Housuissas on kasvun rajat, Leo Stranius

Leo Stranius kysyy blogissaan, ”miksi ihmeessä useimmat ekonomistit ajattelevat, että talous voi kasvaa ikuisesti”. Ehkä Straniuksen kannattaisi kysyä tätä suoraan ekonomisteilta eikä esittää retorista kysymystä blogissaan.

Eräs syy tällaiselle ajattelulle on, että useimmat ekonomistit tietävät talousasioista jos eivät kaikkea, selvästi ainakin enemmän kuin Stranius.

”Kasvun rajoista” on lässytetty iät ja ajat, ja maailmanloppuja ennustettu kymmenittäin. Joka kerta tuomiopäivän ennustajat ovat joutuneet häpeään, ja niin tulee käymään jatkossakin. Valitettavasti nykyisillä kasvun vihaajilla on käytössään enemmän valtaa ja resursseja kuin millään aiemmalla tuomiopäivän kultilla, joten Straniustakaan ei parane kuitata huumorilla.

On todennäköistä, että hän oikeasti uskoo maailmanlopun ennustuksiinsa ja vaatii sen vuoksi kavereilleen lisää valtaa kaikkien muiden pakottamiseksi kurjistumisen tielle.

Stranius on ajattelussaan jämähtänyt 1700-luvun fysiokraattien tai viimeistään Thomas Malthusin 1800-luvun alkuvuosina esittämiin ideoihin, jotka ovat täynnä alkeellisia perusoletuksia.

Fysiokraatit ajattelivat, että talouden kasvu tapahtuu vain alkutuotannon (maatalous, kaivostoiminta) ylijäämään perustuen. No eipä tapahdu. Malthus esitti, että koska ruoantuotanto kasvaa aritmeettisessa sarjassa ja väestö geometrisessa sarjassa eivätkä ihmiset vapaaehtoisesti suostu rajoittamaan syntyvyyttään, kehitys vie väistämättä nälkärajalle. No eipä ole vienyt.

Straniuksen ja Malthusin perusvirhe on, että kumpikaan ei sisällytä ”malliinsa” olemassaolevien rajojen murtumista teknisten ja tieteellisten innovaatioiden kautta. Ihmiskunnan historian suuret murrokset aina metsästystaidon oppimisesta nyt meneillään olevaan kolmanteen teolliseen vallankumoukseen asti ovat aina sysänneet siihenastiset kasvun rajat syrjään. Ei ole mitään syytä olettaa, ettei näin tulisi olemaan jatkossakin.

Itse asiassa syitä kehitysoptimismille on enemmän kuin koskaan. Energiantuotannossa tulevaisuuden ongelmat ovat laajasti tiedossa, ja uusien ratkaisujen teoreettinen perusta on olemassa ja kehittyy. Niiden turvallinen ja taloudellisesti tehokas soveltaminen ovat haasteita, joiden ratkaiseminen on täysin mahdollista.