorten tekemässä liittokokousaloitteessa vaadimme presidentti Martti Ahtisaaren linjaa seuraillen, että kehitysmaihin pitää viedä koulutusta ja luoda työpaikkoja. Kaiken pitää kuitenkin tapahtua siten, että toiminta on kannattavaa ja voitollista. Tämä ei ole kylmää ajattelua, vaan puhdas realiteetti , koska kannattamaton ja tappiollinen toiminta loppuu sinä päivänä, kun siihen pumpatun veronmaksajien rahan virta tyrehtyy. Kehitysmaat pystyvät kiinniottajan etua hyödyntäen saamaan aikaan merkittävästi nopeampaa talouskasvua kuin rikkaammat maat.

Kilpailevien nuorisojärjestöjen taholta esitetty ”kritiikki” edustaa pääasiassa horjumatonta uskoa suunnitelmatalouteen ja valtiokeskeisyyteen. Itse sanoudun irti moisesta brezneviläisyydestä ja haluan mieluummin tarjota sekä kehitysmaiden että länsimaiden ihmisille samanlaiset vapaudet ilman korruptoituneiden valtioiden säätämiä mielivaltaisia pakkoja ja rajoituksia.

Paloma Hannosta lainaten ”Kannattaako syyttää muita, kun sonta haisee omissa housuissa?”