Henri HeikkinenMeillä Suomessa on tällä hetkellä poliittisesti historiallinen tilanne. Viime eduskuntavaaleissa äänestettiin ne puolueet valtaan, jotka ilmoittivat leikkaavansa ja vetävänsä kivuliaat muutokset läpi. Ne puolueet taas jotka kampanjoivat velan ottamisella ja nykyisen mallin jatkamisella jäivät paitsioon.
Nyt on kuitenkin osoittautunut, että nykyinenkin hallitus on rampa ankka, joka onnistuu ainoastaan suututtamaan ihmisiä. Sekä vasemmalle että oikealle kallellaan olevat protestoivat tekemättömiä leikkauksia ja hallituksen tyhmiä suunnitelmia – kumpikin taho tosin eri syystä.
Lisäksi jo muutamalla perättäisellä hallituksella on ollut megalomaaninen fantasia kaiken kuntoon laittavista gosplaneista niin sote- kuin kuntapuolellakin. On paukutettu rumpua, esitetty erilaisia sekavia malleja ja saatu lähinnä kuntaliitoksia pelkäävät pikkukunnat investoimaan seiniin ja sote jämähtämään paikoilleen.
Historiaan jäänee 2010-luvun suurimpana uudistuksena kaupan aukioloaikojen vapauttaminen.
Jos olisin Sipilä, olisin jättänyt itse asiassa kokonaan tekemättä kaikki mitättömät ja paljon porua herättäneet leikkaukset. On todella tyhmää ottaa kaikki se sonta niskaansa muutaman hassun miljoonan vuoksi.
Vastaavasti jos leikataan, niin on helvetin tyhmää vetää juustohöylällä. Valittamisen määrä on kutakuinkin vakio. Samalla mielenosoittamisen ja valituksen määrällä olisi muuttanut esimerkiksi opintotuen kokonaan lainapohjaiseksi.
Poliitikkojen ensisijainen tavoite pitäisi tässä taloustilanteessa kuitenkin olla kilpailukyvyn parantaminen. Leikkaukset tulevat vasta sen jälkeen. Ihmisten pitää oppia taas kävelemään ennen kuin heiltä otetaan kainalosauvat pois. Sipilän hallituksella olisi nyt käsillä ainutlaatuinen tilanne laittaa ay-liike polvilleen. Tämä lisäisi työllisyyttä ja samalla laskisi myös julkisen sektorin kustannuksia. Esimerkkinä vaikka paljon puhutut virkamiesten lomat.
Kova taisteluhan se olisi. Kohu kuitenkin laantuisi nopeasti, kun työpaikat lisääntyvät ja talous lähtee nousuun. Samalla hellittävät myös leikkauspaineet ja erilaisia rakenneuudistuksia voidaan miettiä hieman pitemmällä tähtäimellä.
Näin ei kuitenkaan tule käymään. Ammattiliittojen jarrutusenergiaa talteen ottamalla voitaisiin lopettaa sähkön tuonti Venäjältä kokonaan. Toisaalla taas Sipilän paskartelema yhteiskuntasopimus näyttää kaikkien tietojen valossa olevan niin mitätön paperi, ettei sillä tule olemaan merkitystä suuntaan tai toiseen vaikka se olisi alun perinkin hyväksytty fanfaarien saattelemana.
Kaikki tämä hallituksen tumpulointi johtaa siihen, että yhteiskunta jatkaa kriisiytymistään. Omien ongelmien lisäksi painetta lisää jatkuva maahanmuuttovirta, joka pitäisi ratkaista tavalla tai toisella. Henkilökohtaisesti päästäisin ihmisiä suhteellisen vapaasti maahan, mutta en käyttäisi pennin jeniä vastaanottoon ja antaisin rikollisille potkun takapuoleen. Tämä tosin edellyttäisi, että maahanmuuttajat voisivat työllistyä aluksi kaikenlaisiin hanttihommiin. Suomessa tuo minun ratkaisuni ei toimisi, joten ajattelin vain sulkea silmäni ja korvani koko maahanmuuttoasialta.
Puoluetasolla kriisiytyminen taas johtaa siihen, että seuraavaksi valta annetaan taas jollekin vasemmistokoalitiolle, koska ”nämä toiset” varmasti ratkaisevat ne ongelmat, joita ”nämä yhdet” eivät kyenneet ratkaisemaan. Seuraava hallitus ei varmasti uskalla leikata tai uudistaa edes sen vertaa mitä nykyinen trio.
Luultavasti lainaa ottamalla ja jollain mystisellä ”investointiohjelmalla” pyritään saamaan talous kasvuun. Talous kasvaa hetkellisesti, minkä jälkeen ollaan entistä syvemmällä suossa. jos nyt nokialaisen varret vielä pitävät vettä, kastuvat seuraavassa talouskriisissä jo Suomineidon perskarvat.
Yksilötasolla kriisiytyminen taas johtaa ääriliikkeiden nousuun ja entistä typerämpiä mielipiteitä omaavien poliitikkojen nousuun. Viime vaaleissa nähtiin jo, miten toisaalla kaikkein vasemmistolaisimmat ja toisaalla kaikkein oikeistolaisimmat ehdokkaat keräsivät ääniä ja nousivat eduskuntaan. Tämä kehitys ei varmasti tule ainakaan vähentymään. Maailmalta on jo nähty miten erilaiset sekopäät ja pellet saattavat nousta vaikka vapaan maailman johtajaksi.
Tieto lisää tuskaa, sanotaan. Lauseen merkityksen ymmärtää parhaiten kun näkee – tai ainakin kuvittelee näkevänsä – mihin suuntaan maailma ympärillä menee. Ei tässä osaa oikein odottaa muuta kuin Deus ex machinaa, eli ”yhtäkkistä ja epäuskottavaa juonenkäännettä, jossa jokin tarinan ongelma ratkaistaan ulkopuolisella ja irrallisella tekijällä tai selityksellä”. Tällainen juonenkäänne vain tuntuu jopa elokuvissa epäuskottavalta.
Kaikki on paskaa ja paskemmaksi vain menee. Taidan hakea pitsan ja keskittyä pelaamaan tietokonepelejä. Onneksi aina voi paeta todellisuutta virtuaalimaailmoihin.
Kommentoi